Sanoisin, että hei hei :wave: ja alkaisin suunnittelemaan elämää eteenpäin vain itseni ja lapset huomioonottaen.
En alkaisi anelemaan tms, en ikinä haluaisi että mies olisi kanssani säälistä. Eikä mun itsekunnioitus edes antaiksi periksi sitä, että roikkuisin lähdössä olevassa miehessä kiinni.
En alkaisi anelemaan tms, en ikinä haluaisi että mies olisi kanssani säälistä. Eikä mun itsekunnioitus edes antaiksi periksi sitä, että roikkuisin lähdössä olevassa miehessä kiinni.
epätoivonen
Pakko myöntää näin meikäläinen toimi, eikä paljon auttanutAlkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
vieras
Mies uhkailee erolla ja häipyy ja tulee ja haluu yrittää jne...Ensin tietty itkin ja vakuutin rakastavani ja sekös ukkoa inhotti. Sitten suutuin ja sanoin et mulle riitti ja painu vittuun. En soittanut enkä ottanut mitään yhteyttä ja sit se ryömi takaisin. En tiedä mitä aion tehdä. Olo on ollut viimeiset 2kk että en tiedä. Ikävää kun on lapsia mutta minkäs teet. eli mun kokemuksen mukaan ruikuttaminen ei auta.
ensin yllättyisin. Sitten luhistuisin. Sitten kokoaisin itseni ja olisin todella ilkeä
vieras
Mä kanssa luulen, että mies varmasti haluaisi lähteä yhä varmemmin, mitä enemmän sitä roikkuu. Itse ainakin haluaisin.Alkuperäinen kirjoittaja mie:
vieras
Olisi voinut toimia roikkumatta jättäminenkin.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Meillä ainakin mun roikkumiseni toimi mieheen, jäi.
Samoin toisin päin.
koettu on
Myönnän, että itkisin, anelisin, kerjäisin, tekstaisin ja olisin pateettinen ripustautuva ihminen. Sitten tekisin kuolemaa, söisin rauhoittavia lääkkeitä viikon päivät. Hakisin sairauslomaa. Viikon sisään ryhtyisin etsimään uutta ihmissuhdetta, koska olen huono sietämään yksinoloa, vaikka kuinka akateeminen, itsenäinen, sosiaalinen ja muuten tasapainoinen ja terve ihminen olen eikä em. tosiasiaa uskoisi muut kuin tämän pari kertaa sivusta seuranneet. Ja takana siis n. 15v kestänyt liitto ja nyttemmin hyvä vuosien liitto. Eli ei tuo säälittävä käytökseni onneksi ole muuta kuin yksi sokea piste. Enkä keskity edes odottamaan hylkäämistä tms. sen sijaan puolison kuolemaa pelkään ja mietin usein.
Mie oon sille sanonu et kahesti oon perään ruikuttanu, kolmannen kerran jos haluaa lähteä ni sit saa mennä. Stiff upper lip.
Kysysin että saanko asua täällä sen aikaa että kunta antaa uuden kodin vai tarviiko mun muuttaa anoppilaan :$
vaan kyllähä sitä aika palasina ois.
vaan kyllähä sitä aika palasina ois.
vieras
sanoisin et siinähän sitten meet mut muista sitten kanssa antaa mulle lapsista yksinhuoltajuus ja laitat kolmannen lapsen vielä alulle!Alkuperäinen kirjoittaja Kysyy hän:
Sais lähteä jos siltä tuntuu, en tasan tarkkaan alkais roikkumaan tai kerjäämään että jäisi.
Eiköhän tuo olis ajatellu asian loppuun saakka siinä vaiheessa kun ja jos koskaan tuollaisia tulisi sanomaan.
Eiköhän tuo olis ajatellu asian loppuun saakka siinä vaiheessa kun ja jos koskaan tuollaisia tulisi sanomaan.
Käytännön järjestelyt huolestuttaisivat eniten. Mulla ei ole autoa eikä ajokorttia, joten joutuisin viemään lapsia hoitoon julkisilla; aikaa kuluisi ja vaihtokin olisi välillä. Mummolaan lapset pääsisivät jatkossa vain taksilla (ja millä rahoilla?). Kaupassakäynnit kolmen lapsen kanssa olisivat mahdollisesti tuskaa, koska jokainen haluaisi kaiken aikaa karkkeja ja leluja ostettavaksi. Rintsikoita en enää kaupasta ostelisi, koska verhonheiluttajat tulisivat sovituskoppiin mukaan...
Kaikenlaista pientä haittaa, mutta en silti usko, että yrittäisin miestä taivutella jäämään, jos tuolla tavoin ilmoittaisi...
Kaikenlaista pientä haittaa, mutta en silti usko, että yrittäisin miestä taivutella jäämään, jos tuolla tavoin ilmoittaisi...