Mitä sitten kun mies ei halua yhteisiä lapsia??

Löytyykö täältä uusioäitejä, jotka elävät siis yhdessä miehen ja hänen lastensa kanssa ilman yhteisiä lapsia?
Meillä suureksi kriisiksi on noussut se, että minä haluaisin yhteisiä lapsia, mieheni ei. Hänellä on siis kaksi lasta joilla on eri äidit. Hänen suuri pelkonsa on se että jos meille tulisi yhteinen lapsi ja eroaisimme, niin hän olisikin kolmen lapsen isä, joista kukaan ei elä ydinperheessä. Nyt jo hän kokee olevansa huono esimerkki lapsilleen, vaikka on todella ihana ja rakastava isä, lapset ovat meillä 10-15 pv kuukaudessa.
Minä taas en haluaisi luopua äitiydestäni. Kuitenkin eroaminenkaan ei tunnu hyvältä ajatukselta, koska rakastan miestäni ja hänen tytärtään hyvin paljon. Onko siinä mitään järkeä lopettaa suhde rakastamansa ihmisen kanssa ja lähteä etsimään mahdollista uutta suhdetta jossa mies haluaa lapsia. Olen 29 - vuotias, ja voitte kuvitella miten biologinen kelloni tikittää.. En olisi koskaan uskonut joutuvani tähän biologisen kellon pyöritykseen!!

 

Eikö näihin elatusmaksuihin ole selkeät kaavat, joiden mukaan lasketaan ja jos ei päästä sopuun, asia voidaan laittaa oikeuden ratkaistavaksi.
Laskukaavahan ei siis mene siten, että kumpikin maksaa puolet lapsen kuluista, vaan maksu määräytyy tulojen suhteen - tietyt huomioonotettavat kulut hyvin suoraviivaisesti.
Minusta lisäksi pitäisi huomioida se, että lähihuoltajan elämän pitää joustaa enemmän lasten mukaan. Esimerkiksi lähi jää hoitamaan kotiin sairasta lasta, lähi ei voi venyä ja joustaa työn vaatiessa, koska pitää hakea lapset päivähoidosta tiettyyn aikaan jne. Tämä luonnollisesti vaikuttaa urakehitykseen ja palkkaan.

 

Sinulla on oikeus kokea äityiden ihanuus jos niin haluat.Pitäkää perusteellinen keskustelu miehesi kanssa.Varmistakaa että teidän parisuhteenne voi hyvin ja hoidatte sitä säännöllisesti(päivittäin).Silloinhan ei ole syytä erota jos edellämainittu asia toimii.Ja voit korostaa et miehes sais yhden lapsistaan kasvattaa ydinperheenä.

 

\

Eikö näihin elatusmaksuihin ole selkeät kaavat, joiden mukaan lasketaan ja jos ei päästä sopuun, asia voidaan laittaa oikeuden ratkaistavaksi.
Laskukaavahan ei siis mene siten, että kumpikin maksaa puolet lapsen kuluista, vaan maksu määräytyy tulojen suhteen - tietyt huomioonotettavat kulut hyvin suoraviivaisesti.
Minusta lisäksi pitäisi huomioida se, että lähihuoltajan elämän pitää joustaa enemmän lasten mukaan. Esimerkiksi lähi jää hoitamaan kotiin sairasta lasta, lähi ei voi venyä ja joustaa työn vaatiessa, koska pitää hakea lapset päivähoidosta tiettyyn aikaan jne. Tämä luonnollisesti vaikuttaa urakehitykseen ja palkkaan.

Lähi voi myös luopua lähivanhemmudestaan ja heittäytyä huolettomaan etävanhemmuuteen. Asunnoksi riittää pieni yksiö jossakin "halvalla ja huonolla" asuinalueella. Mitättömiä elatusmaksuja maksaa ilolla. Elämää voi elää olemalla töissä ja harrastamalla kaikkea mitä huvittaa ja matkustelemalla, koska nythän on rahaa ja aikaa: ei menoja, ei kuluja mitään, ei vastuuta, ei velvotteita, ei huota. Vain ne mitättömän kokoiset elatusmaksut, joiden maksaminen ei elämää köyhdytä.

Lastaan voi tavata sitten kun siltä tuntuu. Joka toinen vkl on tietysti kivaa säännönmukaisuutta..

Miltä kuulostaa, nykyinen lähivanhempi?

Oletko valmis vaihtamaan osia etän kanssa?

