Mitäs mieltä olette miehen asenteesta/puheista?

["nyt harmaana"]

Olemme toista vuosikymmentä yhdessä ja siis hyvinkin tottuneita toisiimme.
Nyt sitten tämä viikonloppu on ollut yhtä tuskaa. Muutenkin tuntuu olevan välillä suht vaikeaa kaikki.
Mä olen meistä se suorasanaisempi, välillä tuntuu että se joka osaa avata suunsa. Mies on hyvin urheilullinen ja häntä korpeaa tällä hetkellä sekin että ei pääse treenaamaan, tapaturman takia.

Noh, kaikki kärjistyi tähän viikonloppuun.
Perjantaina uni jäi vähiin, kun piti lähteä lapsen kanssa sairaalaan. Mutta lauantaina hän itse ehdotti että kun ei kovin muuta ole, niin mentäiskö ostamaan joululahjoja. No mentiin.
Sen jälkeen hän ehdotti että tahtoisinko pyytää äitiäni käymään. Minä pyysin. Äitini ehti meille vasta kuuden aikoihin illalla, joten oletinkin hänen olevan pitempään.
Hän lähti vasta 11 aikaan, ja minä vein hänet 25 kilsan päähän kotiin, koska en tahtonut pistää häntä junaan.
No kotiin tullessani äiti oli huolissaan soittanut olinko päässyt perille. Mies tietysti heräsi tähän.
Aamulla murjotti ihan kaikesta, ei kuitenkaan keksinyt itselleen tekemistä, joten päätti että mä pääsen sitten kirppareille käymään. Ja sitten suuttui mulle siitä että koko viikonloppu on tehty minun mieleisiäni asioita Kuin isku märällä rätillä päin naamaa. Mä en tajunnut edes että tein jotain väärää. Hänhän näitä ehdotti.
Sitten tuli siinä äimistyksen vallassa kysyttyä, että jos mä kerran olen noin julma ihminen ja sulla on aina kurja olla, niin miks olet mun kanssa edes.
Mies ei vastannut. Ei ole tähän hetkeen mennessä vastannut ja kysyin tuota klo 15.
Mitä ajattelisitte?
Mulla on tosi kurja olo

Kirjoitan harmaana, koska en tahdo tästä riippakiveä itselleni, ja jotain perskärpästä.

 

["popp"]

Sillä on paha päivä ja se on turhautunut, menee ohi, kun pääsee taas liikkeelle. Lähin ihminen jolle purkaa, olet sinä, ap. Siksi sait ansaitsematonta ilkeilyä.

 

[dfdf]

Miehellä taitaa olla menopaussi alkamassa.

 

[nainen itsekin]

Tunne siitä että en kertakaikkiaan kestä enkä ymmärrä muita naisia,voimistui entisestään.
Näin minä ajattelisin.

 

["aloittaja"]

Niin, mulle tuli vaan outo tunne tuosta ettei keksinyt syytä miksi olla kanssani.
Ja niin ehkä mä sain ihan aiheesta sitten tuon, kun kysyin vielä että kerro mulle yksikin syy miksi sun kannattaa olla mun kanssa. Syytä ei löytynyt.

 

["aloittaja"]

Tunne siitä että en kertakaikkiaan kestä enkä ymmärrä muita naisia,voimistui entisestään.
Näin minä ajattelisin.

Mitä tämä tarkoittaa? Et siis tämän lukemasi perusteella kestä minua?

 

[älä ota niin raskaasti]

Otat asian liian vakavasti. Ihmisillä on välillä huonoja päiviä eikä kaikkea tartte analysoida. Anna vain olla, kyllä se siitä taas.

 

["Minna"]

Hmm... musta ihan tavallista pariskunnan riitelyä. Tuskin mäkän vastaisin jos mieheni kysyisi riidan aikana moista. Ensiksikin kesken riidan ei juurikaan huvita alkaa toista kehumaan ja niitä hyviä puoli keksimään. Toisekseen loukkaantuisin jos mieheni vetäisin tuollaisen ässän hihastaan et miks olen sen kans. En vaan siedä minkäänlaista erolla uhkailua, meidän suhteen kyseenalaistamista edes riidan keskellä.

