Mitä tapoja/asioita lapsuuden kodistasi ET halua jatkaa omassa perheessäsi?

Toivon, että kulisseja ei pidettäisi tärkeänä ja että ihmisiä ei luokiteltaisi " A- ja B-luokkaan".

Moraali tietty on hyvä asia, mutta kohtuus kaikessa.... :saint:

 

"älä teen niinkuin minä teen, tee niinkuin minä sanon" aargh |O
ja meillä ei juoda lasten nähden eikä polteta sisällä. minä aioin olla semmoinen äiti lapselleni joka on aidosti kiinnostunut tyttärensä elämästä ja jota ei tarvitse pelätä

 

Meillä ei olla kännissä lasten nähden...

 

Emme vietä lomia pääsääntöisesti autossa istuen ja nopeilla pysähdyksillä yritetä tutustua Pohjoismaihin viikossa.

No joo..mulla on ollut ihan mukava lapsuus mutta en myöskään tieten tahtoen siirrä mitään tapoja omaan perheeseeni.
Meille on muodostunut omat jutut

 

Olen pyrkinyt tekemään kaiken eri tavalla.

 

tupakin poltto sisällä, viinan kanssa läträäminen ja se, että samaa tiskirättiä ei käytetä puolta vuotta... :xmas:

 

Meillä EI tissutella jouluaattona ja yritetä esittää että ei oo mitään juotu.

Siis juotiinko teillä vain jouluaattona ja sekin yritettiin salata, vai juotiin useammin mutta pelkästään joulujuhlinta pidettiin piilossa?

Juotiin useamminkin, mutta joulut jääneet mulle erityisesti mieleen... Ylipäänsä alkoholiin liittyvä salamyhkäisyys jne. Tuntui että saunakaljakin kotona juotiin jossain kaapin kätköissä.

 

Meillä ei lasten tarvitse nähdä vanhempiaan humalaisina kotona.

 

Lyhyempi olisi lista asioista, joita haluan toteuttaa oman perheeni kanssa.
Liian paljon paskaa.

 

minua lapsena ikinä halattu. eikä kehuttu. muistan kerran kun tiskasin kaikki tiskit vanhempieni ollesa lenkillä, en ees kiitosta saanu, sanotii vaan että hyvä että joskus jotai teet voisit tehdä useamminkin.

 

Tätä kun lukee, tulee tunne, että onpa monella ollut ikäviä asioita lapsuudessaan

Omani oli sellainen aika hyvä lapsuus, toki varjonsa oli siinäkin. Mutta kesäisin ainakin paistoi
päivä.
mutta vanhempani riitelivät ajoittain paljon, riitelyssä ei välttämättä sinällään ole mitään pahaa.
Mutta toivoisin että jos ja kun- meillä siis välillä riidellään, ja lastenkin nähden- en menisi siihen riitaan niin sisään, etten samalla kykenisi olemaan läsnä äitinä lapsilleni.

 

1. Piiskaus, tukistaminen, pannuhuoneeseen laittaminen. Haluan välttää ruumiillisen kurituksen.
2. Koskaan ei vanhemmat kertonu että rakastaa. Kyllähän mä sen tiedän, nyt ainaki jo huomannu, mut koskaan en ole sitä kuullu. Halauksia ei ollu. Ei siis rakkauden osoittamista juuri muuten ku kurilla (ja sitähän ei lapsena tajunnu). Haluan omassa perheessäni, että lapset tietää että niitä rakastetaan ja hyväksytään ne sellaisina ku ne on. Kannustetaan tekemään omia valintoja, olemaan oma itsensä ja arvostamaan itseään - niitäkään ei minun kotona ollut. Fyysinen läheisyys olis siis tavoitteena, kuin myös henkinenkin, että uskaltavat tulla puhumaan asioista (isoista ja pienistä ) eikä niitä tarvi vain omassa pääkopassaan miettiä. Kokisivat olevansa tärkeitä.

