Mitä teitte pienelle enkelillenne keskenmenon jälkeen?

Meitä kohtasi tämä kamala suru ja nyt mietin, mitä teemme jos/kun pieni alkio tulee ulos, nyt siis lääkkeellinen tyhjennys meneillään. Viikkoja oli vasta jotain 9 tai 10, pieni oli kai kuollut jo aiemmin. Mitä siis teitte, jos näitte pikkuisenne, hautasitteko jonnekin vai valuiko hän viemäristä alas? Se tuntuu kauhealta ajatukselta juuri nyt :'( En tiedä yhtään mitä tehdä, olen muutenkin itkun väsyttämä ja yhtenä kysymysmerkkinä. Miten keskenmenosta saisi mahdollisimman arvokkaan tapahtuman pikkuiselle? Auttakaa :/ :'(

 

Mulla on aina mennyt vauhdilla viemäristä alas ja en ole niistä erottanut mikä oli se alkio tai hyytymä. Viimeksi alkiot vastasivat kokoa rv 6+6. Ja mulla on ollut monta keskenmenoa ja ikinä en ole erottanut siitä tavarasta sitä alkiota.
Kannattaa todella varautua siihen ettet sitä löydä lainkaan.
Jos itse olisin sen alkion löytänyt, olisin sen varmasti laittanut johonkin pieneen laatikkoon ja haudannut sen takapihallemme ja laittanut sinne kynttilän palamaan. Nyt muistamme menetettyjä enkeliämme laittamalla kynttilän palamaan pienen enkelihahmon viereen yleensä jouluna koska kaikki menetyksemme ovat tapahtuneet joulunaikoihin :'(

Voimia tyhjennykseen :hug:

 

Kiitos :hug: Ok, tuota pelkäänkin. Nyt vain näyttää siltä, ettei vuodon mukana tule ollenkaan hyytymiä, supistelee kyllä lääkkeen oton jälkeen ja nivuset on kauheassa kivussa, mutta kirkkaan veren mukana ei paljon muuta tule. Mietin, että milloin se tulee se "lorahdus" kun kaikki tulee ulos vai tuleeko ollenkaan.


Jos en sitä löydä, ei voi mitään, mutta haluaisin tehdä jotain konkreettista. Vaikka sitten sytyttää sen kynttilän. Kiitos voimista ja olen pahoillani keskenmenoistasi :flower: :hug:

 

Osanottoni.

Koin keskenmenon alkukesästä rv 10. Alkio oli kuollut noin rv7. Minusta ei tuntunut "arvokkaalta" eikä hyvältä, että olisin ryhtynyt vuotoa ja "könttejä" tutkimaan, että olisin ehkä sen alkion löytänyt. Verihyytymät ja ns. raskausmateriaali, kuten lääkäri sitä nimitti, sekoittuu siihen pienenpieneen alkioon. Itselleni oli parempi, että annoin vain mennä. Surutyö tuli muutenkin.

 

Tyhjennyslääkkeet alkavat vaikuttaa joko hetimmiten tai vasta esim. vuorokauden sisään. Minullakin tuli ensin pelkkää verta ja vasta sitten esim. istukka ym. suurempaa kokoa olevia klönttejä. Kävelylenkki saattaa vauhdittaa ulostuloa.

Minulla vuoto kesti kaikkiaan n. 6 viikkoa, tosin n. 3 päivää suurta vuotoa ja sen jälkeen sellaista ruskehtavaa.

Voimia kaikille km:n saaneille :hug:

 

Kiitos vastauksista :hug: Olen syönyt nyt noita lääkkeitä lauantaista ja mielestäni kyllä kävellyt melko paljon ihan kaupungilla ja kaupoissa. Viikon noita syön. Jospa sieltä tulisi kaikki tarvittava.

 

:hug: Osanottoni!

