Voi pikkupeikko85! Pahoittelut menetyksistäsi!! :hug:
Itse olen kokenut 5 keskenmenoa. Neljä ennen viime elokuussa syntynyttä tytärtäni ja yhden kaksi viikkoa sitten.
En tiedä miten lohduttaa sinua sillä olin itse aivan toivoton vuonna 2004 kun olin yhtenään joko raskaana tai sitten oli keskenmeno päällä.. Keskenmenot tulivat aina viikon 6 ja 7 taitteessa ja alkoivat samalla kaavalla. Ainoa lohduttava asia oli, että kaikki raskaudet tulivat itsestään pois, eli en joutunut mihinkään toimenpiteisiin.
Kolmannen keskenmenon jälkeen menin yksityiselle tutkimuksiin. Siellä tosin vain ultrattiin ja otettiin erinäisiä hormonikokeita. Lääkärin mukaan kromosomipoikkeavuudet ovat niin harvinaisia, että niitä ei kannata heti ensimmäisenä lähteä seulomaan tutkimusten kalleuden vuoksi. No, tutkimuksista ei käynyt oikeastaan mitään merkittävää ilmi. Ainoa huonompi arvo oli keltarauhashormoni ja sainkin tämän viidennen onnistuneen raskauden tueksi Lugesteron lääkityksen (luonnon oma keltarauhashormoni). Siinäkin raskaudessa oli vuotoja ja olin täysin varma että kesken menee, mutta se päättyi onneksi onnellisesti.
Tätä tuoreinta viidettä keskenmenoa ounastelin, mutta yritin koko ajan psyykata itseni ajattelemaan positiivisesti. Käytin tällä kertaa myös lugeja, mutta niistä ei ollut hyötyä. Ikävä sanoa, mutta tällä kertaa en oikein edes osannut kunnolla surra, olen niin turtunut keskenmenoihin. Nyt lääkärit ovat lähettämässä meitä tarkempiin tutkimuksiin ja en oikein tiedä mitä niistä ajatella. Enää näitä keskenmenoja ei laiteta huonon tuurin piikkiin niin kuin aikaisemmin yritettiin...
Tämän pitkän sepustukseni tarkoituksena on rohkaista sinua menemään lääkärille, joko yksityiselle tai sitten kunnalliselle. Neljä keskenmenoa ei ole enää pelkkää huonoa tuuria vaan teidät, tai lähinnä alkuun sinut, on syytä tutkia. Avun voitte saada suht helposti. Positiivista on kuitenkin se, että raskautuminen teillä onnistuu, raskauden loppuun viemiseksi tarvitsette vain hieman avitusta.
Vaikka kaikki neuvoivat minua suremaan valmiiksi ja jatkamaan yrityksiä myöhemmin, halusin silti heti ryhtyä yrittämään uutta raskautta. Minun onnekseni tein näin sillä onnistunut raskaus lohdutti suunnattomasti. En kuitenkaan olisi ilman lääkärin konsultaatiota uskaltanut enää yksikseni yrittää. Ja sinua neuvon toimimaan niin kuin itsestäsi tuntuu.
Yritä myös puhua joko täällä tai sitten luottoystävien kanssa. Itse olen puhunut ja puhunut, hyvinkin avoimesti lähes kaikille ystävilleni. Vastaanotto ei aina välttämättä ole kovin hyvä, ihmiset eivät oikein tiedä millä lohduttaa. Mutta saattaa olla että ystäväpiirissäsi on saman kokeneita, jotka eivät ole uskaltaneet asiasta keskustella.
Voimia teille ja tsemppiä uuteen yritykseen! Olen varma että teitäkin ennen pitkää onnistaa!
Suuren suuri halaus kanssasisareltasi!