Lapsia ei ole vielä. Tässä haaveillessa :attn:

Muoks. Mainitsen vielä senki, että tunteita ei juuri "saanu" näyttää, varsinkaan sitä itkua. Siis sit n. kouluikäisenä. Jotenki oli semmonen painostus... Eikä kovin iloakaan, semmosta tasapaksua vaan ja suuttumusta. Toivoisin, että oman perheen kanssa voitais näyttää kaikki suuretkin tunteet, olla aidosti innoissaan ja näyttää se, tai itkeä jos joku surettaa. Varmaan lapsuudestani johtuu juuri se, etten osaa avautua. Älyttömän vaikea näyttää tunteita, kertoa oikeesti itsestään, pelkään liikaa että mua haavoitetaan jos avaudun.

 

se semmonen "mä-tiedän-että-sä-tiedät-että-oon-vähä-huppelissa-mutta-mä-oon-niinkun-en-tietäis-että-sä-tiedät-mun-olevan-aika-paljokin-huppelissa"
monasti teki mieli sanoa sellasena 6veenäkin jo että i`m not stubit....
säälittävintä että niin tapahtuu vieläki..
alistuminen...sisällä polttelu..kiusaamiseen todellakin tulen puuttumaan en hyssyttelemään...vanhempien välienselvitys näkyy meillä kyllä selvästi mutta näkyy erittäin selvästi sovintokin..meillä ei hyssytellä ja hymyillä jos juur sillä hetkellä laps sattuu astumaan huoneeseen kun on jokin riita päällä,silloin kerrotaan rehellisesti että ollaan eri mieltä asioista ja niitä selvitetään.
tunteiden näyttö...lapsen kannustaminen pitämään kiinni itsestään ja omasta arcvostaan.

 

Mä en pakota lapsia syömään mitään väkisin. Itselläni joskus tullut oksennus pienenä, kun oli pakko syödä :x

Tämän minä allekirjotan!

 

1. Piiskaus, tukistaminen, pannuhuoneeseen laittaminen. Haluan välttää ruumiillisen kurituksen.
2. Koskaan ei vanhemmat kertonu että rakastaa. Kyllähän mä sen tiedän, nyt ainaki jo huomannu, mut koskaan en ole sitä kuullu. Halauksia ei ollu. Ei siis rakkauden osoittamista juuri muuten ku kurilla (ja sitähän ei lapsena tajunnu). Haluan omassa perheessäni, että lapset tietää että niitä rakastetaan ja hyväksytään ne sellaisina ku ne on. Kannustetaan tekemään omia valintoja, olemaan oma itsensä ja arvostamaan itseään - niitäkään ei minun kotona ollut. Fyysinen läheisyys olis siis tavoitteena, kuin myös henkinenkin, että uskaltavat tulla puhumaan asioista (isoista ja pienistä ) eikä niitä tarvi vain omassa pääkopassaan miettiä. Kokisivat olevansa tärkeitä.

Lapsia ei ole vielä. Tässä haaveillessa :attn:

Kuulostaapa tutulta. Meillä oli aika lailla samoin. Ei rakkautta, ei lämpöä, ei hyväksymistä. Me oltiin lauma, jota vaan koitettiin potkia eteen päin elämässä laumana. Oltiin aina tiellä, liian äänekkäitä, liian sitä ja liian tätä. Meillä oli armeijakuri ja meitä hakattiin usein. Isona osana asiaa pidän lahkouskontoa, johon perheemme kuului ja osa kuuluu yhä. Lapsuus ei ollut hääviä.

 

Kuulostaapa tutulta. Meillä oli aika lailla samoin. Ei rakkautta, ei lämpöä, ei hyväksymistä. Me oltiin lauma, jota vaan koitettiin potkia eteen päin elämässä laumana. Oltiin aina tiellä, liian äänekkäitä, liian sitä ja liian tätä. Meillä oli armeijakuri ja meitä hakattiin usein. Isona osana asiaa pidän lahkouskontoa, johon perheemme kuului ja osa kuuluu yhä. Lapsuus ei ollut hääviä.

vl kenties? Meillä oli.. Muut sisarukset ovat yhä, minä ainut "eksynyt"..

