J
"joojoo"
Vieras
Vai teenkö mitään? Naapuriimme muutti lapsiperhe ja oltiin todella innoissamme,koska muut naapurit ovat huomattavasti meitä vanhempia eikä alle kouluikäisillä lapsillamme ei ole ollut seuraa.
Perheen lapset olivat samaa sukupuolta ja periaatteessa samanikäiset kuin meidän muksut.
Tutustuimme nopeasti ja aloimme perheen äidin kanssa tapailemaan pihalla kolmisen kertaa viikossa. Meillä oli iso remontti menossa ja vain yksi-kaksi huonetta käytössä kerrallaan, sisään en koskaan heitä tämän takia kutsunut. Toisen perheen äiti oli alkuksi aika pidättyväinen, eikä puhunut paljoa mistään henkilökohtaisemmasta.
Aika kauan treffailtiin monta kertaa viikossa, kun äiti kerran avautui ja kertoi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstään. Se ei minua haitannut, lapsemme tulivat hyvin toimeen ja meillä riitti juttua. Äiti ei koskaan kutsunut meitä heille kylään, tapasimme aina meillä tai ulkona.
Yhtäkkiä viime keväämä tapahtui muutos, perhettä ei enää näkynyt missään. Ei pihalla, ei ulkoiluttamassa koiraa eilä äiti vastannut enää viesteihin. Kun vanhempi lapseni kävi pari kertaa soittamassa ovikelloa ei kukaan avannut ovea, vaikka olivatkin kotona. Lapset lopettivat harrastukset, ikkunaverhot ovat koko ajan kiinni ja ihan muutaman kerran olen nähnyt perheen äidin menevän johonkin. Hän ei enää moikkaa ja poisti mm. facebookprofiilinsa. Pari tekstaria laitoin ja kyselin nähdäänkö ja lapsi kävi ovella kahdesti, enempää en ole viitsinyt ahdistella.
Jos äiti on sairastunut uudelleen, niin miksi eivät lapset voisi käydä ulkona meidän kanssa? Kuvittelin meidän olevan kavereita, lapsemme nyt ainakin olivat hyviä kavereita keskenään. Huolestuttaa, koska heitä ei mäy, valot eivät ole juuri koskaan päällä, vaikka auto onkin pihassa ja verhot ovat aina kiinni. Todistettavasti lapset ovat elossa, koska käyvät hoidossa aina välillä, mutta missään muualla heitä ei enää näy. Pitäisikö tehdä jotain vai vaan antaa heidän olla? Lapsillamme on ikävä kavereitaan, ikkunasta kun katsomme ulos, niin näkyy perheen lastenhuoneet, jotka ovat koko ajan pimeänä, ennen muksut vilkuttelivat ikkunasta sopimukseksi mennä ulos, nyt tuntuu, että koko perhe on kadonnut.
Perheen lapset olivat samaa sukupuolta ja periaatteessa samanikäiset kuin meidän muksut.
Tutustuimme nopeasti ja aloimme perheen äidin kanssa tapailemaan pihalla kolmisen kertaa viikossa. Meillä oli iso remontti menossa ja vain yksi-kaksi huonetta käytössä kerrallaan, sisään en koskaan heitä tämän takia kutsunut. Toisen perheen äiti oli alkuksi aika pidättyväinen, eikä puhunut paljoa mistään henkilökohtaisemmasta.
Aika kauan treffailtiin monta kertaa viikossa, kun äiti kerran avautui ja kertoi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstään. Se ei minua haitannut, lapsemme tulivat hyvin toimeen ja meillä riitti juttua. Äiti ei koskaan kutsunut meitä heille kylään, tapasimme aina meillä tai ulkona.
Yhtäkkiä viime keväämä tapahtui muutos, perhettä ei enää näkynyt missään. Ei pihalla, ei ulkoiluttamassa koiraa eilä äiti vastannut enää viesteihin. Kun vanhempi lapseni kävi pari kertaa soittamassa ovikelloa ei kukaan avannut ovea, vaikka olivatkin kotona. Lapset lopettivat harrastukset, ikkunaverhot ovat koko ajan kiinni ja ihan muutaman kerran olen nähnyt perheen äidin menevän johonkin. Hän ei enää moikkaa ja poisti mm. facebookprofiilinsa. Pari tekstaria laitoin ja kyselin nähdäänkö ja lapsi kävi ovella kahdesti, enempää en ole viitsinyt ahdistella.
Jos äiti on sairastunut uudelleen, niin miksi eivät lapset voisi käydä ulkona meidän kanssa? Kuvittelin meidän olevan kavereita, lapsemme nyt ainakin olivat hyviä kavereita keskenään. Huolestuttaa, koska heitä ei mäy, valot eivät ole juuri koskaan päällä, vaikka auto onkin pihassa ja verhot ovat aina kiinni. Todistettavasti lapset ovat elossa, koska käyvät hoidossa aina välillä, mutta missään muualla heitä ei enää näy. Pitäisikö tehdä jotain vai vaan antaa heidän olla? Lapsillamme on ikävä kavereitaan, ikkunasta kun katsomme ulos, niin näkyy perheen lastenhuoneet, jotka ovat koko ajan pimeänä, ennen muksut vilkuttelivat ikkunasta sopimukseksi mennä ulos, nyt tuntuu, että koko perhe on kadonnut.
