mitä teen.

en tiedä mitä tekisin.olemme naimisissa ja meillä on kaksi ihanaa lasta.viikonloppuna mieheni oli kaveriporukassa pikkujouluja viettämässä ja tuli sunnuntaina ilta päivällä kotia.hermostui kun ei saannut nukuttua kun lapset leikki ja minä tein kotitöitä.alkoi kiroilemaan ja tiuskimaan.sanoin hänelle että tarviiko sitä juoda niin paljon että on krapula ja pää kipeä,niin hän hermostui kun aloin kuulemma vinoilemaan ja löi naamalle kunnolla.sunnuntaina emme puhuneet toisillemme enään mitään.maanantaina lähti töihin ja tuli illalla kotia kukkapaketin kanssa ja pyyteli anteeksi.eilinenpäivä meni taas riidellessä kun en kuulemma ole mihinkään tyytyväinen vaikka kukkien kanssa pyytää anteeksi.nyt vaan pelottaa koska tulee seuraava lyönti.

 

Onko miehesi yleensä tällaista hermostuvaa tyyppiä? Jos on niin sitten näitä hermostumisia on luvassa jatkossakin ja osa niistä todennäköisesti johtaa siihen että saat nyrkistä. Jos ei ole, niin sitten miestäsi taitaa nyt painaa jokin asia, joka saa hänet hermostumaan helposti. Se asia on selvitettävä tai muuten on selkäsaunaa luvassa jatkossakin. Eli ainut mahdollisuus että et saa mieheltä turpiin on se että mies ei yleensä ole kovin kova hermostumaan ja sitten tähän tämän hetkiseen hermoiluun etsitään ja löydetään syy ja asia ratkaistaan. Missään nimessä sinun ei tuota tarvitse sallia. Ensimmäinen kertakin on liikaa ja viimeistään toinen kerta näyttää että se ei itsestään ohi mene.

 

Pistät miehen pihalle. Voit ottaa myöhemmin takaisin jos tuntuu muuttuneen, mutta ainakin kuukausi asumiseroa. Eräs kaverini oli erossa miehestään lyömisen takia, mutta nyt vuosien kuluttua ei ole ollenkaan väkivaltainen. Tosin silloin miehellä oli masennus ja itsetuho-ongelmia, joten en tiedä voiko täysin verrata sinun tapaukseesi. Joskus harvoin ihminen voi muuttua, mutta toisesta kerrasta aina lopullisesti poikki. Ja jos vähänkään pelkäät, niin et ota takaisin. Näissä asioissa kannattaa olla varovainen. Lastenkin kannalta perempi ilman isää kuin sellainen isä, joka hakkaa äitiä.

 

No voi että, tiedän kyllä tunteesi. Vaikka en minäkään ole mikään neuvomaan :ashamed: mulla mies teki sitä aina vain kännissä. Puhu miehellesi ja tee selväksi että et tule hyväksymään tuota, kukaan ei ansaitse lyömistä

 

nykyään hermostuu helpommin kun ennen.aluksi sanoi syyksi stressiä töissä ja ahdasta asuntoa kun ei ole omaa tilaa.pelottaa tämä tilanne mutta myös yksin jääminen.tiedän että lasten ei pidä elää riitasessa kodissa missä saa pelätä mitä tapahtuu.

 

Onko miehes puhunu mitään koko pikkujouluista?Eihän siellä nyt välttämättä oo yhtään mitään "tapahtunut",tuli vaan mieleen josko kaamean krapulan lisäksi on vaik morkkis,jostakin...kun noin kuumenee

 

\

Onko miehes puhunu mitään koko pikkujouluista?Eihän siellä nyt välttämättä oo yhtään mitään "tapahtunut",tuli vaan mieleen josko kaamean krapulan lisäksi on vaik morkkis,jostakin...kun noin kuumenee

ei ole puhunnut enkä pahemmin uskalla kysyä ettei taas hermostu ja huitaise.parempi olla hiljaa koko asiasta.tänään töistä tultuaan tokaisi että on niin väsynnyt että alkaa nukkumaan.nyt nukkuu tuolla makuuhuoneessa ja lapset ja minä yritetään olla hiljaa olohuoneessa.