Mulla on myös takana useampi keskenmeno eikä alkiota ole saatu kertaakaan "talteen". Pisimmälle (rv13) ehtineen näin, mutta en sitäkään ottanut talteen, silloin se vaan ei tuntunut hyvältä. Yhden lääketyhjennyksen aikana "raskausmateriaali" kerättiin sairaalassa talteen, mutta sikiötä ei löydetty. Tuli ilmeisesti ulos viikon päästä, vein nyytin tutkittavaksi, mutten koskaan saanut lopullista varmuutta. Selitettiin, että jos sikiö on ollut pitkään kohdussa kuolleena, se voi ikään kuin alkaa "sulaa", jolloin sitä ei löydy.

Mua on myös auttanut kävely aina lääkkeenoton jälkeen supistusten alkaessa. Tosin vessan on pitänyt olla lähellä. Joskus lääkkeet ei oo tehonnu eikä kaikkea oo saatu ulos, silloin olen joutunut lisäksi kaavintaan.

Voimia teille surun keskellä!

 

Suru työ on pitkä! Mulla keskenmeno parivuotta sitten... Veret meni vaan lattialle (kk 13 päivää myöhässä, en muista viikoja) Eikä siellä mitään ollut... Nyt tuli mieleen olikohan mulla jälleen keskenmeno vaikka onkin kuparikrukka kuukautiset myöhässä, raskaus oireita ja lopulta kivuliaat, runsaat menkat... :´( Onneksi on tuo ihana seitsemänkuinen poika tossa.. niin suuri on äidin rakkaus! Muista rakastasi vaikka kyntilällä <3

 

En meinannut uskaltaa lukea tätä ketjua, kun ajattelin että alkaa itseä kaduttamaan.

Tää on ehkä aivan älytön ajatus, mutta kun kuulin keskenmenosta ajattelin, että vien alkion rippeet paikkaan, johon meidän esikoinen on haudattu (kuoli rv.41+2). Aluksi tutkin hyytymiä, mutta ei niistä ottanut mitään selvää, joten mitään en "ottanut talteen". Raskaus oli keskeytynyt viikolle 6, mutta se huomattiin vasta useita viikkoja jälkeenpäin.

 

En meinannut uskaltaa lukea tätä ketjua, kun ajattelin että alkaa itseä kaduttamaan.

Tää on ehkä aivan älytön ajatus, mutta kun kuulin keskenmenosta ajattelin, että vien alkion rippeet paikkaan, johon meidän esikoinen on haudattu (kuoli rv.41+2). Aluksi tutkin hyytymiä, mutta ei niistä ottanut mitään selvää, joten mitään en "ottanut talteen". Raskaus oli keskeytynyt viikolle 6, mutta se huomattiin vasta useita viikkoja jälkeenpäin.

Mielestäni ei älytön ajatus, olisin itsekin haudannut jos olisin voinut... Tuntuu vain että kaikki mitä tekee on väärin, ei saisi surra kun eihän se ollut lapsi... Kyllä se meille oli! On muistettu kynttilöillä. :'(

 

Pelotti vähän lukea vastaukset... Heräsin klo 04 lääkkeidenotto päivän jälkeen ja kun nousin sängystä tunsin kun klöntti putosi siteeseen, vessassa minä sitten näin alkion joka oli pavun suuruinen ja istukka klöntin. Kyllä pavusta pikkuihmisen näki, esim. silmät oli pienet pilkut. En voinut odottaa tällaista, luulin että kaikki jotenkin sulaisi pois ja siellä minä istuin pöntöllä enkä tiennyt mitä tehdä, itketti hirveesti. Huusin miehelleni mitä minä näin ja hän vain huusi että lopeta kiduttaa itteäsi, älä enää katso sitä! Ja minä käärin sen vessa paperiin ja heitin sen roskikseen...Hirveä tunne kun roskakuljettaja haki roskat! Kaduttaa hirveesti nyt jälkeenpäin etten ottanut talteen ja haudannut, mutta en voinut ajatella keskellä yötä shokissa mitään sellaista! Kun ei sellaista voinut odottaa! Sikiö oli v. 7 suuruinen mutta raskaus viikkoja 10-11. Tämä oli 10/08 ja vieläkin itkettää! Kyllä tässä maailmassa on monta pikku enkeliä!

