Vois vetää hiljaseks ja olisin ilonen, mutta varovasti. Mun mies ei halua yhtään lasta enää, meillä ennestään 5-vuotias joka ei todellakaan ole laps helpoimmasta päästä. Joten, ymmärrän mun miestäni pirun hyvin, koska tuon lapsen kanssa on välillä vaikeita jaksoja. Elikkäs, en ainakaan ihan tarkotuksella lähtis toista meille yrittää, koska haluan keskittyy työntekoon ja muuhunkin elämään. Meijän lapselle on hyötyä äidistä joka jaksaa, eikä yli väsyneestä ja kuormitetusta äidistä. Vaikee kuvitella, että taiteilisin kolmen lapsen kanssa ja hoitaisin kodin ja siihen samaan työpäivän, hui helvetti, mikä ajatus.
Tekisin abortin. Vaihtoehtona olisi rippijuhlat ja eläkejuhlat järjestää samaan aikaan.
En tosiaankaan tietäis mitä tehdä.. Miettisin kyllä todella pitkään ja hartaasti päätöstä, mutta mä epäilen vahvasti, että mä kyllä päätyisin siihen aborttiin.
vierailija
Olisi aivan järkyttävä tilanne: mieheni on käynyt vasektomiasa jo parikymmentä vuotta sitten, joten jos olisin raskaana.....ääh. Ero tulisi välittömästi.
Tekisin abortin, sillä en enää reilusti yli 40vuotiaana jaksaisi vauvaa.
Tekisin abortin, sillä en enää reilusti yli 40vuotiaana jaksaisi vauvaa.
vierailija
Kyllä pitäis alkaa miettiä, miten asian miehelle esittäisin, kun ei olla harrastettu seksiä lähes kahteen vuoteen. Muuten asiassa ei ongelmaa.
Kannattaisi aina varmuuden vuoksi harrastaa silloin tällöin seksiä sen oman ukon kanssa, jos kaksplustodellisuus pääseekin aineellistumaan niin ei ole niin paljon selitettävää.
vierailija
Leijuisin onnesta, vaikka samalla miettisin omaa jaksamista ja pelkäisin miehen reaktiota kun hän ei enempää lapsia halua. Olisin silti ikionnellinen että haaveeni toteutuisi.
vierailija
Heips pitkästä aikaa. Onko tämä sun kolmas lapsesi? Saman miehen kanssa vai oletko vaihtanut välillä? Koska on LA?
Juu, tämä on mulle kolmas ja miehelle ensimmäinen. Laskettu on 3.6
vierailija
Mitä tekisin?
Ajattelisin tietysti lapsen näkökulmasta ja antaisin elää... (joo puistattaa ajatellakin tätä maailman tilaa, jossa elämä nyt ylipäätään kyseenalaistetaan).
Tämä nyt sitten realisoitui viime viikolla kun tajusin odottavani meidän seitsemättä lasta. Ei mulla mitään negatiivisia tunteita ollut vaivaamassa, johtuen ettei ole jouduttu kovin raskaisiin tilanteisiin lasten kanssa. Joten ihan positiivisin mielin eteenpäin. Mutta onhan se nyt sille lapselle ihan toinen juttu. Elämä.
Eli tervetuloa!
Ajattelisin tietysti lapsen näkökulmasta ja antaisin elää... (joo puistattaa ajatellakin tätä maailman tilaa, jossa elämä nyt ylipäätään kyseenalaistetaan).
Tämä nyt sitten realisoitui viime viikolla kun tajusin odottavani meidän seitsemättä lasta. Ei mulla mitään negatiivisia tunteita ollut vaivaamassa, johtuen ettei ole jouduttu kovin raskaisiin tilanteisiin lasten kanssa. Joten ihan positiivisin mielin eteenpäin. Mutta onhan se nyt sille lapselle ihan toinen juttu. Elämä.
Eli tervetuloa!
vierailija
Se oiskin jännä juttu.
http://www.vau.fi/raskaus/Terveys/Raskauden-seuranta/Raskaana-raskaaksi/
http://www.vau.fi/raskaus/Terveys/Raskauden-seuranta/Raskaana-raskaaksi/
vierailijailona
No kyl mä sen pitäisin, ellei mies repis täysin pelihousujaan. Ollaan 36 kohta eikä oo suunniteltu kolmatta lasta, iloitaan siitä että koko ajan helpottaa, esikoinen on erityislapsi jne.
Mutta silti jollain tavalla uskon kohtaloon, ja lisäksi mulle raskaaksi tuleminen on ollut vaikeaa. Joten jos se raskaus tähän kohtaan napsahtais ehkäisystä huolimatta, niin mä uskoisin että meidän iltatähti on meille lähetetty ihan tarkoituksella. Kyllä lapsiaan aina rakastaa äärettömästi, vaikka ne ekat pari vuotta onkin mitä on.
Mutta silti jollain tavalla uskon kohtaloon, ja lisäksi mulle raskaaksi tuleminen on ollut vaikeaa. Joten jos se raskaus tähän kohtaan napsahtais ehkäisystä huolimatta, niin mä uskoisin että meidän iltatähti on meille lähetetty ihan tarkoituksella. Kyllä lapsiaan aina rakastaa äärettömästi, vaikka ne ekat pari vuotta onkin mitä on.
vierailija
eikai se ihan noin yksinkertaista ole?