 

Kuulostaa todella surulliselta.

Kenelläkään ihmisellä ei ole oikeutta lyödä toista; ei edes silloin kuin tämä häntä hermostuttaa. Itse en jäisi "odottamaan" seuraavaa lyöntiä. Voit olla varma, että sellainen tulee ennen pitkään...

Miehesi huomaa sinun antavan anteeksi fyysisen väkivallan ja saattaa ruveta käyttämään sitä hyväkseen eli tietää sinun leppyvän kyllä ajan myötä. Ja lyö uudestaan.

Ikinä en "alistasi" lapsiani näkemään fyysistä satuttamista vanhempien välillä (enkä henkistäkään väkivaltaa). Olen kasvanut kodissa, jossa väkivalta oli mukana eikä se ole koskaan lapsille hyväksi.

Mieti tilannettasi ja oletko todella onnellinen parisuhteessasi. Pelkäätkö miestäsi. Pelkäätkö lapsiesi puolesta. Näin ei pitäisi olla.

Voimia ja haleja sinulle.

 

mieheni tuli tänään töistä kotia ja haisi kaljalle,oli käynnyt kaverinsa kanssa kaljalla töitten jälkeen kun kotona kuulemma kylmä ilmapiiri.aikansa haastoi riitaa ja yritti mennä nukkumaan.hermostui jonkin ajan päästä kun lapset katsoi pikkukakkosta,telkkari muka liian isolla.uhkasi lyödä,mutta lähti kuitenkin ulos.nyt pelottaa kun hän tulee kotia,että onko millä päällä.

 

\

mieheni tuli tänään töistä kotia ja haisi kaljalle,oli käynnyt kaverinsa kanssa kaljalla töitten jälkeen kun kotona kuulemma kylmä ilmapiiri.aikansa haastoi riitaa ja yritti mennä nukkumaan.hermostui jonkin ajan päästä kun lapset katsoi pikkukakkosta,telkkari muka liian isolla.uhkasi lyödä,mutta lähti kuitenkin ulos.nyt pelottaa kun hän tulee kotia,että onko millä päällä.

Oot ilmeisesti alkuperäinen "vieras"?
Nyt kimpsut ja kampsut kasaan tai ellei näin myöhään ole mahdollista, soita joku kaveri teille ja lähdet huomenna. Ainakin niin pitkäksi aikaa, että pääset tai pääsette jonnekin ammattiauttajan juttusille.
Mä en lasten kanssa olis siellä, jos pelottaa.

 

Kuulostaa huolestuttavalta.Älä jää sinne kotiin pelkäämään,ota lapset mukaan ja häippäse.Todellakin,tee se edes lasten takia!Toihan on ihan hirveetä :/

 

\

....enkä pahemmin uskalla kysyä ettei taas hermostu ja huitaise.
......parempi olla hiljaa koko asiasta
......nyt nukkuu .......lapset ja minä yritetään olla hiljaa olohuoneessa.

Hei!! Lue nämä omat kirjoituksesi - ja huomaat, että kyse ei ole yhdestä lyömisestä, vaan jostakin aivan muusta. Pelkäät miestäsi, hänen reagointiaan, äkkipikaisuuttaan, suuttumista. Sellainen arki ei ole tervettä! Sellainen arki on painajainen niin sinulle, kuin lapsillesi!
Mieti, antaisitko lapsiasi hoitoon miehellesi, jos hän olisi palkattava lapsenlikka. Et. Voimia, kasaa itsesi ja tee se, mitä täytyy tehdä. Olet jo oikealla tiellä, kun pohdit tilannettanne, vaikkakin anonyymisti.
Varaa myös aika parisuhdeneuvojalle, jos miehesi ei sinne tule, peli lienee sillä selvä. Ja sinulle tekee hyvää saada neutraali tilanteen kartoittaja, ja voit tehdä itsenäisiä, vastuullisia ja aikuisia päätöksiä. Halaus.

