Mitä pitää tehdä, jos ei enää halua käydä töissä?

jeps=) mä oon ite lh, eikä tuo työmotivaatio oo päätähuimaava... olis kiva tehä jotain muuta mutten tiedä mitä?

Mä vaihdoin alaa 38 veenä. Ja silloin se tuntui ihan hyvältä ajatukselta. Ja tuntuu kyllä edelleenkin. Siis verrattuna sairaanhoitajan hommiin. Mutta ei mua tääkään enää inspiroi, vaikka työstäni kyllä tykkäänkin. Haluaisin lopettaa työnteon ihan kokonaan. Ryhtyä tekemään asioita, joilla on oikeasti jotain merkitystä.

 

Jos lähtee yrittäjänä hakemaan työkkäristä jotain rahaa, niin kannaattaa varautua pitkään odotteluun. Eräälläkin tutulla meni puolivuotta ennenkun maksoivat (takautuvasti), vain siitä syystä, että pöytälaatikkofirma oli olemassa.

 

Jos lähtee yrittäjänä hakemaan työkkäristä jotain rahaa, niin kannaattaa varautua pitkään odotteluun. Eräälläkin tutulla meni puolivuotta ennenkun maksoivat (takautuvasti), vain siitä syystä, että pöytälaatikkofirma oli olemassa.

Mitenköhän sitten, jos on useamman henkilön osakeyhtiö ja siitä yksi päättää lopettaa? Varmaan sama juttu. Mutta joo...säästöillä pärjäisin nelisen kuukautta ja nostamattomia palkkoja olisi vielä toinen mokoma.

 

Vai sellasta siä mietit =) Miä haluaisin sen ison (tai pienen edes) talon maalla. Omassa rauhassa. Kissa on jo, se tuli perjantaina meille Siinä viljeltäs omat sapuskat ja paljon kukkia. Niistä vois jotain koristeita näperrellä jos miä floristiksi joskus pääsen Leppoisaa elämää ihan rauhassa ilman kamalaa kiirettä ja velvollisuuksia, se olis unelma =) Mutta en tiedä kuka sitten rahaa toisi taloon, kai sitä jollain pitää elääkkin

 

Jos lähtee yrittäjänä hakemaan työkkäristä jotain rahaa, niin kannaattaa varautua pitkään odotteluun. Eräälläkin tutulla meni puolivuotta ennenkun maksoivat (takautuvasti), vain siitä syystä, että pöytälaatikkofirma oli olemassa.

Kun on yrittäjien työttömyyskassassa mukana ei ole tuota ongelmaa. Kahden vuoden maksuilla saa kaksi vuotta luppoaikaa.

 

En tiedä siitä osakeyhtiöstä, tossa oli toiminimi kyseessä.

 

Tuli mieleen tuosta velvollisuuksien loppumisesta, että potkaisetkos lapsen pihalle kun 18 tulee täyteen? Vai onko itse lähtemässä. Moni kyllä tarvii sitä apua ja tukea (taloudellista, henkistä, fyysistä jne.) vielä täysikäisenäkin.

Taisi jäädä kysymys huomaamatta...?

 

Tuli mieleen tuosta velvollisuuksien loppumisesta, että potkaisetkos lapsen pihalle kun 18 tulee täyteen? Vai onko itse lähtemässä. Moni kyllä tarvii sitä apua ja tukea (taloudellista, henkistä, fyysistä jne.) vielä täysikäisenäkin.

Taisi jäädä kysymys huomaamatta...?

Niin jäi =) Ei, en tosiaankaan potkaise pihalle. Mä olen sitten 18 vuotta junnua kasvattanut ja elättänyt, joten seuraavat 18 vuotta voi varmaan exä huolehtia samasta asiasta =) Ja ihan oikeasti exä kyllä huolehtisikin =) Exä on jo monen vuoden ajan sanonut mulle, että jos vaan mulle tulee sellainen tilanne, että esim saisin paremman työn ulkomailta, sairastuisin vakavasti tms, niin hän on aina valmis ottamaan junnun luokseen asumaan.

 

Onkohan muuten kenelläkään muulla samanlaisia ajatuksia? Siis että kun lapset ovat aikanaan aikuisia, voisikin tehdä elämässään jotain ihan muuta kuin mitä nyt tekee?

On on! =) Päällimmäinen ajatus on minulla, että lähtisin jonnekin kehitusaputöihin, kun omat lapset eivät enää tarvitse äitiä koko ajan.

Sitten haluaisin tuunata huonekaluja, tehdä ristipistoja, matkustaa hitaasti (eli kulkea junalla ja rahtilaivalla kummallisiin maailmankolkkiin), lukea ja istua mieskullan kanssa tyytyväisenä kahvikuppi edessä keskellä kirkasta arkipäivää.

 

On on! =) Päällimmäinen ajatus on minulla, että lähtisin jonnekin kehitusaputöihin, kun omat lapset eivät enää tarvitse äitiä koko ajan.

Sitten haluaisin tuunata huonekaluja, tehdä ristipistoja, matkustaa hitaasti (eli kulkea junalla ja rahtilaivalla kummallisiin maailmankolkkiin), lukea ja istua mieskullan kanssa tyytyväisenä kahvikuppi edessä keskellä kirkasta arkipäivää.

