H
"Huolestunut äiti"
Vieras
Poika 25v sitten ilmotti, että ei meekkään enää yliopistoon. Myönsi että ei oo opiskellu siellä oikein lainkaan. Jää kesäduunimestaan varastoon. Sano, että haluu miettiä elämää ja pitää välivuoden.
Emmää tajua alkuunkaan. Poika ollut aina ihan mulle käsittämätön. Lukiossa pinnaili ja ei ikinä tehny läksyjä ja arvosanat oli mitä oli. Välillä jopa hyviä, mutta hirveesti heitteli. Pelkäsin ettei pääse ees kirjoituksista läpi, mutta yllätti mut aivan mahtavasti. Ei ny mitään huippupapereita kirjoittanut, mutta kuitenkin esim. äidinkielestä ja pitkästä matikasta L. Ruotsista meni rimaa hipoen, mutta kuitenkin Magnan paperit yleisarvosanana.
Sitten kävi intin, jossa yllättäen kävi Rukinkin. Olin varma, että nyt kaikki hymyilee. Pääsi kauppakorkeaankin. Vaikka ihmettelin aina miten se pääsi sinne kun ei se juuri koskaan lukenut. Hänen sisko pääsi vasta kolmannella kerralla vaikka luki tosi paljon ja kävi valmennuskursseillakin.
No eipä se sitä kauaa kiinnostanut ja sano, ettei tykkää. Haki sit yliopistoon ja yllätys, yllätys pääsi sinnekkin. Enpä taaskaan nähny sen kauheesti valmistautuvan (toki sillä kirjat oli ja se niitä joskus luki, mutta kauheen epäsystemaattisesti ja vähän.). No olin iloinen ja innoissaan se lähtikin sitten uudella alalla... 2 vuotta se siellä ollu ja tosi vähän tihkunu mitään tietoa ja nyt sitten ilmotti, että opintopisteitä kasassa ehkä yhteensä 50! Hänen siskonsa (vuoden vanhempi) valmistui just kauppakorkeesta... En vaan tajuu. Miksi heittää lahjansa pois ja nyt sit vääntää jossain varastossa...
Enhän mä häntä voi mihinkään pakottaa, mutta ei kai hän itekkään voi olla kovin tyytyväinen. Tiedän ettei ole. Hän kuitenkin aina on haaveillut "jostain suuremmasta"....
Emmää tajua alkuunkaan. Poika ollut aina ihan mulle käsittämätön. Lukiossa pinnaili ja ei ikinä tehny läksyjä ja arvosanat oli mitä oli. Välillä jopa hyviä, mutta hirveesti heitteli. Pelkäsin ettei pääse ees kirjoituksista läpi, mutta yllätti mut aivan mahtavasti. Ei ny mitään huippupapereita kirjoittanut, mutta kuitenkin esim. äidinkielestä ja pitkästä matikasta L. Ruotsista meni rimaa hipoen, mutta kuitenkin Magnan paperit yleisarvosanana.
Sitten kävi intin, jossa yllättäen kävi Rukinkin. Olin varma, että nyt kaikki hymyilee. Pääsi kauppakorkeaankin. Vaikka ihmettelin aina miten se pääsi sinne kun ei se juuri koskaan lukenut. Hänen sisko pääsi vasta kolmannella kerralla vaikka luki tosi paljon ja kävi valmennuskursseillakin.
No eipä se sitä kauaa kiinnostanut ja sano, ettei tykkää. Haki sit yliopistoon ja yllätys, yllätys pääsi sinnekkin. Enpä taaskaan nähny sen kauheesti valmistautuvan (toki sillä kirjat oli ja se niitä joskus luki, mutta kauheen epäsystemaattisesti ja vähän.). No olin iloinen ja innoissaan se lähtikin sitten uudella alalla... 2 vuotta se siellä ollu ja tosi vähän tihkunu mitään tietoa ja nyt sitten ilmotti, että opintopisteitä kasassa ehkä yhteensä 50! Hänen siskonsa (vuoden vanhempi) valmistui just kauppakorkeesta... En vaan tajuu. Miksi heittää lahjansa pois ja nyt sit vääntää jossain varastossa...
Enhän mä häntä voi mihinkään pakottaa, mutta ei kai hän itekkään voi olla kovin tyytyväinen. Tiedän ettei ole. Hän kuitenkin aina on haaveillut "jostain suuremmasta"....
eipähän tule sitten myöhemmin kaduttua kun ei tehnyt mitä itse haluaa, vaan mitä äiti haluaa.
