Mitä teette kun meinaatte räjähtää ja pinna kiristää?

Mulla taitaa olla tänään sellainen päivä. Joku ihme perfektionisti yrittää iskeä päälle. Harmittaa, että on sotkusta vaikka just siivottiin ja energia ei riitä isomahasena enään oikein villisti siivoamaankaan.

Mutta kysymykseni oli siis että miten toimitte tällaisina päivinä? Millaisin keinoin pääsette kiukusta ja hermoilusta irti?

 

Pihisen yksinäni ja yritän olla purkamatta poikaan. Illalla valitan miehelle.

 

Mulla on tuohon 2 vaihtoehtoa: joko soitan pianoa niin kauan, että ärsytys menee ohi (ajatukset on siis ihan muualla kun ärsyttävässä asiassa ) tai sit lähden lenkille koirien kans.

 

menen tupakalle, jos oon lapsen kans kahdestaa kotona.. mut jos miehen kans menee hermot, huudan, menen tupakalle ja mahdollisesti lähden sen jälkee viel hetkeksi johki kävelylle..

 

Katson lasta. Siitä tulee niin hyvälle tuulelle. Ja jos mies pännii, niin muistelen niitä asioita, johon hänessä rakastuin. Niska, selkä, silmät, kasvot, käsivarret..no, koko mies. Muistelen ensitreffejä, häitä, synnytystä yhdessä, prätkä reissuja. Mietin, miten onnellinen olen. Ja mietin, et onko pieni sotku siinä haitaks. Mietin myös, onko kiukun tartuttamisessa järkeä.

Ja ton kun käyn päässä läpi, meen halaamaan miestä ja lasta ja olen onnellinen. :heart:

 

Tuun tähän koneelle istuun ja annan kaiken olla. Nytkin tuolla 1v purkaa keittiön laatikoita tyytyväisenä.

 

jos menee pojun kaa hermo niin meen sen luo ja pusutan ja pusutan.. jos taas tyttöihin niin tiukka Justiina ilme riittää monasti ja älyävät mennä omaan huoneeseen... ukon kanssa taasen ilmoitan vaan tyyneesti että kuminauha alkaa olla ratkeamis pisteessä niin hää menee takavasemmalle melko liukkaasti.

 

Poljen kuntopyörällä niin että hiki lentää. Jos lapset on levottomalla päällä, kerään ne kainaloon ja menen sänkyyn makoilemaan ja luen heidän kanssa jonkun hassun sadun.

Kun mies on kotona, lähden yksin kävelylle ja soitan parhaalle ystävälle (joka asuu kaukana) ja tilitän hänelle kaikki. Tai nautin siitä, että on hiljaista ja en soita vaan kävelen piiiitkän lenkin. Kesällä on ihana kävellä tuohon merenrantaan ja istua vaan ja katsoa vettä, se rentouttaa.

Joskus vaan istahdan koneelle, juon kupin hyvää kahvia ja teen vaikka herkkuleivän kaveriksi.

 

Yleensä en mitenkään. :/

 

Menen koiran kanssa kävelylle. Tai istun vähän aikaa tyhjässä ammeessa ovi kiinni ja pihisen.

 

Ota tyyny ja karju siihen niin että kurkussa tuntuu.
Johan olokin kohenee kun saa karjuttua huudot pihalle.

Tyynyyn sen vuoksi ettei lapset/naapurit/eläimet säiky

 

Mie taijan toteuttaa tuon ulos menemisen, liika kotona ja sisällä olo se taitaa mun hermot polttaa tänään.

 

Jos ja yleensä KUN lasten kanssa joka ikinen päivä tuntuu siltä et räjähdän ja pinna katkee, niin sillon yleensä myös räjähdän. Olen niin täynnä tätä jokapäivästä kikkailua etten enää jaksa pidättää. Ääni nousee enkä todella ole sillon millään hellittely/satujenlukemis-tuulella

 

No mä räjähdän. Helpottaa kummasti ja välittömästi.

 

No mä räjähdän. Helpottaa kummasti ja välittömästi.

Voi olen välillä niin kateellinen ihmisille jokka osaa räjähtää. Miulle näin käy hyvin harvoin, mutta siinä on etunsa kun räjähtää -> sen jälkeen alkaa naurattaan!

Mutta ei jotenkin onnistu mun luonteella.