En halua vastaukseksi että joo kyllä muuten mutta kun on alkoholisti eikä kiinnostunut lapsesta jne jne, vaikka se jonkun yksilön kohdalla totta olisikin.
Kommentti ja kysymys on hypoteettinen.
Aivan kuten työttömyys ja työttömät, joita kadehditaan, vaikka jokaisella on mahdollisuus sanoutua irti töistään ja heitteäytyä tähän hyvätuloiseen, vapaaseen ja huolettomaan elämänmuotoon.

Samalla tavalla voisitte tahollanne miettiä vaihtoehtoja nykyiselle. Miten helppoa olisikaan luoda uraa ja maksaa elareita!! .- mutta mistä sitä sitten valittaisi..

Ja HUOM! Miksi muka etän ei tarvitse venyä mihinkään?? LIIAN USEIN etät ovat lkähivanhempien armoilla. Lisäksi he ovat JOUTUNEET luopumaan lapsistaan, vanhemmuudestaan - täysipainoisesta vanhemmuudesta. EIKÖ SE OLE JO MELKOISTA VENYMISTÄ??

Mitä vanhemmuutta se semmonen on, että maksaa elarit ja SAA tavata lapsiaan 4 päivää kuukaudessa, kahteen osaan jaettuna?? Ja muuna aikana et saa olla millään tavalla mukana ja osallisena lapsen elämässä - sillä ihan oikeasti on olemassa tämmöisiäkin lähiäitejä, jotka haluavat sen isän osuuden niin mitättömäksi kuin vain mahdollista ja sekin mitätöidään haukkumalla isää lapsilleen koko aika.. :headwall:

 

Erotahan aina voi ja saa,mutta kukas käski alunperin jättää lapsensa ,jos ei sitten haluakkaan sopeutua etä-vanhemman osaan? Ja kyllä ne osaa ne etä-vanhemmatkin olla hankalia,johan se on käynyt usein ilmi tältäkin palstalta.

 

\

Erotahan aina voi ja saa,mutta kukas käski alunperin jättää lapsensa ,jos ei sitten haluakkaan sopeutua etä-vanhemman osaan? Ja kyllä ne osaa ne etä-vanhemmatkin olla hankalia,johan se on käynyt usein ilmi tältäkin palstalta.

Siis miten niin jättää lapsensa??? Meillä ainakin ois mielellään pidetty puolet ja puolet mutta sitten miehen ex ei olisi saanut elareita niin eipä suostunut siihen eli pakon sanelemaa kaikki.Pitäisi olla oikeasti laki että jos isä on kunnollinen on hänellä oikeus aina tähän puolet ja puolet systeemiin.

 

\

Erotahan aina voi ja saa,mutta kukas käski alunperin jättää lapsensa ,jos ei sitten haluakkaan sopeutua etä-vanhemman osaan? Ja kyllä ne osaa ne etä-vanhemmatkin olla hankalia,johan se on käynyt usein ilmi tältäkin palstalta.

Erotahan aina voi, mutta käski alunperin heittäytymään lähivanhemman rooliin kun ei siihen kuitenkaan kykene eikä jaksa eikä pýsty sopeutumaan yh:n ja lähivanhemman rooliin? Ja kyllä ne osaa lähivanhemmatkin olla hankalia, onhan se käynyt ilmi tältäkin palstalta - ja muuten molelta muultakin palstalta!
Ja lähivanhemmat ne vasta hankalia osaakin olla!
Huolimatta siitä, että itse haluavat erota!

Vakavasti sanottuna: tämä kuvaa hyvin ÄITIEN , lähien, yks.huoltajien asennetta OMIEN LASTENSA ISÄÄ = etävamhempaa kohtaan: Lapset on jätetty :headwall: :headwall:

Kenen tahdosta lapset on jätetty? Lähin, äidin, yh:n ?? ON olemassa etävanhempia, joita ei kiinnosta.
Ikävempää on tapaukset, joissa lähi on kykenemätön huoltajaksi mutta on silti yh lapsille ja se, että etä = isä haluaisi olla vanhempi, tavata, ottaa vastuuta, ja olisi kykenevä siihen, mutta lähihuoltaja hankaoittaa, estää, manipuloi lapsensa omaa isäänsä vastaan.. näitä on liian paljon ja yksikin tapaus on liikaa!

