Mitä tehdä? (Mies seonnut)

Se, että ajattelet, ettet voi "viedä" lapsilta isää. Sinä et riistä heiltä isää.
He saavat nähdä isäänsä. Muista, että lapsen oikeudet ovat vahvemmat kuin isän oikeudet.
Isällä on velvollisuuksia ja lapsella oikeuksia.

 

Lähde töihin. Miestä varmasti ärsyttää sun tekemättömyys perheen elatuksen eteen. Jos vain nöyristelet häntä päivät ja et tuo ' korttasi kekoon', se alkaa ärsyttää. Mene töihin. Arvostuksesi ja omanarvontuntosi nousee silmissä. Lapset päivähoitoon. Ala elää! Mies rakastuu sinuun uudelleen.

 

Olispa se niin helppoa vai lähteä töihin.. Muutama vuosi sitten olin töissä (ainoa työpaikka, mitä sain), mutta tosiaan olin puhelinmyyjänä ja se itsenäisyyden tunne oli aluksi aivan ihanaa. Mutta sitten se työ, hyvä jos palkkaa sain 50€/kk ja se kaikki haukkuminen puheluissa jne.. Menin vaan pahempaan jamaan ja oli pakko lopettaa. Mies tietenkin vain kritisoi ja kyseli, että onko paljonkin numeroita plakkarissa jne.. Toisesta työpaikasta en saanut, kuin ekan tilin, vaikka piti saada tietty tunti palkka, kun oli tarpeeksi tunteja (tein yli 12h päiviä), jäin ilman palkkaa, ilman mitään..
Usko meni viimeistään silloin kaikkeen. Ei riittänyt ne pahoinpitelyt, nöyryytykset yms. oikeutta en koskaan saanut, enkä tule koskaan saamaan.. Kaikki oikeusjärjestelmät jne on ihan p*skoja..

 

Ja tosiaan vielä sekin, että ekassa työpaikassa eräs mies ahdisteli. Leperteli ties mitä, tunki jatkuvasti iholle, repi hiuksista yms.. Mutta hän oli minua reilusti vanhempi ja ns. kokeneempi, en uskaltanut kertoa..

 

minulla oli kans oikeudentaju sama kuin sulla ja väkivaltainen mies vielä uhkasi viedä multa lapset ja uhkasi tappaa yms,,,mutta tiekkö jo 2 viikkoa ukosta erossa alkoi selkiyttämään mun päätä.sen hihnat alkoi irtoilla.ja se kasvoi mun pelosta.joka kerta ku voimistuin ja saqnoin sille oikeudessa rehellisesti ja suoraan asiat, se pieneni ja huomas ällistykseksi, et sen ohjat oli alkanu tippuu.
mun usko oikeuteen oli kans ihan nollassa, sillä kokemukset, mut arvaas mitä!kaikki virkailijat ja oikeus on koko vuosikaudet mun tur4vana ja ne näkee tuon miehen läpi!vaik pelkäsin et mua rangaistaan taas ilman syytä.
täällä toimii oikeus.usko se.sanot vain asiat ääneen ja ne alkaa rullaamaan parempaan suuntaan.
mä pidin kaikkia miehiä sikoina, mutta nyt mä näen, sen maailman hyvänkin puolen.usko, niitä hyviä miehiä on!itkin ekat kerrat, kun se mies esim.teki jotakin ihan vain auttamisen halusta.

 

Kyllä se nyt kuulostaa siltä, että tavalla tai toisella sun on päästävä siitä miehestä eroon -kun sä koitat tehdä töitä se vinoilee ja käy mustasukkaiseksi, kun sä et pysty etkä jaksa, olet vaan yleinen sylkykuppi sille, johon se kaataa kaiken oman pahan olonsa.
Nyt sä oot kyllä siinä kunnossa, että saat 3 kk sairauslomaa kun meet kertomaan tilanteen lääkärille -siten sulla on jotain tuloja, se päiväraha, ja voit tehdä suunnitelmia ja järjestelyja ja koota itseäs rauhassa.

 

Nyt muutosta entiseen, eli olen läheisissä väleissä miehen veljeen ja hän kertoi asioita miehen äidille ja miehen äiti sitten tuli juttelemaan miehen kanssa. Paljastui, että miehen isä oli väkivaltainen ja nykyään sanottaisiin, että narsisti. Miehen isä siis kuoli onnettomuudessa, miehen ollessa noin kolme vuotias.

