Mitä tekisit

mietin menenkö takaisin töihin vai jäänkö kotiin vielä puoleksi vuodeksi?

Lapsi olisi hoitoon menossa 1,5 v ja tekisin 6 h päivää.
Yritämme saada toista lasta, mutta ekaa yritettiin 1,5 v. Jos clomien kanssa tulisi nopeammin raskaaksi. Jos toinen syntyisi, olisin kotona ainakin siihen asti, että toinen olisi 2 v.

Mulla on yliopistotutkinto, mutta tuo työ ei vastaa koulutusta.

Siis töihin vai jäänkö kotiin?

 

Antakaa jotain kommentteja.

 

Jäisin kotiin.

Minä nimittäin lähdin töihin ja kotiin jäi lapsi, 1 v 3 kk. Eka päivä töissä ja tuntui, etten ole ollut päivääkään poissa töistä. Mietin, että tätä saan tehdä vielä monta kymmentä vuotta. (Ja huom! työni on haastavaa, mielenkiintoista ja mieluista. Minulla on akateeminen koulutus.) Mutta lapsi kasvaa niin nopeaa isoksi, sitä aikaa en saa takaisin. Onneksi jään pian äitiyslomalle. En aio enää kiirehtiä töihin.

 

Minä menisin kyllä töihin. Kuusi tuntia ei ole pitkä päivä, ja saisin työkokemusta. Vaikka tulisitkin heti raskaaksi, ehtisithän olla yli puoli vuotta töissä. Jos aina odottaa juuri koulutusta vastaavaa työtä, voi joutua odottamaan pitkäänkin.

minun mielipiteeni.

omat lapseni ovat olleet hoidossa 1,3 vuotiaista, enkä ole päätöksiäni katunut.

 

..sinun täytyy itse miettiä mitä sinä (ja lapsesi)haluat.Meidän oma poika meni hoitoon 1v.8kk ja viihtyi hyvin,ei kertaakaan jäänyt itkemään.Tein aluksi 6h päivää "pehmeäksi aloitukseksi" ja myöh.8h. 7kk:tta olin töissä ja sen jälkeen taas kotona,nyt poika pian 3v.ja työpaikka pitäisi löytää kun ei toinen lapsi ole tulostaan vieläkään ilmoittanut..

 

Nostan hattua jokaiselle, joka jaksaa jäädä kotiin. Minä rakastan lapsiani ja tällä hetkellä he ovat erittäin hyvässä hoitopaikassa (pph), mutta minä olen parempi äiti kun käyn töissä. Tällä paikkakunnalla ei juuri ole henkireikiä kotiäideille, ei asu sukulaisia eikä hyviä ystäviä. kaiken lisäksi mieheni tekee reissutöitä eli aikuiskontaktit jäävät aika vähäisiksi. Sitäpaitsi töiden myötä äippäraha on isompi seuraavalla lapsella...

 

menisin töihin, näkis välillä aikuisia ihmisiäkin

 

\

mietin menenkö takaisin töihin vai jäänkö kotiin vielä puoleksi vuodeksi?

Lapsi olisi hoitoon menossa 1,5 v ja tekisin 6 h päivää.
Yritämme saada toista lasta, mutta ekaa yritettiin 1,5 v. Jos clomien kanssa tulisi nopeammin raskaaksi. Jos toinen syntyisi, olisin kotona ainakin siihen asti, että toinen olisi 2 v.

Mulla on yliopistotutkinto, mutta tuo työ ei vastaa koulutusta.

Siis töihin vai jäänkö kotiin?

Mietitkö että viitsiikö töihin mennä jos heti tulisi raskaaksi?! Minusta ei välttämättä kannata liikaa noihin klomeihin luottaa..joillakin ne auttaa, mutta ei varmaan kaikilla. Ja lapsi on kyllä sopivan ikäinen hoitoon vietäväksi(jotkut tottuu paremmin kuin jos vanhempana viedään)Mutta jos sinulla ei ole kiirettä päästä "irti" kotiympyröistä eikä rahakaan este niin puoli vuotta ei ole pitkä aika olla kotosalla. (Mutta miksi n. tarkkaan tuo puoli vuotta?)

 

Itse jäisin kotiin. Lapsuuden kolme ensimmäistä vuotta ovat kasvun ja kehityksen kannalta mielestäni tärkeimmät vuodet eikä niitä saa takaisin. :heart:

 

\

Itse jäisin kotiin. Lapsuuden kolme ensimmäistä vuotta ovat kasvun ja kehityksen kannalta mielestäni tärkeimmät vuodet eikä niitä saa takaisin. :heart:

Näin sanoisin/tekisin minäkin. =)

 

Tuo on niin henkilökohtainen juttu, ettei siinä parane neuvoa. Niinkuin täälläkin on jotkut kirjoittaneet, tuntevat olevansa parempia äitejä kun käyvät töissä. Minä itse vein esikoiseni hoitoon n 2.5-vuotiaana ja koin sen hyvin raskaaksi. Koin koko ajan huonoa omaatuntoa siitä, ettei yhteistä aikaa jäänyt kuin muutama tunti viikolla lapsen kanssa. Hoidin toisten lapsia ryhmiksessä, mikä tuntui todella idioottimaiselta.
Kun esikoiseni tuli 3,5v meille syntyi toinen lapsi ja sitten kolmas heti perään. Nyt keskimmäinen on kolmen vanha ja kuopus tulee marraskuussa 2-vuotta ja haluan kyllä olla kotona ainakin siihen asti kunnes hän tulee kolme. Toivoisin kyllä, että saisin sitten töihin mennessä tehdä vähän lyhyempää päivää sen aikaa kun lapset ovat vielä pieniä.

