dxcfvgbhjn
Eihän sillä ole paljonkaan käytännön eroa, ollaanko naimisissa vai ei kun lapset tulevat kyseeseen. Siinä pisteessä ollaan aika usein yhteisymmärryksessä, että se elämä on sitten lopullinen yhteinen projekti. Aika pieniin yksityiskohtiin takerrut.Alkuperäinen kirjoittaja tytii:En tainnut sanoa, että kun mennään naimisiin, niin harvoinpa siinä puhutaan lapsiasiat selväksi. Lukekaa vähän tarkemmin. Joten ihmeellisesti liitit kaksi eri asiaa yhteen.
Minä ainakin tiedän monia, jotka ovat aloittaneet seurustelun todella nuorena ja ovat sitten menneet naimisiinkin. Ja eivät ole lapsiasiaakaan sen tarkemmin setvineet. Mutta ovat kyllä siihen tilanteeseen kasvaneet suhteen myötä.
En yleistä "omia elämän valintojani", mutta sinä näytät yleistävän, että suurin osa setvii lapsiasiat tarkoin. No olemme eri mieltä ja se siitä, turha väitellä. Teistä osa on niin jyrkkiä näissä mielipiteissään.
Minä en tunne yhtäkään ihmistä, joka olisi alkanut 15 vuotiaana seurustelemaan ja olisi ollut vielä tämän saman tyypin kanssa 10 vuotta myöhemmin. Minusta on kyllä hienoa, jos jollain käy niin ja on sitten tyytyväinen. Hienoa varmasi sulle, jos tuossa tilanteessa olet ja onnellinen. Toi on kyllä todella harvinaista ja sen voi allekirjoittaa suurin osa.