Mitä vaaditte 5.v lapselta?

Meillä vaaditaan:

osaa pukeutua/riisua, syödä, käydä vessassa (paisti kakka pyyhitään, se pitää opetella eskariin) itse.
siivoaan huoneensa ja opettelee sängyn petaamista(lähinnä peitot sänkyyn tms).

siivoaa jälkensä askarreltuaan, pesee vesivärit yms. käytön jalkeen ja laittaa kaikki omalle paikalle( tätä harjoitellaan vaihtelevasti, yleensä minä joudun motkottamaan ja siivoamaan).

Saa tehdä:
askarteluja, omia leikkejä muuallekin kuin omaan huoneeseen, saa ulkoilla omassa pihassa yksin(vahdin silti ikkunoista) saa tehdä salaattia ja ruokaa kanssani, saa joskus myös omaa rahaa ja tehdä ostoksia.

Rahaa ei makseta kotitöistä(jatkossakaan) meillä ei saa katsoa muita lastenohjelmia kuin pikku2, tietokoneella ei tuntia pidempään/ viikko,karkkipäivä 1 kert. /vko ja silloinkin yksi lakritsipatukka, aski karkkia ja tikkari + saunajäätelö ja trippi. Kylässä saa otta kaikkia yhden ja pöytään saa tulla vasta kun on luvattu( monet meillä kylässä olevat lapset katsovat haavi auki, kun sanon, että meillä lapset leikkivät niin kauan kunnes lupa pöytään on tullut, inhoan sitä että lapset tulevat rääpimään kahvipöytään, he saavat kyllä ja usein laitan heille oman "lasten pöydän" aikuisten pöydän viereen)...
Niin näin meillä...kuulostaako hirmuvallalta? Voi kuulostaakin, mutta uskokaa tai älkää kaikesta huolimatta lapset pitävä minusta ja selvistä säännöistäni, he tietävät minkälainen olen ja mitä heiltä vaadin( teen työtä myös lasten kanssa ja siellä omat säännöt).

Niin... tietenkään sanoja anteeksi, kiitos ja ole hyvä unohtamatta... Niitä minä vaadin.
Entäs te muut vanhemmat?

 

Hyvältä kuulostaa tuo sinun kasvatus. Mietin niitä kouluikäisiä lapsia, jotka eivät tee ollenkaan kotitöitä, ei edes laita maitomukiaan tiskikoneeseen.
Mielestäni on hyvä opettaa pienestä lähtien jälkiensä siivousta sekä käytöstapoja. Se on sitten myöhemmin vaikeampaa.

 

meillä 4v:llä monia samoja asioita käytössä. Just ruokailuun ja käytöstapoihin liittyen, oman huoneen siistinä pitäminen ja tavaroiden kerääminen takaisin paikoilleen, syömisen jälkeen astiat tiskipöydälle/koneeseen... osaa pukea ja riisua itse, käy pissalla itekseen, huolehtii käsien pesusta, pyytää nätisti jtn halutessaan ym.

 

Mitä itse vaadit lapseltasi?

 

4v vaadin nyt (ja nyt sitten pikkuhiljaa vaadin enemmän)

hyvät ruokailutavat, itsenäinen pukeminen/riisuminen, tavaroidein paikoilleen vieminen, huoneen siivous, kotitöissä auttaminen pyydettäessä, nätisti pyytämistä, pyynnöstä tekemistä, kohteliaita käytöstapoja (niissä kyllä harjoitellaan vielä) vessassa käy itsenäisesti, tosin pyyhinnässä tarvitsee vielä vähän jeesiä

kotitöissä poika saa tehdä seuraavaa: tyhjentää/täyttää astianpesukonetta, tyhjentää/täyttää pyykinpesukonetta, kattaa pöydän itsenäisesti, pilkkoa salaattiin menevät vihannekset ja pilkkoa juureksia, imuroida, pestä lattioita

