Mitä sitten jos avioliitto onkin kaverisuhde, väljähtynyt tai arkipäiväistynyt?

Aika lavea tuo kysymyksen asettelu. Mutta, ajattelisin sen olevan ok, jos se on molemmille puolisoille ok.

 

Mä olen kans sitä mieltä, että kestävä avioliitto on ensisijaisesti ystävyyssuhde. Seksi kuuluu parisuhteeseen, mutta se on pieni osa sitä.

Mä olen ollut useassa suhteessa ja osa on ollut tosi räiskyvää ja intohimoista, mutta ne ei ole kestäneet montaa vuotta. Jatkuvaa ylä- ja alamäkeä ei jaksa, se kuluttaa ainakin minut loppuun kaikessa ihanuudessaan.

Nyt kun olen ollut tasaisesti naimisissa ja saman miehen kanssa kohta 10 vuotta, olen käynyt läpi kriisin siitä, että haluaisin taas kokea ensihuuman ja räiskyvyyden. Onneksi en tehnyt asian eteen mitään, sillä jo puolen vuoden päästä oma perusarki tuntui taas niin onnelliselta että sydämessä läikähtelee.

Nykyään on ongelmana se, että joka tuutista kerrotaan millainen on hyvä parisuhde. Ja yleensä ne kertojat on ensimmäisiä vuosiaan yhdessä ja ovat vielä huumavaiheessa. Varmaan jokainen on nähnyt otsikon "erosin väljähtäneestä liitosta ja nyt tiedän mitä onni on". Ei varmaan ole yllätys, että uuden huuman kokeminen saa ihmisen superonnelliseksi. Sehän on aivoissa kuin huumetta. Mutta sitten tulee arki ja moni toteaa, että työstämällä entistä suhdetta lopputulos olisi voinut olla aivan sama.

 

Kai sen jokainen määrittelee itse mikä on omasta mielestä hyvä avioliitto.

Kohta 32 vuotta ollaan toisiamme katseltu eikä matka ole missään nimessä yhtä pelkkää rakkauden leiskuntaa ollut. Kumminkin viihdytään yhdessä, toisesta tietää tasan tarkkaan mikä sitä ärsyttää ja mikä naurattaa. Kummallakin on myös omia juttuja, ei ole tarvetta olla pelkästään me vaan kaksi rinnakkain elävää erillistä yksilöä. Lapset ollaan saatu aikuisiksi ja maailmalle ja ollaan jo isovanhempia. Ideoita, haaveita ja suunnitelmia on. Eiköhän me tuossa kotikadulla tallustella aikanaan rollaattorien kanssa.

 

Aika lavea tuo kysymyksen asettelu. Mutta, ajattelisin sen olevan ok, jos se on molemmille puolisoille ok.

Kyllä. Paino tuolla "molemmille ok" osalla. Jos näin ei ole, ja vain toinen on tyytyväinen, niin ongelmia siitäkin tulee. Jos ei ennemmin niin myöhemmin.

 

Varo sitten, ettet nyki niitä viimekesänä kylvämiä kasveja sieltä kukkapenkistä! Mulla oli talvehtinut Tähkälaventeli, jota en edes odottanut ja sille meinasi käydä siinä touhussa hullusti. Onneksi muistin lehden. kun ei niitä aina erota toisitaan pienenä. Jos nyt kuitenkin sää kasvatti kasvit niin nopeasti, ettet millään ehdi kaikkea putsata/valkata, laita kivi tai vaikkapa kukkapurkki niiden päälle, mitkä ovat nupulla. Nyhtää sitten myöhemmin... paremmalla ajalla. Toinen vaihtoehto on ottaa lapiolla siitä ne muutamat kasvit, mitä haluaa suojella, nostaa ne multapaakun kanssa uuteen penkkiin ja antaa leikkurin mennä sen vanhan kukkapenkin päältä unohduksiin.