 

\

Eikö näihin elatusmaksuihin ole selkeät kaavat, joiden mukaan lasketaan ja jos ei päästä sopuun, asia voidaan laittaa oikeuden ratkaistavaksi.
Laskukaavahan ei siis mene siten, että kumpikin maksaa puolet lapsen kuluista, vaan maksu määräytyy tulojen suhteen - tietyt huomioonotettavat kulut hyvin suoraviivaisesti.
Minusta lisäksi pitäisi huomioida se, että lähihuoltajan elämän pitää joustaa enemmän lasten mukaan. Esimerkiksi lähi jää hoitamaan kotiin sairasta lasta, lähi ei voi venyä ja joustaa työn vaatiessa, koska pitää hakea lapset päivähoidosta tiettyyn aikaan jne. Tämä luonnollisesti vaikuttaa urakehitykseen ja palkkaan.

Mies maksoin lapsista noin 300e alatusmaksuja, ME KUSKASIMME JA MAKSOIMME lasten harrastukset ja kun lapset sairastuivat niin exä soitti että ovat kipeänä nyt kävelemässä teille, minä en ehdi hoitamaan!!!
Miten niin lähivanhempi joutuu joustamaan?!? \|O
Eipä ainakaan meidän tapauksessa....

Ja vielä haluan kommentoida että ei vanhemmat EROA lapsestaan vaan lapsen toisesta vanhemmasta! Siinä on selkeä ero!!! :attn:

 

Ja mistähän sekin harhaluulo on peräisin,että lähi on aina äiti? Ja aina myös hankala.Ja vastaavasti,miksi aina luullaan että isä on etä ja tietysti myös sorrettu,lapsistaan vieroitettu?
Tosiasia on se että vanhemmistakin löytyy moneen junaan lähtijöitä,on todellakin etä-vanhempia jotka ovat itsekkeitä ja lapsistaan piittaamattomia ja on myös lähivanhempia,jotka eivät kykene huoltamaan lapsiaan...On todellakin etä-vanhempia jotka ketkuilevat elatusmaksuissa,tekevät mm pimeitä töitä,ettei tarvitsisi omista lapsistaan maksaa,ja on sellaisia jotka pyrkivät lasten avulla jatkuvasti hallitsemaan jo jättämäänsä puolisoa,uhkailemalla ja kiristämällä milloin milläkin.On etä-vanhempia joille omat menot tärkeämpiä silloinkin olisi aika tavata lasta. Ja aika moni todellakaan ei HALUA LAPSIA UUTTA ELÄMÄÄNSÄ SOTKEMAAN.Eivät kaikki etä-vanhemmat ole pyhimyksiä,oli sukupuoli mikä hyvänsä.
Vastaavasti läheistä löytyy uusavuttomia tai muuten ongelmaisia,niin isistä kuin äideistäkin...on jatkuvasti uusi kumppani jolle omistaudutaan ja lapset hoitavat itsensä miten osaavat.On lapsia joilla sekä etä että lähi ovat omalta itsekkyydestään johtuen kyvyttömiä hoitamaan lapsiaan.Ja näistä lapsista olen huolissani. Ja herra varjele,jos vanhempi löytää uuden täyspäisen kumppanin,joka osaa huomioida lapsetkin niin jo on sekä lähi,että erityisesti etä heti vahtimassa ettei heidän vanhemmuuttaan vain kyseenalaisteta,vaikka käytännössä eivät juuri koskaan toimi vanhempien lailla.
Mutta onneksi on niitäkin lapsia,joilla on mieleltään terveet ja tasapainoiset vanhemmat,jotka jakavat vanhemmuuden yhteisymmärryksessä,vaikka muu yhteiselo on jo päättynyt.Mutta tasan ei käy onnen lahjat. :\|

 

Laittaisitko "ihmettelevä" omat otsikosta poikkeavat keskustelusi oman otsikkosi alle jatkossa!! Lähtee juttu ihan sivuraiteille alkuperäisestä. Ei pahalla...

