mitä valmennuksessa ei kerrottu?

\

Minä olisin kaivannut tietoa siitä että puudutukset eivät tehoa kaikille! Ja siitä miksi ei!!

Juuri tätä infoa pitäsii myös antaa vaikka hyvin harvinaisia olemme me tapaukset joille kaikki lääkket annetaan ja silti vain lääkärit nuukumatit ja kätilöt levittelevät käsiään ja sanovat ettei me hyvä rouva voida tehdä enää mitään sinun hyväksesi..siinä vaiheessa kun se lause ei tunnu oikein hyvälle :headwall:

Myös siitä että kipu voi olla lakkaamatonta ettei supistusten välissä voikaan huilata,minä itse huusin sen yli 10h suoraa huutoa sängyllä ei taukoa ei mitään,ekassa synnytyksessä sitä en niin ihmetellyt vaan pistin sen ns.kokemattomuuden piikkiin mutta kun kaikki sama toistui toisessakin synnytyksessä niin pakokauhuhan sen tilanteen valtasi lisäksi. Supistukset eivät mene kaikilla aaltoina vaan jatkuvanakinne voivat mennä..

ja myös siitä että ei toinen synnytys ole aina helpompi ja nopeampi vaan voi olla aivan samanlainen kuin ekakin jos esim ollut pitkä esim.itselläni eka 20h ja toka 19h et hip hip hurraa..

ja myös siitä että ponnistus ei satu pelkäsin ekassa ponnistaa mutta kaiken sen kivun jälkeenhän minulle aukeni taivas kun kerran ponnistin oikein olan takaa kipu loppui ja ainoastaan nahkan venyminen tuntui aikasta ikävälle mutta sekin oli vain hetken hulina.

näistä ainakin kertoisin..

 

Juu ja siitä, että jos vaikka se istukka ei tulekkaan kokonaisena tai ne kalvot on repaleiset, niin ett niitä voi tulla sitten vielä kahenviikonki päästä niitä riekaleita...Ja tosiaan muutenki tuosta jälkivuodosta vois kertoilla vähäsen enempi.

 

koko synntysvalmennus oli samoilla linjoilla kuin neuvolamme terveydenhoitajatkin: "kaikki menee ihan hyvin, se sujuu aivan itsestään, ongelmia tuskin tulee.." Aika siloiteltu kuva tuli koko synnytyksestä :/

 

Olin ihan tyytyväinen valmennuksemme, tapasimme muistaakseni 2 krt koko porukalla (aiheina vauvanhoito ja parisuhde) ja kerran pelkät äidit, aiheena synnytys ja imetys.

Omalla kohdallani olisi ollut kiva tietää enemmän seuraavista:
- Sairaalakassi ja tärkeimmät vauvan varusteet kannattaa laittaa mieluummin liian aikaisin valmiiksi.
- Vauvan pään syntyessä ei kannata ponnistaa -> repesin, vaikka myös tehtiin eppari. Eppari ok, mutta repeämä SATTUI.
- Joskus oksitosiini tekee ns. kamelinkyttyräsupistukset, lepovaihetta ei juuri jäänyt.
- Myös ensisynnyttäjällä voi olla kovat jälkipoltot, kannattaa rohkeasti pyytää särkylääkettä yöksi. Hölmönä valvoin ja luulin vain reisien menneen maitohapoille, kun kipu säteili sinne..
- Maidon nousemiseen voi mennä monta päivää. Hyvä puoli oli, että kun maito nousi hissukseen, rinnat eivät olleet kovin kipeät.
- Valmennusryhmäläisiä voisi kannustaa vaihtamaan yhteystietoja, kukaan ei ehkä kehtaa tehdä itse aloitetta. Terkkari voi esim. laittaa listan kiertämään ja halukkaat voivat laittaa siihen tietonsa ja saada kopion.
-Ryhmässä voisi jakaa tietoa äideille ja vauvoille tarkoitetusta toiminnasta paikkakunnalla, esim. MLL, avoin päiväkoti, seurakunta, yksityiset muskarit ja vauvauinnit jne.

