vieras
Kuuntelin vuosikausia ystäväni ongelmia. Aina kun tavattiin, puhuttiin hänestä ja hänen ongelmistaan. Itsekeskeisyydessään hän pohti jatkuvasti omaa terveydentilaansa, lastensa ongelmia, parisuhdehuolia jne. Kaikki pyöri vain hänen navan ympärillä. Minulle tuli aina raskas olo hänen seurassaan, väsyin hänen kanssaan mutta ajattelin, että ystävän kuuluu tukea. Sitten minulle tuli ero, mies löysi toisen naisen ja häippäsi. Jäin kahden mukelon kanssa kolmisin ja olin niin rikki, koko elämä yhtä kaaosta. Mitä teki tämä ystäväni jolta olisin ensi kertaa kaivannut olkapäätä. Hänellä ei kiinnostanu minun jaksamiseni pätkän vertaa, vaikka puhelimessa joskus kysyi, mitä kuuluu. En ehtinyt vastata edes kun aloitti omat juttunsa. Silloinkin kun soitin ja kerroin miehen lähdöstä pakahtumaisillani, ystäväni aloitti melkein saman tien pohtimiset omasta terveydentilastaan. Olenkohan masentunut, mitä luulet jne... Siihen loppui yhteydepito, jotkut vaan on niin energiasyöppöjä että imevät toisesta kaiken mutta mitään eivät anna tilalle.