 

mieheni ei ole koko yönä tullut kotia,laittoi viestin että on kaverinsa luonna yötä.siellä saa olla rauhassa.lähden tänään lasten kanssa vähäksi aikaan vanhempieni luoke maalle miettimään asioita.kiitos kaikille rohkaisevista viesteistä,sain niistä ajateltavaa ja rohkeutta tehdä päätöksen.

 

tulimme iltapäivällä maalle vanhempien luokse,jätin miehelleni lapun että olemme viikon ainakin pois ja hän saa olla rauhassa.nyt on soitellut pitkin iltaa ja pyydellyt takaisin ja välillä uhkaillut.miettikööt nyt rauhassa mikä on hänelle tärkeintä,itselleni on rauhallinen ja turvallinen olo,ettei tarvitse miettiä mitä taas kohta tapahtuu kun mies kotiutuu.

 

\

..... on soitellut pitkin iltaa ja pyydellyt takaisin ja välillä uhkaillut......

Onnea, astuit ison askeleen itsenäisemmäksi, kun otit etäisyyttä. Luepa huviksesi netistä narsistisesta luonnehäiriöstä - kuulostaa sille, että teillä tavallinen arki on mieletöntä valtapeliä. Kaikkea hyvää jatkossa. Asia ja päivä kerrallaan! Ja puhu. Älä jää yksin jaksamaan, siitä ei kukaan anna irtopisteitä, että elät mielivaltaisessa tilanteessa pienten lasten kanssa. Olen selvinnyt vastaavasta, ja ainoa asia, mitä kummastelen nyt vuotta myöhemmin, on että mitä ihmettä oikein niin kauan odotin?? (Sama anteeksipyyntely, tyhjät lupaukset ja raivo jatkuvat edelleen, mutta en enää vastaa niihin...)

 

olen jutellut tänään asiasta vanhempieni kanssa he ihmettelivät että mitä on tapahtunnut kun ennen oli niin mukava mies.huomenna näen lapsuudenkaverin joka on luvannut kuunnella.pelottaa se kun aikanaan palaan kotia että mikä vastaanotto siellä on,ei varmaan mikään hyvä.vanhempi pojista ihmettelee miksi isi ei tullut mummolaan,mutta sanoi jonkin päästä että isi tuhma ja äiti itkee.en halua pojille että he joutuvat elämään tuommoisessa ympäristössä.kyllä kolme vuotias jo jotain ymmärtää.nyt yritän nauttia rauhasta ja kerätä voimia jos jään yksin lasten kanssa.

 

Voimia lähetän, ja selvänäköisyyttä ja rohkeutta!

 

:hug: sinulle ja pojille.Pysy vahvana.

 

Kyllä te pärjäätte vaikka lähdetkin! Alkuun saattaa tuntua "yksinäisyys" pahalta, mutta kyllä se helpottaa! Ei kun pää pystyyn!
Ei kenenkään pidä omassa kodissa joutua pelkäämään!!

 

\

:hug: sinulle ja pojille.Pysy vahvana.

kiitos.viime yö oli kauhea.koko yön lähetteli viestejä ja kun puhelimen suljin niin alkoi soittelemaan vanhempieni puhelimeen.sen päätin että takasin en enään palaa.

