Mitä tunteita exää kohtaan?

pääosin en tunne yhtään mitään häntä kohtaan, mutta jos joitain tunteita ilmenee,ne ovat viha,raivo,inho,halveksunta...niin helmi oli mieheksi,että toivottavasti en koskaan enää törmää häneen missään.

 

Hän on mies menneisyydestä. Joskus muistelen lämmöllä yhteisiä hetkiämme. Vaikken eksää kaipaakaan, olen tyytyväinen että hänet aikanaan tunsin. Rakastuin kuitenkin jo yhdessä ollessamme nykyiseen mieheeni ja jätin exän.

 

Harmittaa, että liittomme päättyi eroon, mutta ei siinä muuta vaihtoehtoa ollut, ja toivon hänelle kaikkea hyvää. Niin vaikea oli viimeinen vuosi, että takaisin en ottaisi, vaikka alkuvuodet olikin ihan jees. Ei kumminkaan mitään mieletöntä rakkautta ollut.

 

No mä tunnen ehkä jotain "sukulaisrakkautta", siis hän oli kuitenkin osa elämääni 10 vuotta, joten olisi ihan kiva olla väleissä, ja tietää mitä hänelle kuuluu.
Hänellä on vaan kait aika mustis nyxä, joten yhteydenotot eivät tule kyseeseen.

 

Ihan lämpimiä ajatuksia, jopa vähän äidillisiä (toivon että kaikki on hyvin, että hän pärjää, on voittanut tietyt haasteet, löytää onnen jne). Joskus hiukan kaihoa, mutta se kohdistuu enemmän kaipaukseen olla nuori ja vastuista vapaa, sellaistakin kaipuuta kun joskus koen.

Erosta on tosiaan ehtinyt vierähtää tervehdyttävät 13 vuotta.

 

Ihan lämpimiä ajatuksia, jopa vähän äidillisiä (toivon että kaikki on hyvin, että hän pärjää, on voittanut tietyt haasteet, löytää onnen jne). Joskus hiukan kaihoa, mutta se kohdistuu enemmän kaipaukseen olla nuori ja vastuista vapaa, sellaistakin kaipuuta kun joskus koen.

Erosta on tosiaan ehtinyt vierähtää tervehdyttävät 13 vuotta.

Moni varmaan sekoittaa juuri tuon nuoruuden kaipuun exän kaipuuseen..

 

Ainoastaan yhtä kaipaan joskus ja hänkin on ensirakkaus... Muita kohtaan en mitään... En toivo että heillä menee huonosti vaan toivon että kaikilla on asiat hyvin. Mustasukkaisuutta tai halua palata yhteen en ikimaailmassa!!! Exä on EX ja syystä.

 

Kuin monella on exä kaverina faces?

 

Rakastan.

 

[QUOTE="vieras";25782993]Harmittaa, että liittomme päättyi eroon, mutta ei siinä muuta vaihtoehtoa ollut, ja toivon hänelle kaikkea hyvää. Niin vaikea oli viimeinen vuosi, että takaisin en ottaisi, vaikka alkuvuodet olikin ihan jees. Ei kumminkaan mitään mieletöntä rakkautta ollut.[/QUOTE]

Kuin minun ajatukset. Nykyisellään ollaan asiallisissa väleissä, minulla uusi kihlattu ja eksäkin kuulemma tapailee jotakuta naista. On meillä kaksi yhteistä lasta yhteishuoltajuudella että pieni pakkokin on tulla toimeen.

 

Exästä välitän, mutta en enää rakasta. silloin kun erosimme (minun päätöksestäni), niin vielä häntä rakastin ja aika pitkään kaipasinkin (vaikka tapasin myös nykyisen mieheni). Exään olin niiiiin superrakastunut aikanaan, mutta ikävä kyllä hän petti luottamukseni ja murensi suhteemme. Nyt ollaan sellaisella kaverilinjalla, jota kyllä hieman häiritsee se, että tiedän exän vielä kaipaavan minua (varmaan rakastavankin minua). Tavallaan on todella traagista, että hän ei osannut olla ihmisiksi silloin, kun olimme vielä yhdessä. Nyksään en ole koskaan ollut niin umpirakastunut kuin exään, mutta jollain tavalla arvostan ja rakastan nyksää plajon kokonaisvaltaisemmin kuin exää koskaan.

 

Välit ovat ihan asialliset. Tunnen kunnioitusta häntä kohtaan, on ollut eron jälkeenkin hyvä isä lapsille. Mitään rakkautta välillämme ei ole, mutta jonkinlaista ystävyyttä kai. Erosta nyt pari vuotta.

 

Kuin monella on exä kaverina faces?

Ex-aviopuolisoni ei ole, mutta ensirakkauteni on sekä toinen eksäni (joka on tällä hetkellä yksi läheisimpiä ystäviäni, huomennakin lähdetään mökille yhdessä) ja jokunen säätö on.

 

Ex-aviopuolisoni ei ole, mutta ensirakkauteni on sekä toinen eksäni (joka on tällä hetkellä yksi läheisimpiä ystäviäni, huomennakin lähdetään mökille yhdessä) ja jokunen säätö on.

Siis toi on kyllä niin ihailtavaa..ite en pystyis olee ystävää exän kanssa..

 

Halveksunta, inho, epäusko.
Hetkittäin ehkä jopa sääli, mutta sitten muistan taas mitä kaikkea se mies tekikään ja vieläpä piti niitä juttuja normaalina.

Kuin monella on exä kaverina faces?

Ex-puoliso ei ole, mutta monta muuta kyllä. Niistä ei mitään pahaa sanottavaa, kiva seurata miten niidenkin elämä on kulkenut.

