Mitä typerintä olet tehnyt kiukuspäissässi raskaana?

heitin veitsen seinään, roskapussin roskineen ympäri kämppää ja ekassa raskaudessa jopa löin miestä kerran. en ole ylpeä, mutta hormonit on hormoneja. nyt kolmas raskaus ja paljon rauhallisempi, mutta itkettyä on tullut.

Edes hormonit eivät oikeuta olemaan väkivaltainen.

 

onneks oon unohtanut lähes kaikki omat raivoomiseni naurettavin varmaa oli kun mies ei suostunut ajaa mäkkärin drive in kautta hakee mulle pirtelöä(oltiin yli5km päässä mäkkäristä)

 

Heitin miestä jogurttipurkilla ja se osui äitini valkoiseen uuteen tapettiin. Äitini onneksi ymmärsi ja sanoi, ettei hormooneille mitään saa. Onneksi saatiin seinä puhtaaksi. Mies oli kauhuissaan

 

ekassa raskaudessa jopa löin miestä kerran. en ole ylpeä, mutta hormonit on hormoneja.

Oletpa hieno ihminen!
Mitäs sanoisit jos mies vetäisi sinua pataan niin että taju lähtee ja hampaat on kurkussa?
On niitä hormoneja miehelläkin.

 

Pieraisin kovaan ääneen kuuluvasti keskellä citymarkettia. Vatsavaivoja oli ollut jo aamusta pitäen, hirveä kiukku siitä ja sitten kun tarjouslehdestä hakemani tuote oli loppu, niin pieraisin. Ja se kiukkupieru kuului ja sain osakseni katseita. Ihan sama koska suutuspäissäni en kyllä katseista välittänyt. Nyt hävettää jälkeenpäin.

 

[QUOTE="vieras";28697066]Pieraisin kovaan ääneen kuuluvasti keskellä citymarkettia. Vatsavaivoja oli ollut jo aamusta pitäen, hirveä kiukku siitä ja sitten kun tarjouslehdestä hakemani tuote oli loppu, niin pieraisin. Ja se kiukkupieru kuului ja sain osakseni katseita. Ihan sama koska suutuspäissäni en kyllä katseista välittänyt. Nyt hävettää jälkeenpäin.[/QUOTE]

Tämä on ihana Haiseva kosto.
Itselläni raskaudet ovat olleet täysin oireettomia, eikä tullut mitään raivoamisia (kuten ei muitakaan usein puhuttuja ruokamieltymyksiä tai mitään raskausvaivoja).

 

[QUOTE="Vieras";28695892]Ap:n ja hänen miehensä käytös kuulostaa kyllä tosi urpolta.[/QUOTE]

Mutsis kuulosti.

 

[QUOTE="Vieras";28695892]Ap:n ja hänen miehensä käytös kuulostaa kyllä tosi urpolta.[/QUOTE]

minusta noi toisetkin kommentit on hauskoja ja ei sen urpompia kun aloittajan.
Minä taas olen todella rauhallinen luonne,mutta nyt raskaana en vaan halua nähdä ihmisiä nkä olla tekemisissä ihmisiin ja miehelle en puhu mitään.

 

[QUOTE="plaah";28697119]minusta noi toisetkin kommentit on hauskoja ja ei sen urpompia kun aloittajan.
Minä taas olen todella rauhallinen luonne,mutta nyt raskaana en vaan halua nähdä ihmisiä nkä olla tekemisissä ihmisiin ja miehelle en puhu mitään.[/QUOTE]

Jaa, minusta taas moni muu on ap:n ja hänen miehensä lisäksi käyttäytynyt varsin urposti. Enpä tuollaista katselisi.

 

Niin, hyvähän se on hormoneja syyttää kuin ottaa vastuu siitä omasta käytöksestä. Ihanko oikeasti joku menee lyömään miestään tai heittelemään veitsiä? Voi herran jestas.

 

Itse olen tässä raskaudessa lähinnä itkenyt tosi herkästi/tyhmistä jutuista. Myös silloin kun on ollut pinna kireällä ja jokin asia on vetänyt sen viimeisen niitin. Ja pinna on kiristynyt tosi herkästi, normaalisti olen täysi viilipytty. Olen saattanut mätkättää ikuisuuden miehelle jonkun meidän ystävän typeristä jutuista tai teoista tmv jotka ovat tasoa "ei viitsinyt edes lautasta viedä tiskipöydälle" tai muuta yhtä merkityksellistä. Mätkätystä on kyllä riittänyt.

Esikoista odottaessa ei ollut mitään mielialanvaihteluita tmv. Vaan olin ihan oma itseni loppuun saakka. Nyt on ollut ihan läpi raskauden väsymyksineen päivineen oikeaa vuoristorataa, selittämätöntä(kin) vatutusta ja muuta ihanaa - viime raskaudenkin edestä varmaan.

 

En muista tehneeni mitään typerää kiukuspäissäni mutta nyt kolmannessa raskaudessa suutun helposti, itku tulee pienistäkin asioista. Yks päivä raivosin ja itkin kun en saanu sairaalasta just sillä hetkellä tietooni verikokeen tuloksia, hävetti jälkeenpäin kun äiti ja siskokin oli sitä todistamassa
Yleensä en oo mustasukkainen kovin helposti mutta nyt oon.