Vähän sama sen liiton kanssa, et ei vahingossakaan pilaa tahallaan sellaista, mikä on hyvin, vaan yrittää säilyttää sitä, ei väkisin, vaan siksi että haluaa

 

Echo, enää kolme vuorokautta uuteen kuuhun, joten nyt ennen sitä irti kaikki ne juuret, sillä kahteen viikkoon rikkaruohoihin ei kannata koskea. Alkaa usicuu ja kylvöjen aika
https://lintukoto.wordpress.com/2009/10/14/ajoituksen-taito-suomalaisessa-kansanperinteessa-osa-2/

Täytyy keskittyä siihen sitten. Nyt on pari päivää aikaa kaataa lehtipuita, niin ne kuivuu helposti: lehdet haihduttavat nyt tehokkaasti kosteutta, joten ei kannata karsia niitä kaadettuja ennen kuin lehdet ovat kuihtuneet kans, mutta poikki ne koivut ym, -ei havupuita siis nyt!

 

Pst --- ei ehdi enempää nyt

 

Minä tykkäisin ihan siitä arjesta, mutta valitettavasti seurustelukumppanit lyövät hanskat tiskiin heti kun se alun intohimo laantuu. Se alkuhan on ihan kamalaa, kun tunteet vievät kuin pässiä narusta, ja kaikki muut asiat kuin parisuhde jäävät rempalleen.

 

Aika lavea tuo kysymyksen asettelu. Mutta, ajattelisin sen olevan ok, jos se on molemmille puolisoille ok.

Niin, mutta jos tai kun yrittää muuttaa toista mieleisekseen, ei sen tarvitsekaan onnistua

"Itseään ei tarvitse kokonaan muutaa - ainostaan tapaa, miten toimii".---- Luonnonmukainen menetelmä tökkii vähiten, mutta sehän täytyy itse todeta eikä väkisin vääntää kellotaulun mukaan. Katsos!

 

Minä tykkäisin ihan siitä arjesta, mutta valitettavasti seurustelukumppanit lyövät hanskat tiskiin heti kun se alun intohimo laantuu. Se alkuhan on ihan kamalaa, kun tunteet vievät kuin pässiä narusta, ja kaikki muut asiat kuin parisuhde jäävät rempalleen.

Mitkä kaikki?
Talonmiehen hommat?
Remontit?
Täytyisi katsoa yhteen suuntaan, eikä tuijottaa toisia jatkuvasti
http://yle.fi/uutiset/autiotaloja_ryovataan_surutta_ja_kuvataan_luvatta/8933135
tuo tarkoittaa rempallaan. Suuri häpeä koko kertakäyttökulttuuri-ikäpolvelle.

 

Olisi jotenkin kauheaa jos se alkuhuuma kestäisi läpi elämän. Mulla oli ainakin nuppi ihan sekasin koko ajan, en voinut syödä melkein mitään kun vatsassa oli perhosia, mielessä pyöri pelkästään se nuori mies ja mistään muusta ei oikein tahtonut tulla mitään. Moni tuntuu olevan tuohon tunteeseen koukussa ja pettyy, kun se alkaa joskus (onneksi) vähän tasaantua. Oli kiva kun se oli, mutta ihanaa kun on tasaisempaa ja vakaampaa. Jos hakee läpi elämän kestävää alkuhuumaa niin voi tulla aika kovia pettymyksiä.

 

 

En usko että olisi suhdetta jossa ei välillä olisi tasaisempaa ja arkisempaa. Sitten välillä taas on hienoa ja kivaa. Ehkä se ajatus herää, että pitäisi kumminkin tavoitella sitä kipinää ja nähdä vähän vaivaa sen eteen, ettei kadota sitä. Että jaksaa odottaa parempia aikoja ja yrittää jouduttaa parempien aikojen tuloa.

Lapset on ihan hyvä syy olla yhdessä, mutta sisältäen silti sen ajatuksen, että asiat pitää olla kunnossa, asiat pitää laittaa kuntoon.

