Mitä sektiossa tapahtuu?

Olen tänään rv 37+1 ja viime viikolla olleessa synnytystavan arvioinnissa todettiin vauvan olevan perätilassa. Tutkimusta tehnyt lääkäri oli sitä mieltä, että ei lähtisi edes yrittämään ulkokääntöä, mutta kirjoitti kuitenkin lähetteen Tyksiin (asun maalla, paikkakunnalla jossa on äitiyspoli muttei synnytysmahdollisuutta).
Minulla on maanantaina (eli 37+2) aika tuohon kääntöyritykseen Tyksin äitiyspolille, mutta olen aika negatiivisella mielin sinne lähdössä. Olen kuullut kai ainoastaan tarinoita epäonnistuneista kääntöyrityksistä Tahtoisin kovin synnyttää alateitse ja siksi olen kuitenkin valmis antamaan tuolle kääntämiselle mahdollisuuden.

Kysymykseni liittyy kuitenkin sektioon. Sen mahdollisuus tuolla lähitulevaisuudessa kummittelee. Lääkäri kirjoitti samalla lähetteen jo sektioonkin (varmaankin siksi, ettei uskonut kääntämisen enää olevan mahdollista, vaikka Tyksissä sitä ollaankin halukkaita yrittämään).
Haluaisin tietää mitä siellä sairaalassa sitten käytännössä suunnitellun sektion ollessa ajankohtainen tapahtuu? Olen hiukan ulalla, koska minulle eivät ole selvillä edes ihan perusasiat keisarileikkaukseen liittyen.
Olenko puudutettuna ja tajuissani kun lapsi syntyy? Voiko kysymykseen tulla nukutus? Saako isä olla lapsen syntymän hetkellä paikalla? Entä tukihenkilöni? Kuinka pian lapsen synnyttyä saan pitää häntä? Entä isä? Saako isä tässäkin tapauksessa katkaista napanuoran? Entä pestä vauvan yms. niin kuin normaalisynnytyksen jälkeen saa?
Kaikkia tällaisia käytännön tietoja kaipaan.
Onko kipulääkitys, jota sektion jälkeen annetaan sellaista, että sen kanssa samaan aikaan saa kuitenkin imettää? Kun pääsen sairaalasta kotiin onko mahdollista, että olen niin huonossa kunnossa, että isän on jäätävä kotiin töistä, koska en voi hoitaa lasta itse? Onko tutkitusti niin, että sektiovauvat ovat itkuisempia yms. vai onko se vaan jonkin sortin pelottelua? Kuinka suuri haava on ja mihin kohtaan vatsaa se tehdään? Onko leikkaushaava poikittainen vai pystypäin?

Ihan hassuja kysymyksiä varmasti :ashamed: , mutta niiden kanssa täällä kotona nyt pyöriskelen, kun yritän tehdä rauhaa sen asian kanssa, että saatankin joutua sektioon vaikka niin olisin kovasti tahtonut alateitse synnyttää...

Kiitos jo etukäteen vastauksistanne... :heart:
-Heidi-

 

Hei !