 

Kuulostaa oikein hyvältä tuo aloittajan toiminta! Kumpa kaikki hoksaisivat saman Minua ärsyttää kun lasten kavereilta ei ole vaadittu kotona jälkiensä siivoamista tai hyviä pöytätapoja, ja sitten tosiaan katsovat haavi auki, kun pistän järjestystä peliin. Viisivuotiaan pitää käyttää haarukkaa (tai lusikkaa), eikä närkkiä ruokaa sormin (poislukien tietysti pasteijat tms. sormiruoka) ja yritän myös opettaa sitä, että otetaan lautaselle vain sen verran mitä aiotaan syödä. Eikä ruualla leikitä, kyllä 5-vuotias jo sen ymmärtää. Omat astiat viedään tiskipöydälle, samoin leikeissä omat sotkut siivotaan. Myös ylenpalttinen ruuan kanssa ronklaaminen ei käy meillä, eli en ala tarjoilla vaihtoehtoja ja sovitella, saati lahjoa karkilla syömään.

Kolikon kääntöpuolena ovat nämä minusta ehkä hiukan liiankin toimeliaiksi "opetetut" lapset. Kiivetään itse jääkaapille, otetaan välipalatarpeet ja laatikosta terävä leikkuuveitsi jne. Minusta tuon ikäisen ei välttämättä tarvitse mennä yksin jääkaapille, koska aikuinenhan vielä tässä vaiheessa määrittelee ateria-ajat. Tietysti pyytämällä saa välipalaa jos on tarve, mutta pienen ei vielä tarvitse itse alkaa eväitään vääntämään.

 

Vaadin ilmeisesti sitten lapselta aika vähän, kun en vaadi oman huoneen siivoamista eikä siivoamisessa tarvitse muutenkaan auttaa paitsi pistämällä omat lelut pois.
Ruokapöydässä pitää käyttäytyä, kuten toki muutenkin. Erityisesti vaadin hyvää käytöstä vieraisilla ja juhlissa.

 

Muuten kuulostaa ihan hyvältä, mutta mielestäni tuo "kylässä saa kahvipöydässä ottaa kaikkea yhden" on ihan omituinen sääntö. Ainakin omalla lapsellani käy usein niin ettei kakut ja pullat paljon kiinnosta vaan jos pöydässä on keksejä niin ne on parhaita ja niitä ottaa sitten monta.

Lisäksi tuo karkkipäivä on asia jota aina ihmettelen. Miksi te vanhemmat teette karkeista sellaisen numeron, että ne on niiiiiiin herkkuja et niitä saa vaan kerran viikossa. Lapsi helposti oppii itsekin pitämään niitä sellaisina aivan supermahtavinaherkkuina ja silloin karkkien merkitys korostuu aivan liikaa ja saattaapa käydä niin, että kunhan lapsi kasvaa niin alkaa karkkien salasyöminen miten sattuu ja lisäksi kunhan vielä kasvaa niin makeiset ja herkut muodostuu todelliseksi ongelmaksi ja kohta on sitten hampaat rikki, ylipainoa jne. ongelmia joita tuosta seuraa. Ja nyt täytyy todeta, että valitettavasti tiedän todella mistä puhun sillä minulle kävi juuri noin ja tästä aiheesta voisin kirjoittaa vaikka kirjan En kuitenkaan missään nimessä tarkoita, että karkkia pitäisi saada aina, kun haluaa ja syödä mielin määrin vaan vaikkapa niin, että päiväruoan jälkeen voisi saada vaikkapa palan tai kaksi suklaata jälkkäriksi vaikka joka päivä niin silloin ei mitään karkkipäiviä edes tarvita eikä karkeista tule sellaista "superodotettuajuhlahetkeä". Oma lapseni saa yleensä päivittäin ruoan jälkeen jonkin pienen jälkkärin, vaikkapa sen palan tai pari tummaa suklaata ja olen todellakin huomannut, että hänelle karkki ei ole nää lainkaan sellainen "tärkeä" asia eikä hän viikonloppuisinkaan kaipaile mitään karkkipäiviä sillä tietää halutessaan aina arkenakin sitä ruoan jälkeen saavansa jos pyytää vain.

