Mitähän selän takana tapahtui, vai tapahtuiko mitään...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmissaan ja peloissaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

harmissaan ja peloissaan

Vieras
Meillä oli 1,5v aupair. Meillä meni hurjan hyvin ja pidimme tytöstä paljon. Kotona meillä oli hyvä henki ja luotin aupairiimme kuin kiveen. Pidimmekin milteipä oman lapsena, vaikka hän olikin toki aikuinen ja töissä meillä. Hän oli tärkeä apu, mutta samalla ikään kuin perheenjäsen.

Muutimme ja Aupair kotiutui hänkin. Olisin luullut, että lapsillamme olisi ollut kova ikävä häntä, sillä meidän silmissä kaikki meni loistavasti ja aupair hoisi lapsiamme kuin omiamme. Nyt kun olen kysellyt lapsilta, että onko heillä ikävä tai haluaisivatko he soittaa tai kirjoittaa äidin kanssa yhdessä aupairillemme, lapset sanovat, että heillä ei ole yhtään ikävä ja että aupair aina kiusasi heitä. Olen kysellyt, että niin, kiusasi silleen pelleillen, mutta kuulemma ei. Aupair ei kuulemma hoitanut heitä hyvin ja oli ikävä heille.

No, onneksi en ollut töideni takia koskaan paljoa poissa. Mutta silti tämä kuulostaa nyt ikävältä ja pelottaa. Mitä tästä pitäisi ajatella.... Jutut tuntuu uskomattomilta, sillä lapset halivat ja hyppivät aina aupairimme sylissä onnellisina ja heillä oli aina hurjan kivat leikit. Kävivät illan tullen huikkaamassa hyvät yöt ja muutenkin talo oli aina naurua täynnä heidän touhutessa yhdessä. Ei olis käynyt aiemmin mielessäkään, että jotain olisi ollut pielessä. Nyt muuton jälkeen jutut ovat olleet ihan toisia. Miten tämä on mahdollista?
 
Voisiko olla sitä, että lapset tuolla lailla purkavat sitä ikäväänsä? Minkä ikäisiä lapset ovat? Jos he yrittävät jotenkin peittää ikäväänsä sillä, että yrittävät saada hänet näyttämään heidän silmissään ilkeänä. Jos au pair olisi oikeasti ollut heille inhottava, niin olisi luullut heidän väleissään olevan jotain varausta. Jos te nyt tapaisitte au pairin, olisi jännä nähdä, että kapsahtavatko heti kaulaan vai jäävätkö äidin ja isin jalkaan kiinni.
 
En käsitä, miten just lapset on voinu olla noin ilosia ja varauksettomia hänen kanssaan ja nyt sitten puhua ihan muuta. Eikä kyse ole vain yhdestä tai kahdesta kerrasta. Aina kun puhun aupairistamme, lapsemme nostavat esiin samat ikävät asiat eivätkä koskaan sano mitään mukavaa hänestä. Tämä tuntuu niin kummalliselta. Kun itsellänkin on tietyllä asteella ikävä puuttuvaa perheenjäsentä nyt kun hän on poissa ja mielläni pidän yhteyksiä yllä. Lapset vaan eivät halua olla missään tekemisissä. Onhan tämä vähän omituista, eikö?
 
Lapset 3 ja 4. Aupair lähti aivan aikataulun mukaan. Ja me pidetään siis hyvin yhteyttä koko ajan nytkin. Ei siis pitäisi olla todellakaan mitään ikävää ilmassa. Kaikki meni mielestämme tosi kviasti ja hän on huippu tyyppi.
 
Lapset siirtyvät helpommin tilanteista toisiin ja ovat ehkä vaivautuneita jos pitäisi jaksaa kirjoitella tai soitella. On helppo sanoa, että se kiusasia ja sillä päästään taas huolettomasti uusiin leikkeihin.

En suosittele asian vatvomista, koska tuskin on mitään aihetta. Luota siihen, kuinka näit kommunikoinnin sujuvan silloin kun lapset ja au-pair olivat yhdessä :)
 
Kiitos täti. ehkä huolestuin aiheetta. Lapset eivät ole tosiaan yhtä ainoaa kertaa suostuneet muistelemaan aupairia kivasti eivätkä ole kertaakaan suostuneet olemaan yhteydessä. Tässä on nyt mennyt puoli vuotta. JOskus olen koettanut muistella hauskoja yhteisiä juttuja tai kertonut, että "muistatteko kun XXXXX antoi teille nämä paidat synttärilahjaksi", mutta heti reagoivat sanomalla, että XXXXXX vaan kiusasi. Kun ei hän meidän mielestään ollut ollenkaan sen tyyppinen. Olishan tuo ihan hirveää jos omassa kodissa olisi sattunut jotakin todella ikävää.
 
Ihan sama juttu meillä, mutta koski pph:aa.
Lapset vasta myöhemmin puhuivat miten saivat tukkapöllyä ja nurkkarangaistuksia, myös pph:n mies osallistui korvien ja hiusten repimiskampanjaan =:0
 
Alkuperäinen kirjoittaja Yksvaan:
Ihan sama juttu meillä, mutta koski pph:aa.
Lapset vasta myöhemmin puhuivat miten saivat tukkapöllyä ja nurkkarangaistuksia, myös pph:n mies osallistui korvien ja hiusten repimiskampanjaan =:0

Hyi miten kamalaa!!! Kyllä tässä on mietityttäny, että onko jotain sattunu. Olishan sen hirveetä tajuta nyt, että lapset ovat olleet kaltoin kohdeltuja aikana, jolloin olen luullut heidän olevan parhaassa mahdollisessa hoidossa.
 

Yhteistyössä