Mulle tehtiin suunniteltu sektio joulukuun alussa -05 ja minulla ei ole kuin pelkästään hyvää kerrottavaa koko tapahtumasta !
Ennen epiduraalipuudutusta minulle laitettiin käteen "tippa" ja nenään happiviikset. Iho pestiin sekä selästä puudutusalueelta että vatsan leikkausalueelta. Virtsakatetri laitettiin puudutusgeelin avulla, eikä sekään tuntunut sen vuoksi miltään.
Sen jälkeen käännyin kylkiasentoon ja minulle laitettiin epiduraalipuudutus, eli suunniteltu sektio tehdään käsittääkseni aina puuduttamalla ei nukuttamalla. Olin koko leikkauksen ajan siis täysin tajuissani, mutta leikkaus tapahtui minulta ja isältä näkymättömissä, eli leikkaavan lääkärin ja minun välissä oli steriili leikkaussalin liina verhona etten itse voinut kurkistella mitä siellä mahan seutuvilla tapahtui. Minulle toki kerrottiin koko ajan leikkauksen etenemisestä. Isä siis sai olla tukenani koko leikkauksen ajan ja toisella puolellani oli anestesia lääkäri koko ajan tukenani ja kyselemässä vointiani ja tuntemuksia. Todella ihana ihminen ! Tunsin oloni todella turvalliseksi . En kärsinyt edes minkäänlaisesta pahoinvoinnista.
Vatsanpeitteet ja kohtu avattiin, en tuntenut siitä puudutuksen takia tietenkään mitään hieman vaan heilahtelin kun vauva autettiin maailmaan. Vatsani leikattiin vaakasuoraan. Leikkaussuunta riippuu käsittääkseni siitä missä asennossa vauva vatsassa on tai jos kyseessä on jo toinen tai kolmas sektio. Minulle leikkaus haava tehtiin navan alapuolelle ihan häpykarvoituksen yläpuolelle.
Meidän tapauksessa isä ei ainakaan saanut napanuoraa katkaista, riippuu ehkä sairaalan tavoista, olen kyllä kuullut, että sektiossakin isä saisi napanuoran katkaista. Kai sitä voi itsekin toivoa etukäteen.
Napanuoran katkaisun jälkeen sain heti nähdä vauvan ja vauvan annettiin olla hetken olkapäälläni , kunnes isä ja kätilö lähtivät kylvettämään vauvaa, sillä aikaa minun kohtuni siistittiin ja vatsanpeitteeni ommeltiin. Leikkaushaavani on pituudeltaan n.15-16 cm. Ompelun jälkeen minut siirrettiin heräämöön jossa sitten sain nähdä vauvan kylvetettynä ja sain imettää vauvaa.
Heräämössä sain lepäillä rauhassa lämpöpeiton alla ja odotella puudutuksen häviämistä.
Minulle meni ensimmäisen vuorokauden ajan "kipupumppu" lääkitys suoraan suoneen ja senkin lääkityksen ajan voi imettää normaalisti. Lääkitystä vähennettiin koko ajan, riippuu ihan itsestä ja kivun tuntemuksista. Itse olin aika kivuton joten sain melko vähän kipulääkettä. Kipupumpun jälkeen pärjäsin heti seuraavana päivänä ihan Paratabsien voimalla. Ja leikkauspäiväniltana pääsin itse jo käymään vessassa hoitajan avustuksella.
Vauvamme on todella kiltti ja rauhallinen, ei itke turhasta. Uskon että se on jotain pelottelua, että sektiovauvat olisivat itkuisempia. Vauva sai myös hyvät pisteet syntyessään ja osasi heti imeä rintaa.

Sektion jälkeen sairaalassa ollaan 4-5 päivää ennen kotiutumista, joten itse ainakin kuntouduin siinä ajassa todella loistavasti. Kotiin tullessa ei ollut mitään kipuja ja selvisin vauvan kanssa ihan yksinkin. Sellainen sääntö on että mitään vauvaa painavampaa ei saa tietenkään nostella eikä tehdä mitään ponnisteluja vähään aikaan. Itselläni kun oli kotona 2,5 vuotias lapsi niin isä jäi sen vuoksi kotiin auttamaan ja kun oli joulukin tulossa niin isä sai pitää töistä lomaa.
Tietysti kipu on yksilöllistä ja henkilökohtaista samoin kuin leikkauksesta toipuminen, mutta minulla tosiaan kaikki meni hyvin. Olen kokenut esikoiseni kanssa todella hankalan alateitse tapahtuneen imukuppisynnytyksen 3 asteen repeämisen kera ja nyt toinen lapseni syntyi sektiolla, niin olen ehdottomasti sitä mieltä että sektio oli miellyttävä kokemus. Esikoista odottaessani ajattelin vielä synnyttäväni aina ehdottomasti alateitse ja vastustin sektiota, mutta nykyään ajattelen toisinpäin !
Itsekin pelkäsin ja jännitin sektiota, mutta turhaan jännitin ja siitä jäi hyvät muistot ja ihana poikavauva syntyi maailmaan ja joululahjaksemme !
Tsemppiä ja hyvää vointia sulle ! Ja toivottavasti tästä oli sulle apua !

