J
just
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja NPOK:oheiskommenttina vielä: jos lapselle opettaa, että elämä kaatuu yhteen kokeeseen tai siihen, että jokin tilanne tulee ad hoc, niin eipä se anna kovin hyviä eväitä tulevaa työelämää ajatellen. koulu ei saisi olla lapselle koko elämä ja hänen vanhempiensa tulisi tukea häntä, mutta auttaa itse huolehtimaan ja muistuttaa, että hän käy koulua itseään varten, ei äitiä varten. ala-asteella sitä paitsi ei yksi koe todellakaan maata kaada. en ole läksyjä tarkistanut sitten 2 -luokan enkä koskaan lapsia kokeisiin kuulustellut. kysyn nykyään vaan, että onko läksyjä ja pyydän tekemään. jos kysyvät jotain, autan ja opastan etsimään tietoa (annan sanakirjan), mutta lapset tietävät, että koulunkäynti on heidän juttu. tämä äiti on koulunsa jo käynyt. ei työelämässäkään aina kerrota viikoja etukäteen muutoksista tai uusista hommista. elämä ei mene silleen. minusta on tässä tapauksessa ihan turhaa syyttää opea, hän tekee varmasti parhaansa ja työnsä niin hyvin kuin pystyy.
Juuri näin homma toimii meilläkin. 1-2-luokalla jouduin nähdä enemmän vaivaa esikoisen läksyistä, koska lukeminen oli pakkopullaa, ja lapsi yritti livistää lukuläksystä. Lisäksi opettaja oli antanut ohjeksi, että vanhemman on kuunneltava lukuläksy. tein kotihommia ja yritin samalla kuunnella. sen jälkeen homma toimii niin, että lapsi huolehtii. kerran on unohtanut tänä vuonna tehdä läksyn, ja jäi koulun jälkeen tekemään.