 

ja kyllä nimenomaan ystävyys ainakin mulle on tärkeetä. Kärsisin kumminkin, jos seksuaalinen vetovoima katoaisi, en halua olla miehen kanssa pelkkiä kavereita. Joskus on tietysti tympeitäkin kausia elämässä ja niistä selviää, kun haluaa asiat paremmiksi. Mun mielestä rakkaus ja vetovoima ei ole mikään pelkkä unelma, kyllä sitä elämässä oikeasti on ja se on ihan tavoiteltavaa ja realististakin.
Eihän se nyt semmoista huumatunnetta enää sitten koko aika voi olla lopunikää, mutta aina välillä senkin vielä tuntee.

 

Kestävän parisuhteen salaisuus juuri on siinä, että kuunnellaan enemmän omia ja kumppanin toiveita, kuin suoritetaan parisuhdetta miettien miltä se näyttää ulospäin. Jos molemmat on suhteeseen tyytyväisiä, niin parisuhde on hyvä. Vaikka se ei kelpais kenellekään muulle.

Itse en oikein käsitä tätä nykyajan parisuhdemallia. Se perustuu enemmän olemiseen kuin tekemiseen, enemmän jonkinlaiseen kummalliseen tunteissa vellomiseen ja öllöttelyn kuin yhteisen elämän ja vuorovaikutuksen rakentamiseen. Pitäisi tuntea hirveästi koko ajan, käyttää tolkuttomasti aikaa sen miettimiseen mitä tuntee, ja ainoat yhdessä tekemisen muodot puolison kanssa ovat seksin harrastaminen ja matkustaminen jotta voidaan sielläkin sitten öllötellä yhdessä niissä rakkauden tunteissa.

Kun sitten miettii tätä arkielämää, jossa työ vie matkoineen kymmenen tuntia päivässä, jossa siihen päälle hoidetaan lapset ja lemmikit ja rakennetaan talo tai kaksi (tai mitä projekteja kelläkin nyt on) ja jossa ylipäänsä on älyttömästi tekemistä, niin ei ihme jos pettyy siihen ettei fiilistelyyn ja öllöttelyyn ole aikaa. Meidän kulttuuri ei alunperinkään oikein arvosta sellaista rakkautta, että lämmitetään sauna ja tehdään ruokaa sille väsyneelle joka tulee kotiin, vaikka itsekin olisi väsynyt. Tai pumpataan sen puolityhjään pyöränrenkaaseen aamulla ilmaa että toisen on kivempi polkea töihin, vaikka se vois tietenkin itsekin sen ilman siihen renkaaseen pumpata. Sellainen ajatus, että autetaan toista ja mietitään toisen tunteita ja siitä syntyy se parisuhde, on useimmille ihan vaan b-luokan parisuhde ja elämällä varmasti ois varalla joku parempikin puoliso itselle. Useimmiten ei kuitenkaan ole.

Käsitys romanttisesta parisuhteest kuulostaa usein siltä, että siinä keskitytään enemmän siihen miltä itsestä tuntuu joka hetki, kuin siihen miltä siitä toisestakin ehkä tuntuu. Kaikki elämän suurimmat kemukset koetaan suhteessa toiseen ihmiseen (rakkaiden ihmisten syntymä, kuolema, terveyden menetys ja hoivan vastaanottaminen toiselta sen vuoksi, parisuhteen hankalat ja hyvät päivät) eikä niistä selviä kaivamalla sitä omaa napaa, vaan vuorovaikuttamalla toisten kanssa. Jos elämän kupruista ylipäänsä selviää hyvissä väleissä toisen kanssa, niin minusta jo se pelkästään kertoo hyvästä parisuhteesta.

 

 

En usko, että tässä tarkoitetaan sitä alkuhuumaa jonka pitäisi kestää ikuisesti versus ollaan kavereita. Väliin mahtuu vaikka millasta suhdetta.
Toista pitää haluta seksuaalisesti, muuten se on vain kaverisuhde ja se ei palvele kaikkia.....itseasiassa hyvin harvaa.