 

Meidän rv 18+1 syntynyt enkelityttö on haudattu pienessä arkussa mieheni veljen kanssa samaan hautaan. Viimeksi viime sunnuntaina kävin haudalla, ja vein sinne kukkia ja kynttilän :heart:

 

mä en ole edes ajatellut että siellä voisi olla jokin nähtävä möykky 7 tai 8 viikoilla ??? mä vaan katsoin kun hyytymä kerrallaan sinne pönttöön lumpsahti ja istukka viimeiseksi , joten olisin varmaan tonkinut enemmän niitä hyytmiä, olisi se ollut jonkun sentin mittainen vissiin ???

kauheeta kokea kyllä toivotun raskauden jälkeen keskenmeno, en vaan halua hyväksyä tätä!

 

mulle kävi kans niin et pieni alku tuli niin et sen huomasin,paniikissa vaan heitin pienen alun vessanpönttöön ja vetäisin.. :ashamed:
myöhemmin itkin ja kaduin mut mies auttoi ymmärtämään et mennyttä on turha surra ja mitään se pieni alku ei enää tuntenut..
voimia kaikille km kokeneille! :hug:

 

Luinpa tämän keskustelun nyt kohta kahden kuukauden jälkeen, en edes muista kirjoittaneeni tuota kaikkea. Sen verran sokissa oon ollut. No, siinä kävi sitten niin, että luultavasti napanuora tai jokin muu pitempi "nauha" tai sitten alkion rippeitä tuli silloin lääkkeellisen jälkeen suihkussa ulos, vuoto jatkui ja jatkui ja viikko sitten tehtiin kaavinta. Eilen loppui vuoto kokonaan. Nyt vasta suunnilleen ollaan kasassa.


Eihän se sille pienelle enää merkitse, ei he mitään tunne tai tiedä haudataanko, mutta surutyötä helpottaa kun on joku paikka, missä muistella. Meillä se on nyt uurnalehto, jossa on keskenmenneitten muistopaikka. Siinä tilanteessa tuskin kukaan osaa tehdä järkeviä päätöksiä, sitä vain tekee mitä sillä hetkellä mieleen tulee. Voimia kaikille :flower:

 

Meidän ensimmäinen enkeli (vastasi vkoja 11+6) poltettiin biologisena jätteenä sairaalassa (tämä selvisi minulle vasta hetki sitten epikriisiä lukiessani).
Toinen (vkoja 5+) meni vessanpöntöstä alas.
Kolmas keskiraskauden km tuhkattiin ja siunattiin, hautausmaalle siroteltiin tuhkat.
Neljäs (vkoja 13+) tuhkattiin yhteistuhkauksessa muiden pienten enkeleiden kanssa.

 

Mä menin siis kättärille vuotaen verta kuin härän kurkusta. Siellä sitten menin vessaan ja pönttöön plumpsahti iso klöntti ja paljon verta.

Tipuin lattialle ja meinasin pyörtyä.. vedin äkkiä vessan.. se oli jokin paniikkireaktio.. En saanut edes selville mistä olis kyse.. Oliko se tuulimuna vai mikä?? En mieti asiaa enää. Oli mikä oli, niin oli tarkoitus tapahtua.

 

Meidän pieni on haudattu omaan hautaan vauvojen lehtoon, juuri tilasimme hautakiven. Raskaus oli jo pitkällä,vaikkakin päättyi keskeytykseen, vaikean ja pitkällisen harkinnan jälkeen.

 

Me hautasimme pikkuruisen poikamme (kuoli rv 19+) omaan hautaan seurakuntamme hautausmaalle. Tapahtuneesta on kohta kaksi vuotta, mutta kaipaus ja ikävä ovat yhä läsnä.

 

Meidän pieni enkelityttö joka kuoli rv 18+6 on annettiin seurakunnan siunattavaksi ja tuhkattavaksi. On nyt hautausmaan muistolehdossa johon voin rakasta mennä muistelemaan.