 

\

koko synntysvalmennus oli samoilla linjoilla kuin neuvolamme terveydenhoitajatkin: "kaikki menee ihan hyvin, se sujuu aivan itsestään, ongelmia tuskin tulee.." Aika siloiteltu kuva tuli koko synnytyksestä :/

Hyvin kiteytetty. Samaa asiaa myös synnytyspelkopolilla (alatiesynnytyksestä).

 

\

- Valmennusryhmäläisiä voisi kannustaa vaihtamaan yhteystietoja, kukaan ei ehkä kehtaa tehdä itse aloitetta. Terkkari voi esim. laittaa listan kiertämään ja halukkaat voivat laittaa siihen tietonsa ja saada kopion.
-Ryhmässä voisi jakaa tietoa äideille ja vauvoille tarkoitetusta toiminnasta paikkakunnalla, esim. MLL, avoin päiväkoti, seurakunta, yksityiset muskarit ja vauvauinnit jne.

Nämä ovat minusta hyviä vinkkejä! Myös se, mistä joku kirjoitti, että kysymyksiä voisi laittaa valmennuksen aikana nimettömänä lapuille.

Raskaana olevien istuttaminen 2x3h verran kalvoja katselemassa tuntui kyllä jotenkin aivan älyttömältä touhulta.

Kaiken kaikkiaan esityksen pitäisi minusta olla käytännönläheistä. Että näytettäisiin kaikki tarvittavat paikat ja osastot sairaalassa, neuvottaisiin mihin parkkeerata, mistä isät saa ruokaa, esiteltäisiin synnytyksen aikana käytettäviä välineitä muutenkin kuin vain kuvina jne.

Meillä myös valmennuksen pitänyt kätilö oli kyllä hyvin asiallinen ja varmasti asiansa osaava, mutta ei tainnut hymyillä tai laskea leikkiä mistään tuon kuuden tunnin aikana kertaakaan! Siis vähän iloa ja innostusta siihen touhuun Ei se niin vakavamielistä tarvitse olla...

 

\

Itselläni ei ole vielä synnytyksestä kokemusta, mutta vastasyntyneiden osastolla olen huomannut ettei monetkaan vanhemmat tiedä, että joskus voi käydä myös niin, että äiti ja lapsi joutuvat eri osastoille.

Elikkäs jo valmennuksessa voisi kertoa siitä muutamalla sanalla.

Hyvä pointti!! Synnytin viikko sitten toisen lapsemme, hän joutui esikoisen tavoin teholle. Eka kerralla se järkytti, nyt osasi asiaan suhtautua rauhallisemmin. Mutta ekalla kerralla en osannut moista edes ajatella. Sitä oli siinä ajatuksessa että saa lapsen siihen rinnalle ja ollaan onnellinen perhe. Mutta kun vauva viedäänkin pois ettet edes näe häntä niin se oli kova paikka.

 

Sen että lapsi voi syntyä kuolleena tai vammautuneena.

Kuolleena syntyy vuosittain noin 400 lasta ja noin 200 kuolee synnytyksen lähipäivinä. Tästä ei puhuta ja sitten kun tuo osuu aivan yllättäen omalle kohdalle, niin luulee olvansa ainoa jolle näin on käynyt.

Mielestäni on outoa että tästä vaietaan vaikka kuolemien määrä on yhtä suuri kuin liikenteessä kuolleiden määrä vuosittain.

 

Valmennuksessa sanottiin että kohdunsuu aukeaa ensisynnyttäjällä sentin per tunti ja sanottiin että älkää pitäkö mitään kiirettä sairaalaan. No, mulla meni niin että kohdunsuu aukesi 3sentistä 10 senttiin tunnissa. Oli hyvä että kerittiin sairaalaan.

ELI

-vois mainita että ENSISYNNYTYSKIN VOI OLLA NOPEA JA RAJU!!!!! JA sen ainoa merkki saattaa olla lapsivedenmeno ensimmäiseen 15 minuuttiin. Sitten alkaakin #&%?$!* kivut joihin ei keritä antamaan mitään kipulääkettä ja

 

\

\

Itselläni ei ole vielä synnytyksestä kokemusta, mutta vastasyntyneiden osastolla olen huomannut ettei monetkaan vanhemmat tiedä, että joskus voi käydä myös niin, että äiti ja lapsi joutuvat eri osastoille.

Elikkäs jo valmennuksessa voisi kertoa siitä muutamalla sanalla.

Hyvä pointti!! Synnytin viikko sitten toisen lapsemme, hän joutui esikoisen tavoin teholle. Eka kerralla se järkytti, nyt osasi asiaan suhtautua rauhallisemmin. Mutta ekalla kerralla en osannut moista edes ajatella. Sitä oli siinä ajatuksessa että saa lapsen siihen rinnalle ja ollaan onnellinen perhe. Mutta kun vauva viedäänkin pois ettet edes näe häntä niin se oli kova paikka.

PEESI!
Meillä kiikutettiin esikko teholle niin,että näin vaan pepun ja selän ja sitten mentiin..ei ollutkaan sitä ruusunpunaista perheonnea "vauva nostetaan äidin rinnalle,perhe katselee uutta tulokasta..."-lässytystä...ja veilä siitä vois puhua,että kuinka yleistä se on,että vauva joutuu teholle..mun ollessa siella oli ainakin 5-6 äidin lapsi ja äidin vuodeosastolla

 

Joo tosta tehohoidosta yms olisi tärkeä puhua!!! Meillä poika oli 2 kuukautta teholla.<br><br>

 

Hyvähän tietenki olis kertoa ettei kaikkivälttämättä aina mene hyvin, mutta miettikääpä moniko odottaja panikoituu turhaan jos synnytysvalmennuksissa kerrottaisiin vain kauheista repeämistä,vauvan teholle joutumisesta tai kuolemasta ym ym.. Koska kyllähän niitä toki tapahtuu eikä sitä tarvi salailla mutta jokainen synnytys erilainen eikä etukäteen kannata kauheesti murehtia niitä kauheimpia vaihtoehtoja!Jos sellainen tulee kohdalle niin sen jälkikäteen puiminen sairaalan/neuvolan henkilökunnan kanssa mielestäni tärkeämpää!
Itelle jäi synnytysvalmennuksesta hampaankoloon se kun kätilö puhui sektiosta niin vähättelevästi..niinkuin sektioäidit ei synnyttäis ollenkaan.
Mielestäni se on ihan sama miten sieltä tullaan kunhan vauvalla(ja äidillä) kakki ok.
Tsemppiä vaan valmennuksen pitoon!

 

olen samaa mieltä siitä että turha provosointi yleisissä valmennuksissa on ihan turhaa.. aika monelta voi mennä yöunet moisista kauhutarinoista.. ja eikö valmennuksen tarkoituksena ole valmentaa juuri normaaliin "keskiarvo" synnytykseen?

Itse olen ainakin realisti.. vaikka kuka sanoisi mitä kauheaa en ole moksiskaan koska synnytys on aina yksilöllinen tapahtuma jota kukaan ei voi suunnitella tai ennustaa etukäteen.. valmennuksessa käsitellään keskiarvoja ja normaaleja lähtökohtia.. eikä mennä sinne ääripäihin. Jos joku asia mietityttää niin kannattaa kysyä lääkäriltä tai terveydenhoitajalta.. ja itse synnytyksessä on ammattitaitoista porukkaa hehän tekevät tätä liukuhihnatoimintana päivätyökseen.. miksi siis olla epävarma.

Itse olen ainakin menossa naistenklinikalle ja mulla ei ole epäilystäkään ettei siellä olisi asiantuntevaa porukkaa.. siellähän on suomen parhaat ja tehoyksikkö ihan vieressä jos joku menee pieleen... älkää kanssatoverit turhia murehtiko.. kyllä se synnytys on lapsen luonnollinen tapa tulla maailmaan.. ja onhan nykyaikana kaikki tekniikka ja lääketiede kehittynyt ja huipussaan on hoitajien ammattitaito... miettikää tilannetta esim 50 vuotta taaksepäin.. vauvoja on syntynyt aikojen alusta lähtien.. luonnon laki on laki jota kukaan ei voi peukaloida.. luottakaa siis omiin vaistoihinne älkääkä turhia pelätkö ja spekuloiko...