Muuten kasvatuksesi kuulosti ihailtavan hyvältä ja oikein mieltä lämmitti

 

[QUOTE="Minna";23699115]Muuten kuulostaa ihan hyvältä, mutta mielestäni tuo "kylässä saa kahvipöydässä ottaa kaikkea yhden" on ihan omituinen sääntö. Ainakin omalla lapsellani käy usein niin ettei kakut ja pullat paljon kiinnosta vaan jos pöydässä on keksejä niin ne on parhaita ja niitä ottaa sitten monta.

Lisäksi tuo karkkipäivä on asia jota aina ihmettelen. Miksi te vanhemmat teette karkeista sellaisen numeron, että ne on niiiiiiin herkkuja et niitä saa vaan kerran viikossa. Lapsi helposti oppii itsekin pitämään niitä sellaisina aivan supermahtavinaherkkuina ja silloin karkkien merkitys korostuu aivan liikaa ja saattaapa käydä niin, että kunhan lapsi kasvaa niin alkaa karkkien salasyöminen miten sattuu ja lisäksi kunhan vielä kasvaa niin makeiset ja herkut muodostuu todelliseksi ongelmaksi ja kohta on sitten hampaat rikki, ylipainoa jne. ongelmia joita tuosta seuraa. Ja nyt täytyy todeta, että valitettavasti tiedän todella mistä puhun sillä minulle kävi juuri noin ja tästä aiheesta voisin kirjoittaa vaikka kirjan En kuitenkaan missään nimessä tarkoita, että karkkia pitäisi saada aina, kun haluaa ja syödä mielin määrin vaan vaikkapa niin, että päiväruoan jälkeen voisi saada vaikkapa palan tai kaksi suklaata jälkkäriksi vaikka joka päivä niin silloin ei mitään karkkipäiviä edes tarvita eikä karkeista tule sellaista "superodotettuajuhlahetkeä". Oma lapseni saa yleensä päivittäin ruoan jälkeen jonkin pienen jälkkärin, vaikkapa sen palan tai pari tummaa suklaata ja olen todellakin huomannut, että hänelle karkki ei ole nää lainkaan sellainen "tärkeä" asia eikä hän viikonloppuisinkaan kaipaile mitään karkkipäiviä sillä tietää halutessaan aina arkenakin sitä ruoan jälkeen saavansa jos pyytää vain.

Muuten kasvatuksesi kuulosti ihailtavan hyvältä ja oikein mieltä lämmitti [/QUOTE]

Peesaan tätä, mä olen huomattavasti ylipainoinen. Lapsena/nuorena hoikka. Lihoaminen alkoi, kun muutin pois kotoa. Meillä oli herkut lapsuudessa jotain aivan ihmeellisiä. Karkkipäivänä saatiin ostaa tietyllä summalla. Mutta karkkipäivää ei tullut, jos esim. oli samalla viikolla synttärit tmv. jossa herkuteltu. Meillä pienemmät muksut saa aika paljon herkkuja, jos haluavat. Läheskään joka päivä eivät pyydä, vaikka saisivatkin. Esim. sen suklaapalan, sokeripalan tmv.

Esikoisellani pidin myös karkkipäiviä ja nyt kun on saanut syödä silloin tällöin niin joka kerta ahmii paljon. Ihan eri tavalla kuin nuo kaksi nuorempaa..