 

Minulle on tehty sektio perätilan vuoksi. Kääntämistä koitettiin 2 kertaa muttei vauva suostunut kääntymään... Kääntämistoimien jälkeen polilla seurattiin vauvan sydänkäyrää n. tunnin verran; se oli meillä ihan rutiinijuttuja, sulla varmaan tapahtuu seuranta myös. Kätilö joka käyrille laittaa voi varmaan myös kertoa sulle mahd. leikkauksesta kaikkee mutta laitan minun oman versioni nyt tähän myös.
Kotona piti leikkausta edeltävänä iltana käydä suihkussa ja ottaa pienoisperäruiske. Leikkausaamuna ei saa syödä eikä juoda. Osastolla minut puettiin sairaalan avopaitaan ja laitetiin virtsakatetri (ei satu, nipistää hiukan). Mies meni kätilön kanssa pukeutumaan leikkaussalivehkeisiin sillä välin kun minut kärrättiin saliin. Sain epiduraali tai spinaalipuudutuksen. Siinä on hiukan epämukavaa kun joutuu olemaan niin kippurassa asennossa ison mahansa kanssa. Alapään karvakolmiota vähän trimmattiin ja pestiin vatsan alue jodiliuoksella. Sitten vaan muistaakseni gyne tuli ja alkoi viiltelemään mahanahkakerroksia. Koko ajan kyseltiin ja kuulosteltiin vointiani. Mies oli mun pään vieressä istuskelemassa tuolilla. Mulle tuli ilm. puudutteen vuoksi kova vapina ja sain maksimiannokset rauhottavaa. Se teki mut aika uneliaaksi ja "välinpitämättömäksi". Vauvan ehdin nähdä pikaisesti ennen kuin nukahdin. Haavan ompelun koin hiukan epämiellyttäväksi ja tuli huonovointisuutta. Siihenkin annettiin lääkettä. Mies sai kylvettää vauvan. He myös odottelivat minua osastolla yhdessä parin kolmen tunnin kuluttua kun palasin heräämöstä. Kipulääkkeitä sainpaljon mutta silti sain aloittaa imetyksen opettelun heti kun vaan jaksoin. Aikas kipeää teki kääntyily sängyssä ja seuraavan aamun ylösnousu, mutta nää jutut on niin yksilöllisiä ettei sitä kantsi etukäteen surra. Kotona jatkoin Panadolin popsimista (olin osastolla 6 pv) ja vauvaa pystyin kantamaan ihan ok. Niin, se haava tehtiin poikittain ihan häpykummun päälle (ei erotu jos ei trimmaa liikaa karvojaan pois). Haavaa piti suihkutella päivittäin.Jälkivuotoa alapäästä kesti n. kuukauden. Toiuminen kaikenkaikkiaan vei itselläni melko pitkään. Yleisesti ottaen kaikki sujui oikein hyvin. Vauva oli rauhallinen tapaus, hyvin nukkui päivät ja yöt. Miehen mielestä sektio oli varsin näppärä synnytystapa kun vertailukohteena on toisen lapsen synnytystouhut. Itse pidän alatiesynnytystä kokemuksellisesti "kovempana" juttuna mutta sektio on tietyissä tapauksissa aina paikallaan. Ekaa en halunnut alakautta yrittää vaikka lääkäri siihen yritti mua hiukan suostutellakin.. Olen tyytyväinen molempiin tapoihin, jokainen tapaus on erilainen! Oikein mukavaa odotusta sinne!!!
=) =) =) =)

 

Heippa! Mä nostan sulle tuolta jostain ton mun alotuksen aiheesta... Sektiosta ja Tayssista. Mua hirvitti ajatus kääntämisestä ja sitä ei edes yritetty kun lapsivettä oli niukasti, ja onneksi ei edes yritetty, tytöllä napanuora kolmekertaa kaulan ympäri...niin että siihen perätilaan saattaa olla myös joku syy...

En nyt sitten halua eritoten pelotella mutta kaikki mahdollisuudet on hyvä ottaa huomioon...

Onnea ihan hirveesti, toivottavasti kaikki menee hyvin!

 

\

Tsemppiä ja hyvää vointia sulle ! Ja toivottavasti tästä oli sulle apua !

Hei!

Joo kiitos ihan älyttömästi vastauksesta! On se ihmeellistä miten pienellä sitä loppujen lopuksi rauhoittuu. Miehen kanssa kumpikin luettiin sun vastaus eilen illalla ja kummallekin tuli paljon rauhallisempi mieli heti. Ei tarvitse pelätä, kun tietää mitä odottaa! :flower:

On mukava, että ihmiset jaksaa olla tällä lailla toisille apuna. Toivottavasti minä sitten vastaisuudessa voin joitain omia kokemuksiani jakamalla auttaa muita.
Kiitos vielä sinulle :heart: saatiin kumpikin miehen kanssa mielenrauhaa nukkua viime yö ja nyt ollaan lähdössä Tyksiin suht luottavaisin mielin. Tuli mitä tuli, niin se on otettava vastaan ja kyllä siellä sitten ammatti-ihmiset tietää mikä on parhaaksi!

Suukkoja ja :hug: ! -Heidi-

 

Niin ja kiitos tietty muillekkin ihan yhtälailla vastauksista! Oli arvokasta apua! :heart:

 

mulle on tehty 4 sektiota ja kaikki on mennyt hyvin. Sinne leikkauspöydälle kun pääsee, itse tapahtumat sujuvat itsekseen..Tunnelma on ollut mukava ja hoitohenkilökunta tosi huolehtivaisia, kysellään ja seurataan kokoajan vointia ja itsellä siellä on turvallinen olo! Mutta tuosta vauvan perätilasta.. mulle on käynyt niin , että lapsista 2/4.stä on ollut perätilassa odotusvaiheessa mutta itse leikkauksessa huomattu että raivotarjonnassa ne syntyykin: eli viimehetken käännöksiä meidän pienokaiset ovat tehneet! :hug:

 

Hei !

Olisi kiva kuulla mihin päätökseen synnytyssairaalassasi päädyttiin eli yritettiinkö vauvaa kääntää vai päädyttiinkö suunniteltuun sektioon .
Myös mahdolliset omat sektiokokemuksesi olisi sitten kiva kuulla, jos vaan haluat kertoa.

Kaikkea hyvää ja halaus ! Ja kiva jos olin avuksi !

 

Mitä siellä salissa alussa tapahtuu kaiken kaikkiaan? Laitetaanko ensin tavalliseen gynekologiseen asentoon kun ajellaan karvoitusta ja laitetaan katetri? Sittenkö jalat alas ja asetellaan "näköesteliina" ja valmistaudutaan leikkaamaan?

 

mut ainakin valmisteltiin osastolla semmosessa hoitohuoneessa.. eikä jalkoi mihkä telineisiin laitettu, sen verran levitin että pisti katetrin paikalleen.. karvoi ajeltiin vaan tosta päältä, läheltä mahaa.. tavallaan.. sitten vietiin saliin jossa ainoastaan laitetaan spinaali tms puudutus ja sit aletaan leikkaan.

 

No heissan!

Laitan nyt kuulumisia sen maanantain äitiyspolikäynnin jälkeen.

Ei siellä sitten loppujen lopuksi alettu kääntämään ollenkaan, sillä lääkäri oli sitä mieltä ettei kannata edes yrittää. Sanoi jo heti tunnusteltuaan mahaa ja varmistui sitten ultralla, ettei kannata survoa koska vettä suhteessa sen verran vähän, ettei kääntyisi enää... Toisaalta olen helpottunut, koska mulla oli sellainen olo, että maha on liian täynnä. Vaikea kuvailla tuon paremmin. Oli vaan etukäteen jo sellainen olo itsellä että tuntuu varmaan vaan tosi kurjalle, mutta mitään tulosta ei saada aikaan. Onneksi ei sitten edes yritetty...

No mutta. Lääkäri teki sisätutkimuksen ja mittaili siinä "käsikopelolla" että minkä verran mulla on lantiossa tilaa ja oli tosi positiivisella asenteella sen suhteen, että mulla on kuulemma kauhean tilava lantio, josta tässä asennossa oleva perätilavauvakin mahtuisi hienosti syntymään. (Vauva on siis peppu edelle ns. istuvassa asennossa)
Vauva on tosin nyt jo melko iso (arvio oli 3600g).
Sillä reissulla sitten otettiin vielä lantiosta kuvat ja lääkäri lupasi soittaa niistä mulle päin tuloksia.

Hän soitti tänään ja kertoili mittoja (jotka ei sinäänsä sanoneet mulle yhtään mitään, mutta kirjoittelin niitä kuitenkin paperille). Hän kehui lantiota hyvin tilavaksi ja suositteli alatiesynnytystä, mutta tuossa vaiheessa suhtauduin vielä kovin epäilevästi. Olin sillä fiiliksellä, että hän mahdollisesti vaan kaunistelee totuutta, koska oli selkeästi alatiesynnytyksen kiivas kannattaja.
No mutta sovimme kuitenkin sektioajan, joka on nyt sitten varattu 24.1 eli rv 39+3 ja alustavasti sovittiin, että jos vauva alkaa syntyä ennen tuota päivää yritän sen alakautta synnyttää. Saan kuitenkin sektion joka tapauksessa, jos Tyksiin mennessä mieli on muuttunut. Sillä lailla on nyt rauhallinen mieli, että vaihtoehdot on avoinna. Tuon rv 39 jälkeen eivät enää edes anna mun koittaa alakautta, jos nyt jostain syystä vauva ei ole kiepsahtanut ympäri (niillä on siellä sellainen sääntö nimittäin, että arviolta yli 4kg vauvoja ei saa perätilasta alakautta synnyttää ja meidän "Jorma" on yli neljän kilon sitten jo kahden viikon päästä).

No mutta sitten....
Menin tänään puoliltapäivin neuvolaan täällä kotikunnassani ja mulla oli ne lääkärin soittamat tulokset mukana. Satuin siellä mainitsemaan, että lääkäri sanoi lantioni olevan tilava ja toivoisin kovin, että jostain saisin selville liioitteliko hän, jotta olisin rauhallisempi. Neuvolan "täti" kaivoi innoissaan sellaisen manuaalin esiin, jossa oli esitetty lantiosta piirroksia ja jossa oli niitä normaaleja mittoja. Siinä luki että noista normaaleista mitoista mahtuu syntymään hienosti tuollainen suurehkokin vauva.
Ihan piruuttani kirjoittelen tähän nyt näitä lukuja.
Eka mitta on mun lantiosta ja toinen on normaali.
Yläaukeaman suora mitta 11.4cm/ 9.6cm
Ala-aukeaman suora mitta 11.9cm / 10.3cm
Yläaukeaman leveys 13.6cm / 11.9cm
Ala-aukeaman 3 mitan summa 34.4cm/ 30.0cm


Mulla on siis noista päätellen OIKEESTI tosi tilava lantio, vaikka muuten tällainen onnettoman pieni ruikku olenkin =) (tai siis olin, ennen tätä valtavaa vatsaa ja 20kg painonlisäystä)
Nyt siis melkoisen luottavaisin mielin odottelen, että voi kun nämä pienet supistukset tästä voimistuisivat ja "Jorma" lähtisi pian syntymään, jotta saisin hänet vielä alakautta töräytettyä maailmaan. Jos kuitenkin hän päättää odottaa vielä parisen viikkoa, olen tällä hetkellä lähdössä sektioonkin suht rauhallisena.
Että tällaisia kuulumisia... eipä tullu kauheen lyhyesti kerrottua.

Taidanpa sitten vielä h-hetken jälkeenkin teille tarinoida mitä tapahtui...

(Jaa juu, sellainen piti vielä kertoa, että kun Tyksissä sanoin ihan alkuun tuolle kyseiselle lääkärille, että jos vauva on perätilassa niin tahdon sektion, reagoi hän mielestäni kovin oudosti. Hän sanoi, että se on ehdottomasti mun päätös ja saan siis sektion jos tahdon, mutta hänpä kertoo "hiukan" sen riskeistä. Tämän jälkeen tuli n. 5min luento siitä, kuinka "vaarallinen" sektio minun kannaltani on. Minusta tämä oli lähinnä huvittavaa pelottelua, mutta voi kumpa kukaan minua hiukan hissukampi ei koskaan vain ottaisi ihan todesta tuollaista pelottelua.... Se hiukan laittoi sapettamaan....)

