Meillä auttaa tuollaiseen joku mukava tekeminen. Kaivan jätskiä itselleni pakkasesta ja varaan lusikan kiukuttelijalle, istun nojatuoliin ja kohta se on siinä killistelemässä, että mitä teet. En ala touhuamaan kotihommia, vaikka olis kiire -koska olen huomannut, että lapsi tarkkailee välitänkö hänestä -hänen pahasta olostaan. Sitten kun olo on rauhoittunut, niin jutellaan ja yleensä tullaan siihen tulokseen, että ei kannattanut kiukutella moisesta vaan on kivempi olla sovussa ja rauhallinen. Että asiat kyllä järjestyvät, vaikkeivat aina suju mielen mukaan. Ja ettei ÄITI ole aina syyllinen vaan oikeastaan ihan rakas. :hug: