Aika lavea tuo kysymyksen asettelu. Mutta, ajattelisin sen olevan ok, jos se on molemmille puolisoille ok.
Kyllä. Paino tuolla "molemmille ok" osalla. Jos näin ei ole, ja vain toinen on tyytyväinen, niin ongelmia siitäkin tulee. Jos ei ennemmin niin myöhemmin.Aika lavea tuo kysymyksen asettelu. Mutta, ajattelisin sen olevan ok, jos se on molemmille puolisoille ok.
Niin, mutta jos tai kun yrittää muuttaa toista mieleisekseen, ei sen tarvitsekaan onnistuaAika lavea tuo kysymyksen asettelu. Mutta, ajattelisin sen olevan ok, jos se on molemmille puolisoille ok.
Mitkä kaikki?Minä tykkäisin ihan siitä arjesta, mutta valitettavasti seurustelukumppanit lyövät hanskat tiskiin heti kun se alun intohimo laantuu. Se alkuhan on ihan kamalaa, kun tunteet vievät kuin pässiä narusta, ja kaikki muut asiat kuin parisuhde jäävät rempalleen.
Totta joka sana. Ihan saman olen huomannut.Mä olen kans sitä mieltä, että kestävä avioliitto on ensisijaisesti ystävyyssuhde. Seksi kuuluu parisuhteeseen, mutta se on pieni osa sitä.
Mä olen ollut useassa suhteessa ja osa on ollut tosi räiskyvää ja intohimoista, mutta ne ei ole kestäneet montaa vuotta. Jatkuvaa ylä- ja alamäkeä ei jaksa, se kuluttaa ainakin minut loppuun kaikessa ihanuudessaan.
Nyt kun olen ollut tasaisesti naimisissa ja saman miehen kanssa kohta 10 vuotta, olen käynyt läpi kriisin siitä, että haluaisin taas kokea ensihuuman ja räiskyvyyden. Onneksi en tehnyt asian eteen mitään, sillä jo puolen vuoden päästä oma perusarki tuntui taas niin onnelliselta että sydämessä läikähtelee.
Nykyään on ongelmana se, että joka tuutista kerrotaan millainen on hyvä parisuhde. Ja yleensä ne kertojat on ensimmäisiä vuosiaan yhdessä ja ovat vielä huumavaiheessa. Varmaan jokainen on nähnyt otsikon "erosin väljähtäneestä liitosta ja nyt tiedän mitä onni on". Ei varmaan ole yllätys, että uuden huuman kokeminen saa ihmisen superonnelliseksi. Sehän on aivoissa kuin huumetta. Mutta sitten tulee arki ja moni toteaa, että työstämällä entistä suhdetta lopputulos olisi voinut olla aivan sama.
Ihan kuin se sun elämään olisi vaikuttanut joskusmitähän sun aivojen tilalla.
Niitä asioita onkin oikein hyvä mietiskellä samalla, kun nyhtää rikkaruohojaYritys lykätä pyykkien lajittelua ja rikkaruohojen kitkemistä, osa 893.
Mietin vaan joskus sitä, että ----.
En ole mikään avioliiton kannattaja saati asiantuntija, mutta kyllä käsitykseni mukaan avioliiton pitäs nimenomaan olla kaverisuhde, jos haluaa siinä olla sen kuuluisan "loppuelämän", kuten avioparit aina toivovat.
Eikö aviopuolisoiden ole tarkotus olla ystäviä ja toistensa apu ja tuki.
Koska muka seksillä ja romanttisella hömpällä on ketään tuettu ja autettu elämässä eteenpäin.
Liian intohimoinen "rakkaus" (=parittelun halu, alkuhuuma. Ei se oikeaa rakkautta ole) lienee avioliittojen suurin surma. Eihän se tila kauaa kestä. Monet menevät juuri sillon naimisiin.
Lunatic on (seksikammoisena) hakoteillä vaikka näkeekin ongelman, Vierailijatartar luultavasti ymmärtää mistä on kysymys.En usko, että tässä tarkoitetaan sitä alkuhuumaa jonka pitäisi kestää ikuisesti versus ollaan kavereita. Väliin mahtuu vaikka millasta suhdetta.
Toista pitää haluta seksuaalisesti, muuten se on vain kaverisuhde ja se ei palvele kaikkia.....itseasiassa hyvin harvaa.