voimia ja onnea kaikille :heart:

 

Kuoleman ja vammatumisen riskiä on helppo vähätellä kun se ei osu omalle kohdalle. Yhden kuolleen lapsen äitinä koen vaikenemisen hyvin loukkaavana. Ja vaikka osa noista kuolemista on sellaisia että niitä ei olisi voitu ehkäistä, niin fakta on se että osa kuolemista olisi voitu estää mm. paremmalla valvonnalla. Äitinäkään tätä ei osaa vaatia, kun elää illuusiossa että eihän meillä täällä Suomessa vauvat kuole. Siinä ei paljon itku auta kun sitten sydänääniä ei enään löydykkään, vaikka kaiken piti olla hyvin.

Mutta varmaan tätä on vaikea ymmärtää kun oma lapsi ei ole kuollut. Toivottavasti ette joudu tilanteeseen jossa ymmärryksenne kasvaisi.

 

En missään nimessä vähättele tai kehota vaikenemaan lapsen kuolemis-tai vammaustumisriskeistä vaan olen sitä mieltä että niistä voi/pitää asiallisesti mainita mutta ei tehdä siitä synnytysvalmennuksen pääasiaa.. ja minullakin on kokemuksia tällaisista ikävistä asioista lähipiiristäni.
Osaanottoni sinun menetyksesi johdosta :hug:

 

no mutta miksi ihmeessä iloisesta asiasta pitää tehdä väkisin surullinen asia...en minäkään vähättele kuolemaa, mutta en elämääkään.. kuolemakin on luonnollinen asia.. mutta synnytyskuolema tai oman lapsen kuolema osuu harvoin omalle kohdalle.. ja prosentuaalisesti on promilleriski että näin kävisi.. miksi siis kaikkien kohdalla puhua tästä.. sitä vartenhan on olemassa ystävät ja muu tuki esim vertaisryhmät ammattiauttajat ja läheiset.. ei koko maailman tarvitse osallistua yhden suruun... eikä se ole vähättelyä mutta en mäkään mee afrikkaan ruokaa jakamaan vaikka siellä kuoleekin tuhansia nälkään päivittäin.. tätä juuri tarkoitan sillä ääripäihin menemisellä.. kun joku surullinen vaikea asia osuu kohdalle niin sitten se on ajankohtaista.. miksi sitä kuolemaa/vammautumista pitäisi etukäteen käsitellä??

 

Minusta voisi antaa realistisen käsityksen synnytyksestä. Että kaikki ei mene aina vain omalla painollaan ja hyvin, vaikka kyse onkin "luonnollisesta" asiasta. Eikä kaikki ole kiinni äidin "reippaudesta".

 

Minulle ainakin oli järkytys joutua osastolle rv:lla 27 pahan raskausmyrkytyksen takia kun en siitä paljon tiennyt. Poika syntyi sit sektiolla 29+5. Oli siis kaksi kuukautta teholla. Lasta en nähnyt kuin 5 tuntia leikkauksen jälkeen sit teholla. Kyllä tällaisistakin asioista pitäisi valmennuksessa puhua. Siis että mitä tarkoittaa jos tulee just esim raskausmyrkytys tms. Nyt odotamme toista ja en aio mihinkään valmennukseen osallistua..

 

Olitkos jo viikolle 27 mennessä ehtiny valmennuksessa käydä?? meilläpäin valmennus vasta joskus 30 viikon jälkeen..ja saahan neuvolasta (ja netistä) asiallista tietoa raskausmyrkytyksestä jos kysyy/hakee...

 

\

Olitkos jo viikolle 27 mennessä ehtiny valmennuksessa käydä?? meilläpäin valmennus vasta joskus 30 viikon jälkeen..ja saahan neuvolasta (ja netistä) asiallista tietoa raskausmyrkytyksestä jos kysyy/hakee...

Kyllä olin kerennyt käydä kaikki tunnit jo. Olin aika aikasessa vaiheessa siinä valmennuksessa kun asuttiin sillon pienemmällä paikkakunnalla ja siellä valmennuksia oli harvemmin. Eipä sitä tietoa osaa joka asiasta hakea jos ei sellaisesta mitään tiedä..