Eli minusta tuossa ei ole mitään outoa, ehkä tuo sinun esittämäsi kysymys miehellesi.

 

[pikkumy]

Kärsii varmasti treenaamisen puutteesta, mutta outoa käytöstä tuon osalta, että olette menneet tehden vain mistä sinä pidät? Kuitenkin on itse ehdottanut kaikki tekemiset. Onkohan vain ettei itse keksi korvaavaa tekemistä itselleen, kun ei voi treenata (elämän yks pääsisällöistä siis on treenaaminen). Unohtanut jo mitä muutakin voisi tehdä.

Ihan siltä pohjalta tuo tyhjiö (mitä minä voisin muka nyt tehdä) tuli mieleen, kun itsellä yksi ex alkoi minua syyttämään kun en keksinyt hänelle korvaavaa tekemistä kun ei saanut kännätä kaikkia viikonloppuja. Etenkin kun elin edelleen sitä samaa omaa rutiiniani, mitä olin elänyt ne kaikki kymmenet kännäysviikonloput...

 

[nainen]

Miehesi turhautunut. Käytös lapsellista, sinun syytäsi hänen kiukutteluunsa en onnistu näkemään yhtään.

 

[juuh]

Äh, pikku riita, tollastahan sattuu. Miks sun piti vetää tollanen "miks sä oot edes mun kanssa" kortti esiin. Miehes on varmaan jo unohtanut koko riidan... kannattaisko puhua sen ukon kanssa eikä kysellä palstalta

 

["aloittaja"]

Kysehän ei ollut siitä että olisin erolla uhkaillut, vaan..
Jos hänellä on järjestäen aina viikonloppuna niin kurjaa että sunnuntai menee murjottamiseen (eikä alkoholilla ole mitään asian kanssa tekemistä), niin kyllä mä koen että ollaan melkosen huono kaksikko lapsen kanssa. Hällä on aina suuri vitutus sunnuntaina.
TÖihinkään ei ois pakko mennä, jos vaan tahtois kotona olla, että siitäkään ei ole kiinni. Tuon tapaturman vuoksi hällä olisi oikeus pyytää sairaslomaa vielä useampi viikko.

Hän kun ei kuulemma koskaan tahdo tehdä mitään, ja kuitenkin on kanssani jo useamman vuoden ollut yhdessä, joten tietää etten mä jaksa koko viikonloppua märehtiä kotona.
Sitten toi että miks ihmeessä sanoa toista ja ajatella toista. Selkeesti hän ajatteli että nyt on kaikki tehty niin että mulla on kivaa.. No ei ollut sitten enää, kun luulin hänen vilpittömästi vain ehdottelevan esim tuota äitini käyntiä. Ois taas pitänyt arvata.

 

["aloittaja"]

Harmittaa vieläkin, vaikka ihan ok pointti tuo että treenaamisen puute saattaa aiheuttaa tuollaisen tyhjiön. Ottaa se silti päähän, että mun sitten pitää kestää kaikki.
Jotenkin olen katkera siitä, että ei minunkaan elämässäni kovin paljoa ihmeellisiä asioita ole, mutta ei mulle ole koskaan tuottanut tuskia keksiä jotain itselleni kivaa.
Eikai se mun vika ole jos hällä on turhautumia. Kuitenkin ihan joka viikkoista tää murjottaminen sunnuntaina, nyt vaan vähän kärjistyi.
Kysyin siksi, että tahdoin tietää, oisko sillä sit parempi mieli, sillä ainakin tälläerää tuntuu että mun olemassa oloni, ja se että tehdään jotain mun mielestä mukavaa, aiheuttaa hälle pahan mielen, joten jos mua ei ois hänen elämässään, pääsis hänkin tekemään omia asioitaan. Sekä koska olen kotona lapsen kanssa, hällä olisi kenties jonkun toisen kanssa ehkä vähän parempi taloudellinen tilanne, ehkä myös muutenkin.
Ja siis kyse ei ollut eroomisesta, vaan ihan siitä että tahdoin tietää, oisko hän sitten paremmalla tuulella kun ei tarttis mua miellyttää millään tavalla (jota en ole pyytänyt missään vaiheessa).