Mitä tunteita exää kohtaan?

Tuli toisesta ketjusta mieleen että minkälaisia tunteita exä herättää sinussa?eli jos näet hänet/ kuulet hänen nimensä? Ja kuinka usein noin ajattelet häntä ja missä tilanteissa. Ja mielellään "normaalista" ihmisestä kun puhuttan.Eli ei siis mistään oikeista ongelmatapuksista kuten alkoholistu yms..asiallisia vastauksia arvostaisin..

 

Riippuu missä yhteydessä tulee esiin.
Yleensä ei kummempia, kaveri ihminen siinä missä kuka tahansa muukin.

 

Rakkautta ja mustasukkaisuuttakin tunnen.

 

Rakkautta ja mustasukkaisuuttakin tunnen.

Kauan erosta?

 

Lämmöllä muistelen. Elämme vahvasti omannäköisiämme elämiä ja olemme tahoillamme onnellisia. Meidän ero ei kuitenkaan johtunut rakkauden puutteesta tai edes riitelystä, vaan olosuhteista (tosiaan erilaiset elämäntilanteet ja nuorina ei halunnut tehdä kompromissia), joten se aiheuttaa välillä nostalgisia ajatuksia tyyliin mitähän olisikaan tapahtunut jos emme olisi sittenkään eronneet.. Tapaamme noin kerran parissa vuodessa ja kerran hän otti yhteyttä kun oli eronnut tyttöystävästään. Mä aistin hänestä, että halusi ottaa yhteyttä katsoakseen missä tilanteessa mä olin, että jospa vaikka... Tuntui hieman haikealta siis, että itse kävelin juuri kihlautuneena ja vatsa pystyssä tapaamiseen juuri silloin.

 

Olin just aloittaa ketjua jossa kerron kuinka exä ykskaks pyörii mun päässä ja olen suoraan sanottuna ihastunut... Ja olen aivan ihmeissäni itse tilanteesta. 12v nykyisen kanssa ja törmäsin exään ja vietettiin baarissa aikaa ja nyt en saa sitä päästäni pois. Jotain naksahti päässäni ja tajusin kuinka väärä ihminen nyk mieheni on mulle...

 

no entäs voiko kukaan sanoa että rakasti exää enemmän kuin nyksää? jos jotenkin voi verrata..

 

Joudun yhteisen lapsen takia olemaan tekemisissä. Joka kerran kun hän soittaa, sydän hypähtää. Erosta on jo kohta 5 v mutta silti huomaan vielä omaavani häntä kohtaan hyvin voimakkaita tunteita.Ne tunteet on haudattu syvälle sisälle. Välillä ne tulee pintaan (mielialasta riippuen) ja silloin sattuu ja käyn eron uudestaan läpi koko tunneskaalalla mutta sitten taas menee pitkiäkin aikoja ettei tunnu miltään. Huomaan ajattelevani häntä usein juttutuokion jälkeen. Ne on vaikeita hetkiä ja sitten taas se tunne häipyy taka-alalle ja elämä jatkuu.

 

no entäs voiko kukaan sanoa että rakasti exää enemmän kuin nyksää? jos jotenkin voi verrata..

No en tiedä enemmän, mutta erilailla, syvemmin.... Nyksä on hyvä mies, ihana isä. Mutta meiltä puuttuu se jokin, exän kanssa se jokin oli kohdallaan. Varsinkin sängyssä.... Ai että mä muistan vieläkin miten hyvälle edes sen ääni kuulosti vällyjen välissä, saatika mukavan rajut otteet.... Nyksä on sellainen pehmo sängyssä, ei edes suostu ottaa hiuksista kiinni..... Joo pikkujuttuja mutta jotenkin pyörii nyt päässä...

 

Minä voin. Exä on ollut elämäni rakkaus. Ero ei ollut minun valintani. Mutta nyt voin jo sanoa pystyväni elämään sen asian kanssa. Koskaan en tule erosta pääsemään yli mutta osaan jo elää asioiden kanssa ja hyväksyn ne. Silti ei rakkaus eroon kuollut, ainakaan minulla.

 

Mä tunnen tavallaan pientä sääliä..exällä menee aika huonosti. Petti ja valehteli mulle, mutta en osaa enää olla katkera. Jotenkin nykyisen kanssa niin hyvä olla, että tekee pahaa katsoa exän elämää. Ajatuskin siitä että ite ois sen kanssa vielä..huoh! Mut sitten taas hänen hyvät puolet olivat ihan huippuja ja siks toivoisin että hän löytäisi jonkun kenen kanssa olla ( joutui vakvaan onnettomuuteen, työt joutu lopettaa ja kovat lääkkeet käytössä--aika pihalla siis)

 

Olin just aloittaa ketjua jossa kerron kuinka exä ykskaks pyörii mun päässä ja olen suoraan sanottuna ihastunut... Ja olen aivan ihmeissäni itse tilanteesta. 12v nykyisen kanssa ja törmäsin exään ja vietettiin baarissa aikaa ja nyt en saa sitä päästäni pois. Jotain naksahti päässäni ja tajusin kuinka väärä ihminen nyk mieheni on mulle...

uskotko että jutustanne tulis mitään enää? 12 vuotta on niin pitkä aika ettei se varmaan oo "sama" ihminen kuin se jota joskus rakastit..

 

No mun on vaikea kuvitella että tunnen vielä joskus jotain kohtaan yhtä voimakkaasti.

Kyllä se lähes päivittäin mielessä käy ja mietin, että mitä hän mahtaa tehdä nyt jne.
Mustasukkaisuutta en tunne, vaikka mä olenkin ihan kiinni tyypissä.
Ei mulle tulis mieleenkään ottaa yhteyttä tai mitään, jos kadulla tulisi sattumalta vastaan niin esittäisin viileätä. Kärsin yksin näistä tuntemuksistani ja ne tosiaan ovat vain tunteita, en ikinä alkaisi tyypille vuodattamaan mitään.