 

\

\

Olitkos jo viikolle 27 mennessä ehtiny valmennuksessa käydä?? meilläpäin valmennus vasta joskus 30 viikon jälkeen..ja saahan neuvolasta (ja netistä) asiallista tietoa raskausmyrkytyksestä jos kysyy/hakee...

Kyllä olin kerennyt käydä kaikki tunnit jo. Olin aika aikasessa vaiheessa siinä valmennuksessa kun asuttiin sillon pienemmällä paikkakunnalla ja siellä valmennuksia oli harvemmin. Eipä sitä tietoa osaa joka asiasta hakea jos ei sellaisesta mitään tiedä..

Tietoa ei nyt aina niin helpolla saa edes neuvolasta/sairaalasta, esim. jos piikkeava synnytys kyseessä. Kokemusta on...Myös netti mukaanlukien.En ainakaan itse saanut kaipaamaani tietoa.

 

Minä en muista että valmennuksessa olisi rohkaistu äitejä tulevaan.
Paljon kyllä kerrottiin mutta ainoastaan neuvolassa rohkaistiin että kyllä se hyvin menee..En kerenny pelkopolille mutta synnytyspöydällä en kyllä piitännu sentin vertaa sitä jos repee paikat ja kuinka pahasti..
Monihan pelkää kipua, tärkeetä oli että kerrottiin eri kivunlievityksistä..
Vielä synnärillä kysyin kun sain lääkkeitä että mitä vaihtoehtoja on ja missä vaiheessa voi mitäkin ottaa..

 

Sitä mä vaan ihmettelen, että raskaana olevilla on yli puoli vuotta aikaa kysellä näitä asioita terveydenhoitajilta tai kätilöiltä, ja vielä pevan jälkeenkin moni ehtii omaa terkkaansa näkemään ennen synnytystä, niin miksi ette kysele? Ymmärsin monista vastauksista, että mainitsemanne asiat tulivat täysin puun takaa yllätyksinä, en siis tarkoita niitä. Mutta esim. kuollen synnyttäminen, teholle joutuminen ja muut asiat, jotka tiedetään olevan mahdollisia, kysykää jos askarruttaa! Ei se terkkakaan voi kaikille kaikkea selittää, eikä myöskään tietää mistää juuri sinä haluat tietää, jos et itse avaa suutasi.

 

\

Sitä mä vaan ihmettelen, että raskaana olevilla on yli puoli vuotta aikaa kysellä näitä asioita terveydenhoitajilta tai kätilöiltä, ja vielä pevan jälkeenkin moni ehtii omaa terkkaansa näkemään ennen synnytystä, niin miksi ette kysele? Ymmärsin monista vastauksista, että mainitsemanne asiat tulivat täysin puun takaa yllätyksinä, en siis tarkoita niitä. Mutta esim. kuollen synnyttäminen, teholle joutuminen ja muut asiat, jotka tiedetään olevan mahdollisia, kysykää jos askarruttaa! Ei se terkkakaan voi kaikille kaikkea selittää, eikä myöskään tietää mistää juuri sinä haluat tietää, jos et itse avaa suutasi.

Sitä vaan ensimmäistä odottaessa ei osaa eikä ymmärrä kysellä kaikenlaista kun asia on täysin uusi.. Ja minulla ainakaan ei kerennyt edes kovin montaa neuvolaa olemaan. Nyt toista odottaessa niitä kyllä riittää ja myös äitiyspolikäyntejä, onneksi!!Seuraavat nyt ainakin tarkkaan.<br><br>

 

Mun mielestän valmennuksessa olis pitänyt perehtyä ponnistamistekniikkaan ja hengittämiseen ponnistamisen aikana. Synnytyksessä olin aivan pihalla kun tuntui, että unohdin hengittämisen ponnistaessani. Mulla on aina ollut sellanen mielikuva, että synnytysvalmennuksessa puhkutaan ja puhallellaan synnytysasennoissa, mutta pöh...!