 

Nyt aluksi iso voimahalaus sinulle.Tarinaasi lukiessa minulle tuli elävästi mieleen oma elämäni pari vuotta sitten.Olin miehesi kaltaisen miehen kanssa naimisissa 9-vuotta ja tuollaiseksi meidänkin elämä pikkuhiljaa muuttui.Aina vika oli minussa miksi loppujen lopuksi oli suuttunut.Olin muka aloittanut milloin murjotuksen,milloin nal´kutuksen milloin mitäkin.Mieheni oli humala ja krapulapäissään todella ilkeä ja arvaamaton.pari kertaa löikin ja aina oli muka vahinko)))).Tai ei muistanut seuraavana päivänä mitään ...ym.Miehelläni oli alkoholiongelmaa joka pikkuhiljaa paheni.Mielestäni loppuaikoina hän oli jo jonkin sortin alkoholisti.
Meillä oli ihana talo,ihanat naapurit,lasten kaverit,koulu.Tiesin että jos lähden en saa mistään läheltä asuntoa ,koska siellä oli vain omakotitaloja.
Kauan mietin lähtöä,annoin anteeksi ,uskoin lupauksiin.
Mies oli myös ns. selvinpäin ailahtelevainen,äkkipikainen ,hermostunut.Välillä taas yli-iloinen.Ikinä ei ollut ns. keskitietä.
Viimeinen pisara oli talousvaikeuksien keskellä (rahat meni viinaan ja uhkapeleihin) se että alkoi esikoista tuuppimaan ,nostamaan poninhännästä ja potkasi krapulassa.Kissakin nilkutti kun oli potkinut sitä.
Itki ja parkui onnetonta oloaan aina ,lupasi muuttua ,vannoi että rakasti meitä ym.Kuitenkin haukkui minua lehmäksi,hu.o.rak.si. ym.
Sitten humalassa huusi minulle ,että häivy tai tapan sinut!!!Lasten kuullen.
Pakkasin aamulla laukun vähin äänin ja menin laste kanssa turva-asuntoon .Sieltä omaan vuokra-asuntoon .Otin avioeron heti. Kaikki tapahtui sitten lopulta nopeaan tahtiin.Turva-asunnossa nukuimme kaikki kolme ,minä ja lapset pitkästä aikaa levollisesti,pelkäämättä.
Nyt tuosta on kulunut 1,5-vuotta ja olen niin onnellinen että tein sen ....lähdin.Asunto on vaatimaton,palkka riittää juuri,mutta olen taas lasten kanssa ns. elävien kirjoissa.Tuntuuu että henki kulkee ,sydän ei tao,möykky on pois kurkusta.
Välillä mies soittelee vielä kiukkupäisssän ,lähettelee uhkausviestejä ym .kännissä ,mutta on oven ulkopuolela ja tänne ei tule.

 

olemme olleet nyt viikon verran pois kotoa ja mies on soitellut ja kerjännyt takaisin.en meinaa mennä enään

 

Hienoa, voit olla ylpeä itsestäsi! Pian huomaat, kuinka energia ja ilo palaa elämääsi. Rekka-autollisen voimaa ja rauhallisia arkipäiviä lähetän...

 

\

\

Onko miehes puhunu mitään koko pikkujouluista?Eihän siellä nyt välttämättä oo yhtään mitään "tapahtunut",tuli vaan mieleen josko kaamean krapulan lisäksi on vaik morkkis,jostakin...kun noin kuumenee

ei ole puhunnut enkä pahemmin uskalla kysyä ettei taas hermostu ja huitaise.parempi olla hiljaa koko asiasta.tänään töistä tultuaan tokaisi että on niin väsynnyt että alkaa nukkumaan.nyt nukkuu tuolla makuuhuoneessa ja lapset ja minä yritetään olla hiljaa olohuoneessa.

Jo yksin toi sun asenne miestä kohtaan (pelko, lasten hyssyttely ettei mies hermostu jne.) kertoo aika paljon. Etkö sitä itse huomaa? Tarkoitus ei ole sanoa pahalla, mutta lähde pois.. Jos kerran huitaisee huitaisee yleensä toisenki kerran.

 

palasin lasten kanssa eilen kotia.yritetään vielä yhteiselämää,nyt mennyt rauhallisesti.jonkin verran olemme jutelleet tilanteesta ja mies kertonnut kuinka on ikävöinnyt poikia ja minua takaisin.sovimme että jos hän vielä lyö niin sitten lähdemme lopullisesti.