Asiat meni alkuun miehen mököttämisen jälkeen hyvin, mutta nyt taas huutaa lapsille, eli palaa kaiketi entiseen. Nyt lapset valittavat taas minulle, kun isä ei leiki jne.
Kysyinkin mieheltä, onko koskaan nauttinut hetkistä lasten kanssa, onko ollut onnellinen koskaan lasten kanssa, vastaus oli, en tiedä, en kai..
Eli yhteenvetona kai se, että mies ei ilmeisesti osaa olla isä, ei osaa olla lasten kanssa ja minua ei osaa huomioida, vaikka suoraan sanois, että nyt hali..
Itsellänikin on mielenterveysongelmia ja mietin monesti, että on ihme, kun minulla on hyvä mies, vaikka oma isäni ei koskaan kotona ollut, enkä edes tunne häntä.
Itse olen saanut sotia siitä, että en jatkaisi ns. perinnettä. En hermostuisi, en huutaisi, en satuttaisi henkisesti tai fyysisesti lapsiani. Millä oikeudella mies sitten käyttäytyy noin?
Onhan se hyvä syyttää jotain, kun itselläni alkaa pikkuhiljaa palata se vanha selviytymisvaisto taas kehiin, eli kun elämää ei kestä selvinpäin, on pakko saada ns. pönttösekasin..
Hyvä olla jälkiviisas, ei ois pitäny rakastua, ei tehdä lapsia, ei mitään.. Ois vaan pitäny tappaa itteni jo aikoja sitten. Itsehän tän sopan oon keittäny ja siihen kaks viatonta lastakin sotkenu..

 

No mutta hei, onneks voit yhä edelleen tappaa ittes, sillä saa kätevästi kaiken vastuun vältettyä. Eikä sun lapsia tarvii murehtia, yhtälailla ne kärsii nytkin kun niiden äiti ei hoida tärkeintä tehtäväänsä, eli HUOLEHDI LAPSISTAAN.

 

...jos edellisessä ketjussa kissaansa läpsäisyt nainen tuomittiin eläirääkkääjäksi,niin mitä miehes nyt tekee? Jos se olis eläin,niin käskisin viedä piikille,koska käy lapsiin käsiksi....eroa,koska lapset eivät ansaitse tuollaista kohtelua!

 

Nyt muutosta entiseen, eli olen läheisissä väleissä miehen veljeen ja hän kertoi asioita miehen äidille ja miehen äiti sitten tuli juttelemaan miehen kanssa. Paljastui, että miehen isä oli väkivaltainen ja nykyään sanottaisiin, että narsisti. Miehen isä siis kuoli onnettomuudessa, miehen ollessa noin kolme vuotias.

Asiat meni alkuun miehen mököttämisen jälkeen hyvin, mutta nyt taas huutaa lapsille, eli palaa kaiketi entiseen. Nyt lapset valittavat taas minulle, kun isä ei leiki jne.
Kysyinkin mieheltä, onko koskaan nauttinut hetkistä lasten kanssa, onko ollut onnellinen koskaan lasten kanssa, vastaus oli, en tiedä, en kai..
Eli yhteenvetona kai se, että mies ei ilmeisesti osaa olla isä, ei osaa olla lasten kanssa ja minua ei osaa huomioida, vaikka suoraan sanois, että nyt hali..
Itsellänikin on mielenterveysongelmia ja mietin monesti, että on ihme, kun minulla on hyvä mies, vaikka oma isäni ei koskaan kotona ollut, enkä edes tunne häntä.
Itse olen saanut sotia siitä, että en jatkaisi ns. perinnettä. En hermostuisi, en huutaisi, en satuttaisi henkisesti tai fyysisesti lapsiani. Millä oikeudella mies sitten käyttäytyy noin?
Onhan se hyvä syyttää jotain, kun itselläni alkaa pikkuhiljaa palata se vanha selviytymisvaisto taas kehiin, eli kun elämää ei kestä selvinpäin, on pakko saada ns. pönttösekasin..
Hyvä olla jälkiviisas, ei ois pitäny rakastua, ei tehdä lapsia, ei mitään.. Ois vaan pitäny tappaa itteni jo aikoja sitten. Itsehän tän sopan oon keittäny ja siihen kaks viatonta lastakin sotkenu..

Silti satutat niitä lapsia kun et puolusta heitä ja lähde tuosta sairaasta tilanteesta.

Työttömyystuella (+asumistuki, lapsilisät) pärjää kyllä (iteki olen peruspäivärahalla), kunhan ei paljo turhia ostele ja asunto ei liian iso ja hulppea.

Ainut mitä sulta puuttuu, on tahto muuttaa asiat. Jos vain tahdot, voit lähteä ja varmasti pärjäät.