Olisin jälleen hyvin järkyttynyt ja manaisin Suomen mielenterveyspalvelujen tasoa.
Näin on kerran käynytkin muutama vuosi sitten. Äitini on yli 50-vuotias mutta ei ole vielä vaihdevuodet tulleet. Ei syö määrättyjä lääkkeitään ja alkoholi on hänet vienyt. Vientiä löytyy ja isäehdokkaita, ei siinä iässä enää kumeilla leikitä niissä piireissä.
Isäni kuoleman jälkeen se tavallinen tarina siis, alkoi elämään "kadonnutta nuoruuttaan". Pakkohoidon kriteerit eivät täyty kun osaa olla hyvinkin vakuuttava viranomaisten kanssa. Tietysti mt-puolella tietävät tilanteen mutta ovat voimattomia.
Se viimeisin raskaus onneksi päättyi keskenmenoon.
Siinä ehtikin jo olla aika tukalat paikat kun kuuntelee ihmistä, joka kertoo Kelan vammaistuista ja kuinka sitten sitä lasta voisi pitää hoitokodissa välillä. Saisi kotiapua eikä tarvitsisi enää ollenkaan siivoota kun muut tekisi ne hommat.. Oletti siis saavansa vammaisen lapsen suurella todennäköisyydellä eikä haitannut yhtään! Ei täysjärkinen ajattele niin.
Pyydän anteeksi kaikkien vammaisten vanhemmilta, ette liity tähän tapaukseen. Ja jos joku onkin näin itsekin ajatellut eikä aborttia tehnyt niin.. sori vaan. Jos tieten tahtoen haluaa vammaisen tähän maailmaan niin en voi kuin ihmetellä.