 

Efelefantti: Saanko kysyä, että missä mitoissa olit ennen raskautta (pituus/paino)? Olen itse aika pienikokoinen ja ekassa lääkärineuvolassa joka oli viikolla 12 lääkäri sanoi, että laittaa mut sitten aika herkästi synnytystapa-arvioon kun olen niin pieni ja siro. Olisi mielenkiintoista tietää, että kuinka pienillä (ulkoapäin) se lantio voi kuitenkin olla sisältäpäin tilava? Itse pelkään keisarinleikkausta (varmaan ihan turhaan), mieluiten synnyttäisin alakautta jos se vaan mahdollista on.

Mutta olen sitä mieltä, että suunniteltu sektio on paljon parempi kuin hätäsektio sen jälkeen, kun on yrittänyt pusertaa lasta ulos tuntitolkulla ja jääkin jumiin tms.

 

\

Efelefantti: Saanko kysyä, että missä mitoissa olit ennen raskautta (pituus/paino)? Olen itse aika pienikokoinen ja ekassa lääkärineuvolassa joka oli viikolla 12 lääkäri sanoi, että laittaa mut sitten aika herkästi synnytystapa-arvioon kun olen niin pieni ja siro. Olisi mielenkiintoista tietää, että kuinka pienillä (ulkoapäin) se lantio voi kuitenkin olla sisältäpäin tilava? Itse pelkään keisarinleikkausta (varmaan ihan turhaan), mieluiten synnyttäisin alakautta jos se vaan mahdollista on.

Mutta olen sitä mieltä, että suunniteltu sektio on paljon parempi kuin hätäsektio sen jälkeen, kun on yrittänyt pusertaa lasta ulos tuntitolkulla ja jääkin jumiin tms.

Saat kysyä
Olen ennen raskautta ollut 163cm pitkä (se ei muuten ole kauheesti muuttunut raskauden aikana ) ja painoa on ollut vaihtelevasti 48-52kg. En ole ollut mikään tikkulaiha, mutta en isokaan ja mulla on ollut tuumakokoa 25 tai 26 olevat farkut. Vaikka on tullut välillä lihaa luitten päälle, on mun lantio ja peppu pysyneet aina tosi pieninä ja siitä päättelin itsekin silloin ennen raskautta, että on varmaan aika ahtaat paikat. Toisin oli!
Voisi siis todeta, että toi lantion koko (siis sisäpuolelta) ei kulje käsi kädessä sen kanssa minkä kokoinen on ulkoapäin muuten. Se on varmaan sulle ainakin ihan lohdullinen tieto!

Uteliaana tarvii tietty kysyä, että ootko paljonkin pienempi itse?
Niin ja kyllähän tuo synnytystapa-arvio ihan jees juttu on.Kivempi tietää kuin olla epätietoinen. Ainakin tässä tapauksessa, kun mulle tuli sieltä tosi positiivisia uutisia (lukuunottamatta tätä perätilaa), helpotti tätä loppuodotusta aika tavalla.

Niin ja sitten piti sanomani, että turha kai sitä sektioo on kauheesti jännitellä. Se on lukemani perusteella tosi yleistä nykyään, että siihen päädytään ja lopputulokset prosentuaalisesti hyviä. Et turhaan kai me tässä jännitellään. Mua on ainakin tosi paljon helpottanut nyt kun tiedän sen tapahtumien kulun siinä vaiheessa jos sinne sektioon joudun. Epätietoisuus sitä pahinta oli...
Ja hassua on se, että mun lapselle on "määrätty" syntymäpäivä. Se kun on jollain lailla mun mielestä Taivaan Isän, eikä ihmisten hommaa Toisaalta tässä on tuolla Taivaan Ukolla vielä melkein kaksi viikkoa aikaa päättää toisin...

-Heidi-

 

Aina ei se lantion tilavuus ole ratkaiseva "turvatekijä" perätilasynnytyksissä. Perätilalle pitäisi aina löytyä jokin "selitys", mulla se ilmeni sitten sektion jälkeen. Vauvan napanuora oli aikas lyhyt, joten alatiesynnytyksessä olisi saattanut tulla ongelmia. Olen siis tyytyväinen että tilavasta lantiostani huolimatta en ryhtynyt alakautta vauvaa ponnistamaan ulos. Tämä älköön sinua peloittako, todennäköisesti tohtorit ovat kaikki riskisi kartoittaneet etukäteen! =)

 

up