 

tein pastakastiketta ja mies sanoi jotain arvostelevaa TAI jotain , jonka koin arvosteluksi.. en nyt enää muista mitä. no
joka tapauksessa sain kunnon kohtauksen, pannu pastakastikkeineen lensi lattialle ja ulvoin kyyneleet valuen, että ei tartte syödä, saatana!!! mies tuijotti suu auki, molemmilla sukat tomaattimössössä ja mie ulisin niin että kuului varmaan naapuripitäjään asti...

 

[QUOTE="Vieras";28697234]Niin, hyvähän se on hormoneja syyttää kuin ottaa vastuu siitä omasta käytöksestä. Ihanko oikeasti joku menee lyömään miestään tai heittelemään veitsiä? Voi herran jestas.[/QUOTE]

noh, en ole sitä ennen enkä sen jälkeen ketään lyönyt joten ajattelin olevan hormoneissa vika. ei tietenkään saa ketään lyödä, ja sitä kadun edelleen. mutta tuskimpa olen ainut joka on tavaroita heitellyt, mielestäni se nyt ei kovin paha juttu ole kuitenkaan. Mutta eipä niitä hormonikohtauksia voi kukaan muu ymmärtääkään, kuin ne jotka ovat sen kokeneet. Hillitön raivo, eikä pysty itseään hillitsemään. Sitten kaksi seuraavaa raskautta olleet rauhallisempia, joskus on joku tavara lentänyt jos ei joku ole onnistunut.

 

[QUOTE="Mies";28697057]Oletpa hieno ihminen!
Mitäs sanoisit jos mies vetäisi sinua pataan niin että taju lähtee ja hampaat on kurkussa?
On niitä hormoneja miehelläkin.[/QUOTE]

en vetänyt pataan vaan nyrkillä olkapäähän, eikä siltä onneksi taju lähtenyt. en ole missään vaiheessa sanonut että näin saisi tehdä, ja järkytyin itsekin miten pahasti ne hormonit vaikuttivat käytökseeni. sen takia en halua käyttää hormonaalista ehkäisyä ja tämä kolmaskin lapsi on vahinko, en missään nimessä halua kenenkään joutuvan kestämään minua raskaana. enkä itse kestä itseäni raskaana. luuleeko joku tosiaan että joku haluaa toista lyödä? en minä ainakaan halua olla sellainen ihminen. kysyttiin että mikä on typerintä mitä on tehty ja kerroin. itse olen nähny monen naisen läpsivän miestään ja ihan ilman hormoneja.

 

Meillä oli kerran hauska aamu, kun nenäliinapaketti löytyi miehen vaatekaapista hänen kaivaessaan sieltä vaatteita. Edellisenä iltana olin raivonnut ja mulle oli tullut pakottava tarve heittää miestä jollakin esineellä. En kuitenkaan millään terävällä tai kovalla esineellä halunnut miestä satuttaa, mutta jotain piti heittää kuitenkin, että sai aggressiota purettua. Käteen sattui mm. nenäliinapaketti, joka ei kutenkaan ollut osunut maaliinsa, vaan lentänyt ilmeisesti avonaisesta vaatekaapista sisään.

 

sorkkarauvala laminaatit irti lattiasta ja niitten poltto yritys rannassa. eivät muuten pala voin sanoa.... :saint:

Mää muistan tän!! Narikka?

 

En kyl raskaanakaan koe tarvetta enkä halua käyttäytyä huonosti.

 

[QUOTE="Vieras";28697234]Niin, hyvähän se on hormoneja syyttää kuin ottaa vastuu siitä omasta käytöksestä. Ihanko oikeasti joku menee lyömään miestään tai heittelemään veitsiä? Voi herran jestas.[/QUOTE]

Ehkä nää naiset sit on valmiita hyväksymään kun mies tekee jotain tyhmää ja hirveää esim. sillä tekosyyllä että oli kännissä...

 

[QUOTE="...";28697964]Meillä oli kerran hauska aamu, kun nenäliinapaketti löytyi miehen vaatekaapista hänen kaivaessaan sieltä vaatteita. Edellisenä iltana olin raivonnut ja mulle oli tullut pakottava tarve heittää miestä jollakin esineellä. En kuitenkaan millään terävällä tai kovalla esineellä halunnut miestä satuttaa, mutta jotain piti heittää kuitenkin, että sai aggressiota purettua. Käteen sattui mm. nenäliinapaketti, joka ei kutenkaan ollut osunut maaliinsa, vaan lentänyt ilmeisesti avonaisesta vaatekaapista sisään. [/QUOTE]

mulla on kanssa tuota ollut että ei halua satuttaa tai rikkoa niin yrittää heittää puhelinta seinään niin ettei se mee rikki Todella säälittävää. Mä yleensä sotken raivotessa, mutta silleen että on helppo siivota jälet

 

Itse en ole koskaan ollut niin rauhallinen kuin raskausaikana. Mikään ei hetkauttanut noin niinku suuttumuksen puolelle. Raskauden jälkeen onkin sitten ärräpäät lennellyt, mutta sitähän ei kysytty...