 

oli aivan sama tilanne, paitsi et lapsi täytti 2v. menin töihin ja heti tärppäs. ny taas vauvalomalla. mene vaan töihin, niin saat vähän tuulettua ennen seuraavaa isoa urakkaa.

 

No tähän ei tietysti voi kukaan vastata sun puolestasi, mutta ihan pakko sen verran kirjoittaa, että...
Tuolla monet ehdottaa töihin menoa sillä verukkeella, että saisi aikuista seuraa yms niin sitä aikuista seuraa saa kyllä muista kotiäideistä(tai-iseistä) ihan riittävästi.Kaikki kun ei niin kovin sitä edes kaipaa.

 

Tuli tuosta edellisestä mieleen...

Meillä on töissä menossa melkoinen vauvabuumi ja on tosi tylsää joutua noista eroon joiden kanssa on yhdessä lapsia odotettu. Ovat vielä mokomat kaikki miehiä, joten eipä noista paljon seuraa äitiyslomalla ole; useimmille ei koti-isyys oikein ole vaihtoehto (vaimot pienituloisia ja pätkätöissä).

Omilla ystävillä ovat lapset jo tehtyinä.

 

\

\

Itse jäisin kotiin. Lapsuuden kolme ensimmäistä vuotta ovat kasvun ja kehityksen kannalta mielestäni tärkeimmät vuodet eikä niitä saa takaisin. :heart:

Näin sanoisin/tekisin minäkin. =)

Ja minä.

 

Mullei oo koskaan ollu varaa olla kotona pitempään ku on ollu pakko...
Belat on aina painanu päälle rankasti

 

Kun meidän esikoinen oli vauva ja mua kyseltiin koulutusta vastaaviin, haasteellisiin ja kiinnostavalta vaikuttaviin töihin, en kuitenkaan raaskinut ottaa työtä vastaan kun ajattelin, että äitiydessäkin on haastetta riittävästi. Tytön olessa 1,5v aloitin osa-aika hommat n.8 päivänä kuussa ihan vaan tuulettuakseni ja vaihtelun vuoksi. Sitten syntyi kakkonen ja sen jälkeen on kotiarki tuntunut täyttävän elämän ihan riittävästi. Aikuisia tapaa puistoissa ja kerhoissa ja aika tuntuu kuluvan siivillä. Nyt odotan kolmatta ja ehkä viimeistä ja tuntuu ihanalta tietää että kotihommia riittää vielä hamaan tulevaisuuteen. Töitä kodin ulkopuolella kerkeän tekemään vielä ainakin 30 vuotta.Esikoinen on nyt 6 ja kakkonen 4, joten on tässä jo jokunen vuosi vierähtänyt!

 

Esikoinen oli 8 kuukautta kun palasin töihin. Meillä oli käly kotona hoitamassa tyttöä alkuun, joten en tarhaan vienyt. Kuopuksen kohdalla oli tarkoitus aloittaa työt hänen ollessaan 1v 4 kk ja miehen oli tarkoitus olla kotona pari kuukautta. Mutta tilanne muuttui ja meille onkin tammikuussa tulossa vauva. Raskausaika sujunut parhaiten ja varmaan syynä kun ei ole töissä. Töissä käynti aina aika stressaavaa ja nykyään kaikilta vaaditaan yhtä paljon. Toivon saavani olla kotona mahdollisimman kauan. Omasta kokemuksesta voin kertoa että esikoisen aikainen hoitoon vienti on kaduttanut useaan otteeseen. Mutta mennyt on mennyttä. Raskaana oleminen on kyllä kotona helpompaa kuin töissä. Eli jos ei taloudellisista syistä tarvitse töihin mennä niin jää kotiin. Kyllä sitä töissä ehtii olla. Lapset ovat vain hetken pieniä. :heart: Itse käyn kerran viikossa töissä ja se riittää minulle.

 

Minulla taitaa olla kyllä raskaana olevalle ihan ihanteellinen työ: olen tutkija isossa asiantuntijaorganisaatiossa. Kun alkuraskauden pahoinvointi vaivasi, töissä oli muuta ajateltavaa, eikä voinut käpertyä omaan kurjuuteen. Toisaalta töissä suhtauduttiin varsin ymmärtäväisesti siihen, että välillä vietin aikaa kahvihuoneen sohvalla. Se oli sekä minun että työnantajan kannalta sairaslomaa parempi vaihtoehto.

