pompuliina
Jospa nyt olisi oikea palsta...
Olin vielä viime syksynä varma, etten ikinä halua lasta. Sitten täytin 29v. ja löysin itseni selailemasta vauvafoorumeita. Oli pakko tunnustaa itselle, että haluan lapsia. Ja oli myös pakko tunnustaa siitä miehelle. Miehen kommentti oli "voi paska".
Nyt vajaa vuosi on mennyt niin, että aiheesta on keskusteltu kuitenkin siitä mihinkään pidemmälle pääsemättä. Mies ei lasta halua, ja minä haluan. piste.
No, joka tapauksessa, melkein eniten tässä ärsyttävät muiden utelut ja vihjailut. Ennen olen voinut sanoa, että ei haluta lasta. Nyt kun tilanne onkin, että haluan ja mies ei halua, niin mitä sanon? Äitini on edelleen siinä uskossa, että en halua lasta. En halua kertoa siitä, että haluankin lapsia, mutta mieheni ei, sillä muuten hän alkaisi vihata miestäni. Hän haluaisi niin kovasti olla mummo.
Joillekin kavereille olen kertonut tilanteesta, mutta jotenkin tuntuu, että minun pitäisi puolustaa miestäni ja olla sanomatta mitään. Asia on jotenkin arka ja ärsyttää muiden utelut suunnattomasti.
En tosiaan halua jättää miestäni ja elän toivossa, että joskus hänen mielensä muuttuu. Onhan tässä vielä vähän aikaa...
Onko muilla samanlaisia kokemuksia tuosta mitä pitäisi muille sanoa?
Olin vielä viime syksynä varma, etten ikinä halua lasta. Sitten täytin 29v. ja löysin itseni selailemasta vauvafoorumeita. Oli pakko tunnustaa itselle, että haluan lapsia. Ja oli myös pakko tunnustaa siitä miehelle. Miehen kommentti oli "voi paska".
Nyt vajaa vuosi on mennyt niin, että aiheesta on keskusteltu kuitenkin siitä mihinkään pidemmälle pääsemättä. Mies ei lasta halua, ja minä haluan. piste.
No, joka tapauksessa, melkein eniten tässä ärsyttävät muiden utelut ja vihjailut. Ennen olen voinut sanoa, että ei haluta lasta. Nyt kun tilanne onkin, että haluan ja mies ei halua, niin mitä sanon? Äitini on edelleen siinä uskossa, että en halua lasta. En halua kertoa siitä, että haluankin lapsia, mutta mieheni ei, sillä muuten hän alkaisi vihata miestäni. Hän haluaisi niin kovasti olla mummo.
Joillekin kavereille olen kertonut tilanteesta, mutta jotenkin tuntuu, että minun pitäisi puolustaa miestäni ja olla sanomatta mitään. Asia on jotenkin arka ja ärsyttää muiden utelut suunnattomasti.
En tosiaan halua jättää miestäni ja elän toivossa, että joskus hänen mielensä muuttuu. Onhan tässä vielä vähän aikaa...
Onko muilla samanlaisia kokemuksia tuosta mitä pitäisi muille sanoa?