 

Henkinen väkivalta, lapsen jatkuva haukkuminen ja mollaaminen, lapsen fyysinen kurittaminen, vanhempien viereen ei saa mennä yöllä nukkumaan jos pelottaa, päiväunia ei saa nukkua kuin ihan taaperona, lauantaina saunan jälkeen ei saa mennä enää ulos kavereiden kanssa, Toisten ihmisten jatkuva haukkuminen ja samaan aikaan itsensä kehuminen, ei käydä sukulaisissa kun ollaa niin kateellisia kun ovat pärjänneet paremmin elämässään, herkkuruokien hitlerimäinen säännöstely, ravintoloissa/pika-ruokaloissa käydään vain kerran vuodessa

 

Kuulostaapa tutulta. Meillä oli aika lailla samoin. Ei rakkautta, ei lämpöä, ei hyväksymistä. Me oltiin lauma, jota vaan koitettiin potkia eteen päin elämässä laumana. Oltiin aina tiellä, liian äänekkäitä, liian sitä ja liian tätä. Meillä oli armeijakuri ja meitä hakattiin usein. Isona osana asiaa pidän lahkouskontoa, johon perheemme kuului ja osa kuuluu yhä. Lapsuus ei ollut hääviä.

vl kenties? Meillä oli.. Muut sisarukset ovat yhä, minä ainut "eksynyt"..

Sepäs se. Meillä 2 yhdeksästä löi kinttaat tiskiin. Minä siis se toinen niistä.

 

mulla on ollut turvallinen ja hyvä "peruslapsuus" mutta omille lapsilleni haluan olla avoimempi,meillä saa puhua seksistä ja menkoista ilman et tarvii hävetä itsensä maanrakoon. mulle saa puhua kaiken vaikka olis kuinka typerä juttu..
eli avoimuus!on mun avainsana!

 

Voi kun se olisikin niin helppoa! Mä oon toisinaan samanlainen nalkuttaja kuin oma äitini

 

mä toivon etten koskaan syötä väkisin jotain ruokaa lapselleni,sen ei meinaan ollut kovinkaan kivaa lapsena kun isä ilmoitti ettei pöydästä noust ennenku lautanen tyhjä... ja ne humalaiset.. niiiiin monesti huusin oven suusta että turvat tukkoon!!!!!!!!!!! mutta ei tainnu ykskään aikuinen mua kuunnella...

 

Haluan että lapseni ei pelkää kotonaan. Ei joudu vanhempiensa terapeutiksi ja riitojen välikädeksi. Ei koe fyysistä väkivaltaa ja julmaa kiristämistä. Lasta ei juosta kiinni kesken koulumatkan ja raahata niskasta takaisin kotiin petaamaan sänky. Vessassa saa käydä yölläkin. Ulkonäköä ei nälvitä rumaksi ja lihavaksi. ("Et tulee koskaan saamaan poikaystävää, kun olet niin lihava" / "Poikaystäväsi jättää sinut varmasti, koska olet niin lihava" ) Lapseni ystäviä ei ylistetä älykkäimmiksi ja paremman näköisiksi. Ei ylläpidetä kulisseja ja valehdella. Ongelmia ei katsota läpi sormien.
Lasta ei ajeta alaikäisenä pois kotoa ja syyllistetä avioliiton ongelmista.

 

Kun mä nyt oon lukenu näitä niin mulla on paha olla.

Miks ihmisen siis aikuisen pitää olla julma lasta kohtaan, vaikka varmasti osissa tapauksissa se oma kokemuskin voi olla takana et se sit kertautuu, mut kuitenki.

Miks me ihmiset voidaan niin pahoin ja nyt ku tiedetään et meidänki nuoriso voi pahoin niin entistä suuremmalla syyllä meidän kaikkien pitäisi tehdä jotain ettei tää kertaannu vaan eteenpäin.

 

en pakota lapsia syömään lautasia tyhjäksi jos ei ole todellakaan nälkä tai ei halua syödä ne syö sit kun on nälkä

 

en pakota lapsia syömään lautasia tyhjäksi jos ei ole todellakaan nälkä tai ei halua syödä ne syö sit kun on nälkä

Mä en tee myöskään noin en kotona enkä myöskään koulussa ja ihmettelen miks jotkut opettajat edelleen toimii noin vaikka selvästi näkevät et lapsella tekee oikeesti pahaa laittaa sitä ruokaa suuhun.