 

Välinpitämättömyys en halua tuntea edes vihaa koska sekin on tunne.

 

Katkeruutta.

 

mä ajattelen exääni.. ei olla pahemmin tekemisissä.. fb:ssä kavereina, mut eipä juur muuta. kyllä mä kaipaan häntä, vaikka tiedän, ettei erottiin ihan syystä. seurusteltiin n. 5 vuotta. ikävä on edelleen, ja ollaan oltu n. 3vuotta erossa. nykyinen mies on ihana, ja rakastan häntä kovasti. meillä on 2 yhteistä lasta. kyllä välillä kirpaisee, kun näen exästä unta, tai kuulen jostain mitä hänelle kuuluu.. välillä sitä pysähtyy ajattelemaan, että mitä olisi tapahtunut jos ei oltaisikaan erottu. kun odotin esikoista, mitin millaista elämä olisi, jos olisin vielä exän kanssa yhdessä, ja lapsi olisi hänen. välillä on mukava katsoa hänen kuviaan, mutta samalla se on kivuliasta, kun tulee ikävä. kuulin, että hän oli harmitellut ystävälleni sitä kuinka meille kävi. eli hän ajattelee minua myös. on tää vaan vaikeeta edelleenkin ehkä aika auttaa.. mies ja lapset on mulle tärkeintä maailmassa, mutta kyllä mä silti ikävöin, välillä ihan mahdottomasti jopa, exääni, ja sitä mitä meillä oli kun kaikki oli hyvin. asiaan voi tietysti vaikuttaa se, että hän oli ensirakkauteni..

sääli sun nyksää :/

 

[QUOTE="...";25786992]sääli sun nyksää :/[/QUOTE]

en mä mun exää kuitenkaan enää rakasta.. ehkä se on just sitä nuoruuden kaipuuta osaks. hänen kans kun kuitenki vietin nuoruuteni. ensirakkaus on semmosta. mutta meidän suhde oli iahn suoraan sanottuna helvettiä, ja takaisin en ottais, vaikka häntä välillä ikävä onkin. ihan syystä erottiin aikanamme..

 

Lasten isää,kun näen..ei liikahda enää missään mikään..
Välillä inhon tunteita kyllä herättää..siinä se.Erottiin aikanaan ihan hyvistä syistä.
Toivon kaikkea hyvää hälle ja hänen uudelle naiselleen.
Toivottavasti heidän suhde kestää enemmän ja on parempi kaikin tavoin.

 

Välit lapsen isään ovat asialliset ja ihan ok. Miehellä on ongelmia ja aikoinaan suhteemme loppuvuodet olivat karmeita. Kaikki on kuitenkin jo annettu anteeksi. En ole pitkävihainen ihminen.

Välillä toki mietin nuoruusvuosia, joihin exä kuului ja välillä taas niitä surullisia loppuaikoja.

 

Tää ketju herätti mussa kauheesti ajatuksia ja tunteita. Sinällään hyvä, tajusin että oma katkeruus omaa exää kohtaan kadonnut. Mutta viha/sääli miehen exää kohtaan vaan kasvaa. Välillä tuntuu että se haluis olla mä..tekee kaiken niinkuin minä ( tai yrittää). Vaatteista hiuksiin..pitänyt katkaista välit yhteisiin kavereihin kun utelee niiltä meiän asioita. Ja miehellä ei lapsia tämän kanssa. Erittäin surullista..

 

Eipä mitään tunteita herätä. Ei vihaa, ei rakkautta, ei katkeruutta, ei minkäänlaisia tuntemuksia.

 

Ollaan kavereita, samassa kaveriporukassa edelleen. Yhteisiä juhlia (lähinnä joku valmistuu, täyttää pyöreitä, tai "pienempimuotoisia" ns. synttäreitä vietetään yms.), joita on ollut nyt joka vuosi, aika tiheästikin, useamman kerran vuodessa. Minä halusin erota ja erosta on kulunut jo 8 vuotta. Melko pian eron jälkeen toivoin, että hänkin löytäisi uuden naisystävän, koska välimme olivat alkuun hankalat. Sama kaveriporukka ja minulla uusi mies (hänenkin kanssaan yhteisiä kavereita meillä).

Olin superonnellinen, kun exä löysi vihdoin uuden naisystävän. Käymme kaikki yhdessä juhlissa ja meistä naisista on tullut toisillemme oikein hyvätkin ystävät Juhlissa olemme aina yhdessä, ajatusmaailmat kohtaa, soitellaan muutenkin ja nähdään ihan kahdestaankin. Ollaan käyty keikoilla yms.

Että hyvinkin onnellinen olen tästä tilanteesta Exää kohtaan ei ole ollut yli 8 vuoteen syviä tunteita. Toivon hänelle jatkossakin kaikkea hyvää ja minusta on vaan mukavaa, että voidaan olla vielä kavereita ja kulkea samoissa porukoissa. Hän ei fb:ssä ole, mutta monet hänen sukulaiset on mulla siellä kavereina ja tietenkin hänen nyxä, jonka kanssa ollaan ystävystytty

 

Kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että pystyimme yhteisymmärryksessä hoitamaan kaikki yhteistä lastamme koskevat asiat. Kiitollisuus siitä, että vaikka lapsemme onkin jo täysi-ikäinen, hän on edelleen pojalleen isä ja osallistuu poikansa elämään kuten isien kuuluukin osallistua. Kiitollisuus siitä, että valitsi itselleen sellaisen uuden puolison, joka ei asettunut esteeksi hänen ja lapsen väliselle suhteelle vaan joka tuli "poikapuolensa sukuun". Mä olen jo pitkälti toistakymmentä vuotta ollut exän kanssa kuin sisko ja veli ja sellaisina varmaan pysytään hautaan asti.