Minusta on pikkuisen naiivia ajatella, että kyllä töitä voi tehdä myöhemminkin. Ainakin minun työssäni lähemmäs kymmenen vuoden poissaolo tarkoittaisi osaamisen vanhentumista ja unohtumista auttamattomasti. Ja jos taas ei olisi sitä vakipaikkaa, niin nelikymppisenä kotiäitinä työnhaun kanssa todennäköisesti olisi vähän sellaista.

 

\

Itse jäisin kotiin. Lapsuuden kolme ensimmäistä vuotta ovat kasvun ja kehityksen kannalta mielestäni tärkeimmät vuodet eikä niitä saa takaisin. :heart:

Näin minäkin ajattelin, kun vihdoin tulin raskaaksi ja sain vauvan.
Jäin hoitovapaalle, ja piti olla vuosi ainakin kotona. Työ oli kolmivuoroa, joten ei todellakaan ollut kiire töihin, päinvastoin. Mutta sitten mulle soitettiin oman alan paikasta ja tarjottiin sijaisuutta. Päätin ottaa sen vastaan, koska se on ainoa keino päästä pois tehtaasta ja päästä omalle alalle töihin.
Sanoin lyhyestä sijaisuudesta huolimatta itseni irti vanhasta paikasta ja aloitin uudessa paikassa. Alku oli itselle hankalaa, kun oli ikävä Onnia ja mietin kuinka sujuu päivät mummon kanssa. Hyvin on mennyt ja itsekin uskallan olla jo rennommin töissä.
Kun sijaisuus päättyy, mietin sitten uudelleen, jäänkö kotiin vai mitä teen?
Uudesta äitiyslomasta minäkin haaveilen, mutta siihen se saattaa jäädäkin :'(

 

Minusta on pikkuisen naiivia ajatella, että kyllä töitä voi tehdä myöhemminkin. Ainakin minun työssäni lähemmäs kymmenen vuoden poissaolo tarkoittaisi osaamisen vanhentumista ja unohtumista auttamattomasti. Ja jos taas ei olisi sitä vakipaikkaa, niin nelikymppisenä kotiäitinä työnhaun kanssa todennäköisesti olisi vähän sellaista.
[/quote]

_ _ _

Samaa mieltä!!!!!Valitettavasti joudun palaamaan töihin pian vanhempainloman loputtua, mutta näillä näkymin pääsen tekemään toivomaani osa-aikaista. Mielestäni se parempi kuin että olen puoli vuotta lisää kotona ja sitten suoraan koko pv työhön.

Työ ei ole itsestäänselvyys nykyaikana edes korkeastikoulutetuilla. Vaikka kukaan ei vielä heitteille Suomessa jää, niin kyllä työllä paremmin turvaa perheen elatuksen.

 

\

Työ ei ole itsestäänselvyys nykyaikana edes korkeastikoulutetuilla.

Korkeastikoulutetuilla on vielä semmoinen lisäriski, että jos koulutusta vastaavaa työtä ei saa, niin herkästi pidetään "tavallisiin töihin" ylikoulutettuna ja liian teoreettisena.

 

\

\

Työ ei ole itsestäänselvyys nykyaikana edes korkeastikoulutetuilla.

Korkeastikoulutetuilla on vielä semmoinen lisäriski, että jos koulutusta vastaavaa työtä ei saa, niin herkästi pidetään "tavallisiin töihin" ylikoulutettuna ja liian teoreettisena.

Näin on ja lisäksi ei saisi mennä liian vaatimattomiinkaan.

Työtä teen elääkseni ja elättääkseni perheeni, eikä päinvastoin.

Mutta alkuperäisestä viestistä vielä, anna miehelle mahdollisuus myös tutustua kunnolla vauvaan arkikäytännön kautta.

 

musta ratkaisevaa on millaisen hoitopaikan lapselle saat. päiväkoti, pph, hoitaja kotiin? lapset ovat niin kovin erilaisia - omaa esikoista en olisi puolitoistavuotiaana laittanut isoon päiväkotiryhmään mistään hinnasta, mutta koska sain hoitajan kotiin töihinmeno oli kivuton ja hyvin toimiva ratkaisu. miten oma lapsesi reagoi, onko aktiivinen menijä, hyväksyykö muita hoitajia kuin äidin...?

 

Mieti tietysti ensin mikä sopisi sinulle ja lapselle ja päätä sen pohjalta. Turha siinä syyllistää itseään, jos haluaa hetken ollatyöelämässä ennen toista lasta.

Itse laitoin tytyn hoitoon 1,5v. enkä todellakaan ole katunut. Vaikka ennen töihin menoa harmitti, kun oli pakko (rahan takia ensisijaisesti) palata töihin. Nautin kotona olosta mutta aika aikaansa kutakin. Tunsin olevani kokonaisempi ihminen, äiti-vaimo-nainen, kun palasin töihin! Nyt olen taas raskaana, mutta ehdin olla töissä melkein vuoden. Olisin voinut olla kauemminkin töissä, mutta eihän sitä voi tietää miten nopeasti tulee raskaaksi eli pakko oli lähteä heti yrittämään kun vain kynnelle kykeni. Työssä ololla kerään taas uusia voimia olla kotona nyt 2 lapsen kanssa. Vaihtelu tosiaan virkistää. :wave: