Mitä teidän mielestä tarkoittaa tasa-arvoinen parisuhde?

Onko kaikki parisuhteet tasa-arvoisia? Pitäisikö olla?

 

siinä kumpikin osapuoli kokee tulevansa kuulluksi ja olevan yhtä tärkeä ihmisenä ja kumpikin on siinä mielessä tyytyväisiä.

kaikki suhteet ei varmaankaan ole, mutta minusta kaikkien pitäisi olla, tasa-arvoisia.

 

Kaikki parisuhteet eivät todellakaan ole tasa-arvoisia, enkä tiedä tarvitseeko ollakaan. Sehän on pääasia että sen osapuolet ovat tyytyväisiä. Liian epätasa-arvoinen ei tietenkään voi olla, se tuo taas liikaa ongelmia ja alkaa helposti mennä alistamisen ja rajoittamisen puolelle.

Mä näen tasa-arvoisen parisuhteen sellaisena, jossa molemmilla on yhtäläinen valta ja vapaus tehdä päätöksiä ja vaikuttaa asioihin, yhtäläinen itsemääräämisoikeus, ja missä molemmat kokevat olevansa yhtä arvokkaita ja tärkeitä.

 

Mielenkiintoinen kysymys. Näin äkkiseltään vastaisin että se on sitä kun molempien mielipiteillä on yhtä paljon merkitystä. Toisen mielipide ei siis ole aina toista merkittävämpi. Epätasa-arvoinen parisuhde olisi nimeomaan sellainen jossa esim. miehen ääni voittaa aina naisen.

Jollakin tavalla miellän epätasa-arvoiseksi myös suhteet jossa toisella on merkittävää "auktoriteettia" verrattuna toiseen. Esim. suuri ikäero tai asema (esim. oppilas ja opettaja). En tiedä voiko tälläiset suhteet olla tasa-arvoisia, toisella on kuitenkin mahdollisuus tietynlaiseen valtaan mitä toisella ei tule koskaan olemaan, riippumatta käytettiinkö sitä valtaa vai ei.

 

Jotenkin tuntuu siltä, että täysin tasa-arvoinen parisuhde on jollain tapaa mahdottomuus. Jos siis tasa-arvolla meinataan, että kaikki on 50/50? Ei vaan ole mahdollista laittaa kaikkea tasan. Rahavarat, fyysiset ja henkiset voimat & kyvyt, aika yms. harvemmin ovat molemmilla ihan täysin samat.

Lähtisin ennemmin siitä, että hyvä parisuhde olisi tasapainoinen. Että jos toinen jää työttömäksi, hän voi uutta työtä etsiessään saada elatusta kumppaniltaan, eikä edelleen vaadita 50 % asumiskuluista. Tai jos pariskunta on päättänyt, että toinen vanhemmista jää kotiin ja toinen jatkaa töissä perheenlisäyksen tultua niin kumpikin saa arvostusta hoitaessaan hyvin sen sarkansa, mikä on sattunut valikoitumaan työnjaossa, eikä jatkuvasti naljailla siitä miten aina sillä toisella on helpompaa.

Tasapainoisessa suhteessa, kun kaikkea ei mitata aina puntit tasan, osataan myös antaa anteeksi. Kun ihmisiä tässä vaan ollaan ja joskus ei jaksa, muista tai osaa toimia oikein. Tasapainoinen parisuhde pääsee rakkauteen tulleen rypyn yli siinä missä ehdottoman tasa-arvoinen saattaa jäädä jankkaamaan, että "hei, kesälomalla sinä olit kavereittesi kanssa reissussa 4 yötä ja minä en päässyt minnekään yksikseni". Oikeudenmukaisuus olisi tasapainoiselle hyvä tavoite, ei se 50/50.