Muutoin vaikuttaa aika tiukalta kurilta, silti hyvä niin. Itselläni paljon löysempää. Lähinnä odotan hyviä käytöstapoja, aina ja joka paikassa. Sekä omien jälkien siivoamista. Tosin itsestäänselvyyksiä en nyt muutoinkaan ehdi silti miettimään, sillä kaksi takiaista kiipeilee juuri minussa. Kai se on nyt mentävä jatkamaan siivoiluja, antamaan pikapuoliin ruokaa ja lähteä noide kanssa ulos

 

Meidän 4.5v vaaditaan: Korjata omat lautaset ym.pois pöydästä, oman huoneen siivous, sängyn petaus, pukee-riisuu itse, käy wc:ssä itse, muistaa sanoa kiitos-olehyvä, osata pyytää anteeksi,oppia ettei aikuisten keskustelun päälle puhuta.

Sen lisäksi hän saa kattaa pöydän, pilkkoa kasviksia, tehdä itse voileivän,ulkoilla itse omalla pihalla jonne näköyhteys. Herkkuja saa jälkkäriksi ruuan jälkeen (esim.suklaapala,tikkari ym) meillä ei ole karkkipäivää..

 

hyviä asioita... lisäksi sanoisin, että osaa pyytää anteeksi ja käydään yhdessä läpi, esim. miksi jotain asiaa ei saa tehdä. Pitää ymmärtää, että vanhemmille ei valehdella, pari kertaa eskarilainen on jäänyt kiinni valehtelemisesta ja niistä on seurannut ei mieluinen rangaistus. Vanhemmille pitää voida ja uskaltaa kertoa asioista. Eskarilaiselta löytyy jo myös oma-alotteisuutta esim. osaa keksiä itsekin tekemistä tai kotitöihin ei tarvitse aina patistaa (ei toimi aina, mutta välillä).

 

Toi "oppia ettei aikuisten keskustelun päälle puhuta" on oikein hyvä! Sitä minäkin olen opettanut, rauhallisesti opastamalla. Esim. jos mulla on ystävä kylässä ja juttelemme kuulumisia, niin tottakai kuuntelen mitä asiaa lapsella on, mutta ei saa tulla kailottamaan päälle. Taas palaan lasten kavereihin.. Monelle on kummastus, kun käsken olla lällättämättä aikuisen puheen päälle tai ylipäätään kuunnella, kun minulla on lapsille asiaa. Kohteliasta on myös, että lapsi vastaa, kun häneltä kysytään jotain ja tätä voi minusta hyvin alkaa opettaa jo nuoremmallekin kuin 5-vuotiaalle.

 

Hyviä perusjuttuja. Eskarilla aika samat, lisäksi pitää viedä pyykit koriin, vaatteet ripustaa nätisti oikeaan paikkaan jne. Ylipäänsä elää niin, ettei tartte passata koko ajan. Leivät ja muut voi kyllä tehdä itsekin.

Meillä 5veellä asiat sujuivat kuin unelma, mutta 6-7-vuotiaana on todella saanut tehdä töitä kasvatuksen kanssa, monet ovat kuin murrosikäisiä noina ikävuosina.

Osallistumiset ruuan laittoon, pihatöihin jne: en miellä vapauksiksi tai oikeuksiksi vaan normaaliksi elämäksi. 5veenä ei PikkuKakkonen kiinostanut enää vähääkään ja sai katsoa muitakin lastenohjelmia ja ikäiselle sopivia leffoja. Karkkihommat ei ole yhtä kurinalaiset vaan välillä voi vähän relata ja herkutella, vaikkei olekaan karkkipäivä. Sääntöjen lisäksi arvostan rentoutta ja joustavuutta, ei tarvitse kuitenkaan olla nipo vaikka on pelisäännöt.

Yksi mihin toivoisi kaikkien kiinnittävän huomiota, on jälkien siivoaminen myös kylässä käydessä. Ehkä prosentti lapsivieraista muistaa siivota jälkensä ennen lähtöään. Samaa yritän takoa omille lapsille kaaliin, että yhdessä siivotaan yhteiset sotkut ennen lähtöä.