entinen kaveri(ko)
Ihan aina sama juttu.
Lupaa ja sopii päivän eikä tulekaan, ei peru eikä ilmoita mitään syytä etukäteen eikä jälkikäteen. Ei pyydä koskaan anteeksi.
Myöskään ei yleensä pyydä kylään toisinpäin. Tätä on tapahtunut useamman vuoden aikana vain pari kertaa.
En väkisin ole kenenkään kaveri eikä yksipuolinen kutsuminen jaksa enään innostaa.
Ymmärrän jotenkin näin asian ettei kutsu minua luokseen, koska ehkä häpeää miestään tmv. Tähän omat syynsä ja varmaan toinen syy miksi mieluummin tulee luokseni on se, että täällä saa puhua asioita niin ettei kukaan ole kuuntelemassa (hänen mies aina kotona).
Siinä ei sinänsä mitään pahaa ole, etenkin kun tajuan asian ytimen, mutta en pidä siitä, että järjestän päivän vapaaksi, jotta kaverini voi tulla kylään mikä aika vaan, sillä yleensä ei sovita mitään tarkkaa kellonaikaa. Minä joustan ja taivun, koska en ole työssä missä on tarkat aikataulut ja vuorot, mutta ei se tarkoita sitä, että minun aikani olisi jotenkin vähemmän arvokkaampaa kun hänen aikansa.
Välillä ajatelin, että jos hänen on vaan vaikea päästä tai murheita liitossansa eikä jaksa eikä halua siitä puhua/mainita minulle ja jatkoin sinnikkäästi kutsumista.
Aina ihan iloisena on lupaamassa, mutta jättää tulematta. Näin jatkunut jo muutaman vuoden!
Jätänkö omaan arvoonsa enkä enään kutsu kylään? Lakkaanko pitämästä yhteyttä?
Jos eri mieltä niin miksi antaisit vielä jatkaa itsesi polkemista lattianrakoon?
Lupaa ja sopii päivän eikä tulekaan, ei peru eikä ilmoita mitään syytä etukäteen eikä jälkikäteen. Ei pyydä koskaan anteeksi.
Myöskään ei yleensä pyydä kylään toisinpäin. Tätä on tapahtunut useamman vuoden aikana vain pari kertaa.
En väkisin ole kenenkään kaveri eikä yksipuolinen kutsuminen jaksa enään innostaa.
Ymmärrän jotenkin näin asian ettei kutsu minua luokseen, koska ehkä häpeää miestään tmv. Tähän omat syynsä ja varmaan toinen syy miksi mieluummin tulee luokseni on se, että täällä saa puhua asioita niin ettei kukaan ole kuuntelemassa (hänen mies aina kotona).
Siinä ei sinänsä mitään pahaa ole, etenkin kun tajuan asian ytimen, mutta en pidä siitä, että järjestän päivän vapaaksi, jotta kaverini voi tulla kylään mikä aika vaan, sillä yleensä ei sovita mitään tarkkaa kellonaikaa. Minä joustan ja taivun, koska en ole työssä missä on tarkat aikataulut ja vuorot, mutta ei se tarkoita sitä, että minun aikani olisi jotenkin vähemmän arvokkaampaa kun hänen aikansa.
Välillä ajatelin, että jos hänen on vaan vaikea päästä tai murheita liitossansa eikä jaksa eikä halua siitä puhua/mainita minulle ja jatkoin sinnikkäästi kutsumista.
Aina ihan iloisena on lupaamassa, mutta jättää tulematta. Näin jatkunut jo muutaman vuoden!
Jätänkö omaan arvoonsa enkä enään kutsu kylään? Lakkaanko pitämästä yhteyttä?
Jos eri mieltä niin miksi antaisit vielä jatkaa itsesi polkemista lattianrakoon?