 

uskotko että jutustanne tulis mitään enää? 12 vuotta on niin pitkä aika ettei se varmaan oo "sama" ihminen kuin se jota joskus rakastit..

En tiedä tulisko... Mutta siinä ihmisessä on vaan jotain että kun nään sen, menen ihan sekaisin. Voi olla että nyk mieheni rinnalla kuka tahansa vaikuttaisi saamattomalle vässykälle, mutta mutta.... Kuten sanoin, olen itsekin ihan ihmeissäni näistä tunteista enkä osaa eritellä asioita enkä edes käsitellä tätä.

Haluan ihan hulluna exää tällä hetkellä... Sen taidot sängyssä on jotain.... Grrrr...

 

En tiedä tulisko... Mutta siinä ihmisessä on vaan jotain että kun nään sen, menen ihan sekaisin. Voi olla että nyk mieheni rinnalla kuka tahansa vaikuttaisi saamattomalle vässykälle, mutta mutta.... Kuten sanoin, olen itsekin ihan ihmeissäni näistä tunteista enkä osaa eritellä asioita enkä edes käsitellä tätä.

Haluan ihan hulluna exää tällä hetkellä... Sen taidot sängyssä on jotain.... Grrrr...

Mutta jos se ilmestys sun nenän eteen, tekisitkö jotain asialle?

 

Exää ajattelen viikoittain, ja itku tulee usein
Antaisin melkein mitä tahansa että näkisin hänet

 

[QUOTE="Vieras";25778269]Mutta jos se ilmestys sun nenän eteen, tekisitkö jotain asialle?[/QUOTE]

Hmmm.... Vaikea kysymys. Haluaisin tietty vastata että en, en voisi pettää miestäni. Olenhan ollut kaikki 12v uskollinen. Mutta nyt en tiedä mitä tekisin jos mahdollisuus tulisi exän kanssa....

 

Ajatelkaa miten kiduttavaa on nähdä ex ja ulospäin näyttää tyyneltä, että ei tässä mitään vaikka sisälle sattuisi ihan hiivatisti. Yhteinen lapsi takaa sen, ettei sitä voi välttää kokonaan.

Eevee; Mä olen pystynyt vastustamaan vaikka sisäisesti olisin myynyt sieluni pirulle. Helppoa se ei ollut ja jälkikäteen lysähdinkin ihan itkemään. Tsemppasin kunnes olin yksin. Kyllä mä tärisin kuin haavan lehti. Pieni kuoleman paikka se on joka kerta kun kohtaamme. Ulospäin ei näy mikään vaikka sisäisesti myllertääkin.

 

mä ajattelen exääni.. ei olla pahemmin tekemisissä.. fb:ssä kavereina, mut eipä juur muuta. kyllä mä kaipaan häntä, vaikka tiedän, ettei erottiin ihan syystä. seurusteltiin n. 5 vuotta. ikävä on edelleen, ja ollaan oltu n. 3vuotta erossa. nykyinen mies on ihana, ja rakastan häntä kovasti. meillä on 2 yhteistä lasta. kyllä välillä kirpaisee, kun näen exästä unta, tai kuulen jostain mitä hänelle kuuluu.. välillä sitä pysähtyy ajattelemaan, että mitä olisi tapahtunut jos ei oltaisikaan erottu. kun odotin esikoista, mitin millaista elämä olisi, jos olisin vielä exän kanssa yhdessä, ja lapsi olisi hänen. välillä on mukava katsoa hänen kuviaan, mutta samalla se on kivuliasta, kun tulee ikävä. kuulin, että hän oli harmitellut ystävälleni sitä kuinka meille kävi. eli hän ajattelee minua myös. on tää vaan vaikeeta edelleenkin ehkä aika auttaa.. mies ja lapset on mulle tärkeintä maailmassa, mutta kyllä mä silti ikävöin, välillä ihan mahdottomasti jopa, exääni, ja sitä mitä meillä oli kun kaikki oli hyvin. asiaan voi tietysti vaikuttaa se, että hän oli ensirakkauteni..

 

Nykyään vain täyttä oksetusta! Olemme pakosta yhteydessä, mutta olen vain yrittänyt pärjätä mahdollisimman vähällä.
Meillä oli ihanat 7 vuotta ja muistelen osaa niistä kaipuulla, mutta se on mennyttä ja nokka on kohti uutta rakkautta! <3

 

Pelko päällimäisenä,viha ja inho..

En vähällä hänen kanssaan samaan tilaan mene - tai en ainakaan sellaiseen paikkaan missä ovi napsahtaa lukkoon.

 

Ei mitään tunteita. Ihan yhdentekevä turha ihminen.

 

Mä täällä taas vaan fiilistelen ajatuksesta exästä. Tai no... Seksistä sen kanssa, en niinkään yhteisestä elämästä.

 

Siis ihan hiiiiiiiiiirrrrrrrrrrrveetä lukea täältä kuinka ihmiset haaveilee existään..siis kun tuntuu kauheelta että oman miehen exä haaveilis miehestäni..YÖK!!!! Ja tiedän sen tekevän niin..hyi hyi hyi...
Mut te jotka haaveilette, niin ottakaa ihmeessä yhteyttä ja koittakaa sitä vielä jos se haluaa..eletään vaan kerran joten antakaa mennä. Voipi olla että monessa tapauksessa muistot vaan kaunistuneet..

 

ei mitään suuria tunteita, ei siis iloa tai surua tms, exä kuoli päälle vuosi sitten.