Meillä 2,5v poika joka ei ole kohta vuoteen syöny kunnolla! Ollaan kokeiltu ihan kaikkea, siis ihan kaikkea! Möömi antoi hyviä ohjeita, noin mekin on tehty mutta poika ei siltikään edelleenkään syö! Hampaat ja suu on tarkastettu eikä pojalla ole mitään fyysistä vikaa mikä estäisi syömästä. Nyt on jo sen ikäinen että osaisi sanoakin jos syöminen sattuu jonnekin tai siitä tulee huono olo. Jonkin verran syö kun syöttää, mutta itse ei suostu koskemaan lusikkaan eikä haarukkaan, harvoin suostuu ottamaan edes hedelmää tai leipäpalasta käteen. Tiedän että hän osaa ja pystyy syömää, koska alkoi itse syödä lusikalla vuoden ikäisenä, oli lusikan käytössä motorisesti huomattavasti ikäisiään edellä ja sitten yhtäkkiä viime syksynä vaan kieltäyty koskemasta lusikkaan ja sen jälkeen ei tavallista ruokaa ole montaa lusikallista itse pistäny suuhunsa! Jäätelö, jugurtit, vanukkaat ym herkut kyllä menee että hujahtaa, joten hän todellakin osaa syödä ja pystyy syömään, mutta ei syö kun tarjolla on ruokaa, ihan mitä tahansa ruokaa, kyse ei ole siitäkään ettei tykkäisi jostain ruoka-aineista, koska silloin kun syö, syö ihan mitä tahansa. Eikä meilläkään noita herkkuja siis syödä joka päivä, ei etes joka viikko! Poika kasvaa kyllä mutta hitaasti.
Tilanne on todella turhauttava! Lapsi on kotihoidossa ja olen monesti miettiny, että pitääkö minun laittaa tuo poika päivähoitoon opettelemaan syömistä? Ehkä siellä "joukon paine" kannustaisi syömään? Ja jos poika olisi iloinen ja tyytyväinen huonosta syönnistä huolimatta, niin eipä meillä mitään hätää olisi, mutta kun meillä asuu oikea äkäpussi jatkuvasti (noh, onhan tuota uhmaakin...), joka selvästi piristyy joka kerta kun edes pikkaisen saa ruokaa mahaansa! Maitoa kyllä joisi vaikka vain pelkästään jos antaisin.... Joskus on ollu päiviä että olen kertakaikkiaan niin uuvuksissa pojan oikuttelusta, että en edes tee hänelle ruokaa. Pistän nenän eteen leipäpalan ja maitolasin ja syö mitä syö. Saattaa elää monta päivääkin syömättä juuri mitään. Talvella oli säännöllisesti kerran viikossa isovanhemmillaan hoidossa ja siellä söi melko hyvin ja loppu viikon elelikin kotona "pyhällä hengellä".
Meillä tämä tilanne on ainakin jo ajautunu niin umpikujaan että ruokailuhetket aiheuttaa paineita etukäteen sekä pojalle että meille vanhemmille, enkä oikein tiedä mikä tähän olisi ratkaisu... Ei meilläkään neuvolassa asiaa ole noteerattu sen kummemmin vaikka monesti olen asiasta puhunu. Ehkä ei siis ole todellisuudessa syytä huoleen? Eikä meillä tuputeta aikuisten annoksia, pistän pojalle noin desin verran ruokaa lautaselle ettei liian iso annos aiheuttaisi paineita syömisen suhteen, ja ei koskaan syö lautasta tyhjäksi. Puolivuotias pikkusisko syö tällä hetkellä isompia annoksia! Täytyisi tosiaankin vain yrittää hyväksyä asia...
Mut mites teillä muilla, joilla jo yli kaksi vuotiaat lapset, vaaditteko heitä syömään itse? Voiko 2,5 vuotiaalta vaatia että hän söisi itse?? Etes osan ruuasta?? Ollaan yritetty sopia pojan kanssa että kun hän syö tietyn määrän itse, vaikka kaksi lusikallista, niin loput syötetään. Tai ollaan pelattu että hän pistää itse joka toisen lusikallisen ja isä/äiti syöttää joka toisen. Joskus toimii, useimmiten ei... Hoksaa kyllä että tässä yritetään taas saada häntä syömään. :/ Ja ollaan jätetty syömään omaan rauhaan, istuu vaikka tunnin koskemattakaan ruokaansa tai livistää samoin tein pöydästä.