 

Rikkaruohojen kitkemistä ei pidä tehdä nyt, jos ei sitten ole okin sellainen kukalla just... nykäse se kukka pois siementämästä ja keskity kylvöihin, sillä nyt on niiden aika

Nyt on poikkeuksellinen kesä, kun melkein kaikki kesäkukat ovat kukalla ja osa kukkinutkin, mutta silti luonto noudattaa aina omia lakejaan. Harmi, jos ei ole ennen kuullut niistä, menee ihan sivuraiteille kaikki muukin helposti. Mut tosiaan, vielä ehtii hyvin kylvää ja maa on ainakin meillä nyt sopivan lämmintä ja kosteaa siihen. Anne Pöyhönen kertoo, ole hyvä!

 

Mä olen kans sitä mieltä, että kestävä avioliitto on ensisijaisesti ystävyyssuhde. Seksi kuuluu parisuhteeseen, mutta se on pieni osa sitä.

Mä olen ollut useassa suhteessa ja osa on ollut tosi räiskyvää ja intohimoista, mutta ne ei ole kestäneet montaa vuotta. Jatkuvaa ylä- ja alamäkeä ei jaksa, se kuluttaa ainakin minut loppuun kaikessa ihanuudessaan.

Nyt kun olen ollut tasaisesti naimisissa ja saman miehen kanssa kohta 10 vuotta, olen käynyt läpi kriisin siitä, että haluaisin taas kokea ensihuuman ja räiskyvyyden. Onneksi en tehnyt asian eteen mitään, sillä jo puolen vuoden päästä oma perusarki tuntui taas niin onnelliselta että sydämessä läikähtelee.

Nykyään on ongelmana se, että joka tuutista kerrotaan millainen on hyvä parisuhde. Ja yleensä ne kertojat on ensimmäisiä vuosiaan yhdessä ja ovat vielä huumavaiheessa. Varmaan jokainen on nähnyt otsikon "erosin väljähtäneestä liitosta ja nyt tiedän mitä onni on". Ei varmaan ole yllätys, että uuden huuman kokeminen saa ihmisen superonnelliseksi. Sehän on aivoissa kuin huumetta. Mutta sitten tulee arki ja moni toteaa, että työstämällä entistä suhdetta lopputulos olisi voinut olla aivan sama.

Totta joka sana. Ihan saman olen huomannut.

 

mitähän sun aivojen tilalla.

Ihan kuin se sun elämään olisi vaikuttanut joskus
No, mitä se mulle kuuluu;
Tänään aion kylvää loput siemenet, mitä tälle kesälle olen varannut - kesähän on oikeasti edessä vielä!

Ei pidä väkisin vääntää sellaista, mikä ei luonnistu.

Aihe on selvästikin aika uusi täällä. Harmi, jos vasta vanhoilla päivillä huomaa jotakin, mikä olisi pitänyt osata aikoinaan - ja opettaa jälkipolvillekin. Toisten energia menee kaiken vastustamiseen, eikä siihen muilla ole mitään sanomista. Suurin osa hyppää syrjään, mutta mulla kiinnostaa tämä asetelma, missä aikuisilla ihmisillä täytyy olla hännystelijöitä, kuten siinä sadussa "Keisarilla ei ole vaatteita "

 

Löytyi se satu, joka tietysti aikoinan on aikuisille kirjoitettu, koska kukaan lapsista ei osannut lukea. Keisarin uudet vaatteet, ole hyvä! Miksi noin, en tiedä, mutta muutama parivaljakko täällä on, jotka kuvittelevat, että ihmiset eivät osaa ajatella itse mitään;-)
Sellaisiahan ei monta tarvi, kun niillä vain on aikaa kellon ympäri "kyllästyttää" muita

Voi tuon sadun tietysti lukea lapsillekin. On nimittäin niin, ettei sellaista taikasauvaa ole olemassa, millä lapsesta yhtäkkiä tulisi aikuinen

 

Yritys lykätä pyykkien lajittelua ja rikkaruohojen kitkemistä, osa 893.

Mietin vaan joskus sitä, että ----.

Niitä asioita onkin oikein hyvä mietiskellä samalla, kun nyhtää rikkaruohoja
No, vaikka nyt piti keskittyä kylvämiseen ja istuttamiseen, mun oli pakko poiketa siitä ja nykäsitä kaikki Siankärsämön kukkavarret - ne kun ehtii niin isoiksi ennen seuraavaa alakuun aikaa, joka siis alkaa 20.6. ja seuraavana päivänä on lisäksi kesäpäiväntasaus! Ihmeellisiä monstereita kyllä ovat monet kasvit, mutta vuosi vuodelta ne vähenevät, jos onnistuu estämään kukkimisen. Joku toinen varmaan ottaisi talteen nuokin, mutta mulla on muutakin tekemistä, pois vaan - mutta ei kompostiin niitäkään, kun ne ovat rikkakasveja siksi, et ovat niin sitkaita ja tukehduttavat muut ympärillään olevat. Törmälle viskaan, ettei tuuli vie multia puiden ympäriltä.

 

En ole mikään avioliiton kannattaja saati asiantuntija, mutta kyllä käsitykseni mukaan avioliiton pitäs nimenomaan olla kaverisuhde, jos haluaa siinä olla sen kuuluisan "loppuelämän", kuten avioparit aina toivovat.
Eikö aviopuolisoiden ole tarkotus olla ystäviä ja toistensa apu ja tuki.
Koska muka seksillä ja romanttisella hömpällä on ketään tuettu ja autettu elämässä eteenpäin.

Liian intohimoinen "rakkaus" (=parittelun halu, alkuhuuma. Ei se oikeaa rakkautta ole) lienee avioliittojen suurin surma. Eihän se tila kauaa kestä. Monet menevät juuri sillon naimisiin.

En usko, että tässä tarkoitetaan sitä alkuhuumaa jonka pitäisi kestää ikuisesti versus ollaan kavereita. Väliin mahtuu vaikka millasta suhdetta.
Toista pitää haluta seksuaalisesti, muuten se on vain kaverisuhde ja se ei palvele kaikkia.....itseasiassa hyvin harvaa.

Lunatic on (seksikammoisena) hakoteillä vaikka näkeekin ongelman, Vierailijatartar luultavasti ymmärtää mistä on kysymys.

Monen naisen ongelma parisuhteessa on se, että he haluavat seksin aina olevan tajunnan räjäyttävää romantiikkaa ja toisaalta pelkäävät kaikkea tavallisuudesta poikkeavaa seksissä.

Hyvässä avio- tai avoliitossa seksi on paria yhdessä pitävä liima. Sitä harrastaessa ei tarvitse aina kokea suuria tunteita, riittää että tulee fyysisesti hyvä olo ja tuntee antaneensa kumppanille jotakin intiimiä. Suhteen arkipäiväistyminen on hyväksyttävää ja normaalia. Mutta samalla ei missään tapauksessa pidä luopua seksistä, koska siitä alkaa "erilleen kasvaminen". Arkipäiväinen paneminen on suhteelle hyväksi.

Harrastakaa siis seksiä vähintään kerran viikossa vaikkei kummankaan tekisi erityisesti mieli - pitääksenne toimivan parisuhteen kasassa.

 

Ihan kohta keikahtaa se suunta....
Rikkaruohoen kitkentä jatkuu taas, sillä uusia taimia on tullut parin viikon aikana lisää:
http://www.ylakuu.com/suomi/kuu.htm
Vesakonhävityksestä tuolla enemmänkin...
Mukavaa loppuvuotta

 

Pst --- ei ehdi enempää nyt

Ja tässä ne vaiheet toisaalla.