Auttoi surutyössä että on paikka jossa voin häntä käydä muistelemassa kun tulee paha mieli.

Enkelityttö Kerttu aina mielessä. :heart:

 

Meidän pikkuinen poika, jonka havaittiin rakenneultrassa rv 20+4 menehtyneen, meni yhteistuhkaukseen ja sitä kautta hautausmaan muistolehtoon.Viime viikon perjantaina hänet synnytin.

 

Viime vuonna rv 19 synnyttämäni kuolleet kaksoset tuhkattiin ja haudattiin sukuhautaan. Tänä vuonna keskeytynyt keskenmeno rv 9. Lääkkeellinen tyhjennys tehtiin sairaalassa, jossa sikiö meni oheismateriaalien kanssa varmaankin sinne biologiseen jätteeseen, koska käsittääkseni vain tunnistettavat menevät yhteistuhkaukseen ja uurnalehtoon.

Kaksospoikia ikävöin ja kaikki koristeet missä on kaksi enkeliä vetää mua puoleensa.

 

minulla on takana tuulimuna 09/07 tasan vuosi synnytin lääkkeillä pikkuisen rv 8+4 mutta sikiö oli ollut kohdussani jo kaksi viikkoa kuolleena eli kuollut rv 6+4. me päätettiin että meidänpikkunen tuhkattiin sairaalan kautta ja tuhkat päättyi törnävän muistolehdolle ja minä hankin sinne muistolaatan. on paikka jossa käydä itkemässä suruaan ja se on auttanu mutta oon saanu tästä niin palo haukkui

 

Vauva meni kaavinnan myötä ties minne, mutta kävimme viemässä paikalliselle hautausmaalle yhden kiven juurelle hauta kynttilän ja teimme siitä meidän vauvan oman muistolehdon. Täällä kun ei sellaista ole. Oli raskas, mutta helpottava kokoemus. Voimia!

 

Meidän pieni oli kuollut 7+4 ja syntyi lääkkeillä 10+2. Alkio 1,33 cm (ultran mukaan) oli ihan kokonaisen sikiöpussinsa sisällä, joten koko paketilla oli kokoa mun kämmenen verran, eli todellakin huomasin kun tuli ulos -tippui suoraan kädelleni kun olin riisumassa housuja ja istumassa pöntölle. Siinä sitten miehen kanssa katseltiin ja itkettiin joku tovi, mutta lopulta vedettiin sairaalan vessasta alas. Se taisi mullakin olla joku paniikkireaktio, ei käynyt edes mielessä säästäminen. Tosin oltiin etelänmatkalla eli ulkomaisessa sairaalassa, eli en varmaankaan olisi voinut edes pientä mitenkään Suomeen tuoda haudattavaksi ja sinne hautaaminen ei taas auttaisi ollenkaan asiaa, eli en kuitenkaan kadu. Varsinaisen alkion ja pussin jälkeen tuli ihan tunnistettavissa oleva istukka "häntineen" ja sitten vasta muita hyytymiä, klönttejä ja lopulta kuukautisvuotdon tapaista vuotoa useampi päivä. Voisikohan tässä olla erona se, että tuolla ulkomailla tyhjennys käynnistettiin laittamalla lääkkeet kohdunsuulle (sama lääke kuin mulla Suomessa synnytyksen käynnistämisessä, sycotec tms) ja jos oikein ymmärsin, niin täällä ne on otettu ihan suun kautta ja monena päivänä jopa..? Korjatkaa jos ymmärsin väärin. Voisiko suun kautta otettu lääke jotenkin hajottaa raskausmateriaalia ennen sen ulostuloa? Ainakin mulla nimittäin ei mennyt kuin se sama tunti, että lääke alkoi vaikuttaa kohdunsuun kautta, niin aiemmassa synnytyksessä kuin nyt tyhjennyksessäkin. Voisiko tuo nopeus vaikuttaa siihen, että materiaali tulee kokonaisempana ulos? Tämä on nyt ihan arvailua. Voimia teille kaikille menetyksen/iä kokeneille!