 

Minua ainakin mietityttäisi se miten mies suhtautuu yhteiseen tulevaisuuteen. Sitä tietenkin oppii varovaiseksi kun monesti ajaa karikolle, mutta pitäisi koettaa kyetä katsomaan uutta suhdetta uutena aloituksena ja uutena mahdollisuutena.
Ainahan on mahdollista, että tulee ero. Kaikki on mahdollista, sekin että maapallo räjähtää ylihuomenna. Rakkauteen kuuluu se, että sallii itsensä olla haavoittuvainen, muuten ei voi rakastaa. Sinun ei kuuluu kantaa miehen vanhojen parisuhteiden syntejä. Sinulla on vain yksi elämä.
Kysy mieheltäsi miten paljon köyhempi hänen elämänsä olisi ilman, että hän olisi saanut lapsensa. Jos lapset ovat hänelle tärkeintä maailmassa pitäisi hänen pystyä ymmärtämään miten paljosta jäät paitsi jos et koskaan omia lapsia saa.
Tarvitseeko hän ehkä kuitenkin lisää aikaa valaakseen uskoa teidän parisuhteeseen?
Uskoa ei kyllä varmaan lujita se, että elää eron pelossa. Ero on kuitenkin aina mahdollinen, kannattaako sitä pelkäämällä tuhota koko parisuhde?
Se on vähän sama kuin maailmanloppua pelätessä jättäisi koko elämän elämättä(no, hieman eri mittasuhteet).

 

Elämä on :/ ...täynnä vaikeita valintoja. JOs jäät nykisen miehesi kanssa et todennäköisesti koe äitiyttä koskaan oman lapsen kautta. Ja jos jätät hänet saatat läytää jonkun joka haluaa lapsia...tai sitten et löydä :/

 

\

Laittaisitko "ihmettelevä" omat otsikosta poikkeavat keskustelusi oman otsikkosi alle jatkossa!! Lähtee juttu ihan sivuraiteille alkuperäisestä. Ei pahalla...

Mä luin oikein kaksikertaa ton sun alkuperäisen keskustelun avauksen kun myös ihmettelin sitä että miten tämän ihmettelevän komentti liittyi siihen mutta en jaksanut kommentoida kunhan ihmettelin mielessäni, harvoin nämä keskustelut NÄIN paljon sivuun menee alkuperäisetä aiheesta

 

Me elellään aivan kahdestaan mutta ei omasta tahdosta..Sairauteni takia..
Joka toinen viikko mieheni tytär käy meitä ilahduttamassa meillä.
En usko että lapset sitä onnea tuovat suhteeseen jos muut asiat suhteessa ovat huonolla mallilla..Kovia aikoja on yhdessä koettu varsinkin tämän uusioperhe kuvion alku aikoina..ja silti onnellisia tässä ollaan..

 

Miehesi on nero! Ei se yhteinen lapsi onnea tuo vaan se että yitätte saada nykyisille lapsille hyvät olot. Miehesi on oikeassa että entä jos eroatte. Ja jos eronnut on jo kahdesti niin ei sitä ilman kolmatta.

Taidan olla vähän pesimisti,,

 

Miehellä yksi lapsi,mulla 5 eikä ole yhteisiä eikä tule.Ihan hyvin on asiat ilman yhteisiä lapsia.

 

\

Miehesi on nero! Ei se yhteinen lapsi onnea tuo vaan se että yitätte saada nykyisille lapsille hyvät olot. Miehesi on oikeassa että entä jos eroatte. Ja jos eronnut on jo kahdesti niin ei sitä ilman kolmatta.

Taidan olla vähän pesimisti,,

Aika paljon vaadittu, että luopuu omasta äitiyden/vanhemmuuden onnestaan sen takia, että toisella on lapsia ennestään. Näillä lapsilla on kuitenkin oma isä ja oma äiti joiden tehtävä on pääasiallisena järjestää ne hyvät olot.
Jos minun mieheni, (jolla kaksi lasta ennestään), ei olisi halunnut yhteistä lastan kanssani, olisin näyttänyt hänelle ovea. Piste.

 

Kyllä minustakin kannattaisi asia ottaa ihan vakavasti. Jos tosiaan haluat omia lapsia. Asia paisuu ajan myötä aina vain merkittävämmäksi sinulle. Nyt vielä sinulla olisi mahdollisuuksia etsiä miestä joka todella haluaa lapsia sinun kanssasi.

 

Niin ja kivahan se on erota sitten vaikka viisikymppisenä ja sinä jäät mietiskelemään, että ei tullut tehtyä lapsia ei! Miehellä on omat lapsensa ja sinä jäät ilman tuota onnea. siis jos ero nyt ylipäätään tulisi, yhtähyvin voi olla ettei tule.

 

Niin olisipa kamala tilanne jos sitten 50 eroaisi ja sitten mies menisi ja tekisi lapsen jonkun muun kanssa. Minä en edes osaisi ajatella elämääni ilman lapsia.