Ihanaa, että on joku toinenkin :hug: :hug: Mun työkaverini vaimo lähti viime keskiviikkona johonkin "hyväntekeväisyyshommaan" Peruun. Tulee takaisin jouluksi. Heilläkin jo aikuiset lapset ja siksi mahdollisuus tehdä jotain uutta. Ja mä oikeastaan haluaisin elää pari kolme kuukautta reservaatissa. Mutta ennenkaikkea haluaisin elää vähän aikaa sellasta "linkola-elämää" eli jossain päin Suomea hyvin askeettista ja yksinkertaista elämää.

 

Mitä noihin sh:n hommiin tulee niin voithan sä "mitätöidä" sun sairaanhoitajan paperit muistaakseni teo:n kautta joten niihin hommiin sua ei voi enää koskaan pakottaa jos työttömänä olet? Näin olen ainaki ymmärtäny.

Muihin kysymyksiin en sitte osaakaan vastata. Meidän isä joka oli koko ikänsä ollut yrittäjä päätti 50-kymppisenä, että työnteko alkaa pikkuhiljaa riittämään. Hän muutti firman meidän lasten nimiin ja jäi ite pois töistä. Säästöjä oli tosin sen verran, että ihan omilla rahoilla eli eikä jääny ns. työttömäksi. Voisin olettaa, että jos työttömyysturvaa haluaa niin prosessi voi olla pitkä ja kimurantti. Ootko käyny lasketuttamassa paljoko eläkettä sä saisit jos nyt jäisit ihan eläkkeelle?

 

On on! =) Päällimmäinen ajatus on minulla, että lähtisin jonnekin kehitusaputöihin, kun omat lapset eivät enää tarvitse äitiä koko ajan.

Sitten haluaisin tuunata huonekaluja, tehdä ristipistoja, matkustaa hitaasti (eli kulkea junalla ja rahtilaivalla kummallisiin maailmankolkkiin), lukea ja istua mieskullan kanssa tyytyväisenä kahvikuppi edessä keskellä kirkasta arkipäivää.

Ihanaa, että on joku toinenkin :hug: :hug: Mun työkaverini vaimo lähti viime keskiviikkona johonkin "hyväntekeväisyyshommaan" Peruun. Tulee takaisin jouluksi. Heilläkin jo aikuiset lapset ja siksi mahdollisuus tehdä jotain uutta. Ja mä oikeastaan haluaisin elää pari kolme kuukautta reservaatissa. Mutta ennenkaikkea haluaisin elää vähän aikaa sellasta "linkola-elämää" eli jossain päin Suomea hyvin askeettista ja yksinkertaista elämää.

Niitä mummonmökkejä on käsittääkseni kyllä kaupan ja hyvin edulliseen hintaan pitkin Suomea. Joten linkolalaisuuden toteuttaminen ei varmaan ole ollenkaan mahdotonta. =) Maaseudun rauha voisi kyllä tehdä erittäin hyvää...

Minusta olisi kaikkein parasta, jos pääsisi eläkkeelle. Silloin tietäisi, että rahaa tulee maailman tappiin asti tietty määrä - luultavasti pieni, mutta enivei sellainen, että siististi elämällä sillä varmaan pärjäisi. Ilon vapaasta elämästä vie tehokkaasti se, jos toimeentulon kanssa saa koko ajan taistella... Mutta minulla ei toistaiseksi kyllä ole mitään järjellistä perustetta päästä eläkkeelle, joten se ei tule kysymykseen.

Sinuna ehkä selvittäisin sairaseläkkeen mahdollisuuden, kyllähän perusteita sinulla voisi siinä ollakin eläkkeeseen (jos kohta en tiedä kiristetäänkö niitäkin ehtoja koko ajan...).

 

Miksi ihmeessä Lieksaan? Tule nyt 54km Lieksasta meillepäin niin kuullostaa jo paremmalle! B) Tosin Lieksassa saa olla aika rauhassa kortistossa.. sairaanhoitajien virat pukkasivat auki siellä ja sh:lle olisi töitä täälläkin että sikäli kun sinulla alan koulutus on niin voisivat työkkäristä pian alkaa ehdotella hommia.. Muutoinhan täällä saa aika rauhassa töiden puolesta elellä, ei ole paljoa tarjolla.

 

Mun isäni teki tuon ratkaisun vuodenvaihteessa (on 51-vuotias). Eläkerahasto ja omat säästöt takaavat toimeentulon ja koska ei osaa olla tekemättä kerrassa mitään aina välillä, myy rakennusalan asiantuntemustaan parille firmalle aina kun harrastuksiltaan ehtii B) Vähällä tulee ihminen toimeen, todellakin. Mikäs siinä eläessä kun ei ole elätettäviä eikä velkaa...

 

Niitä mummonmökkejä on käsittääkseni kyllä kaupan ja hyvin edulliseen hintaan pitkin Suomea. Joten linkolalaisuuden toteuttaminen ei varmaan ole ollenkaan mahdotonta. =) Maaseudun rauha voisi kyllä tehdä erittäin hyvää...

Minusta olisi kaikkein parasta, jos pääsisi eläkkeelle. Silloin tietäisi, että rahaa tulee maailman tappiin asti tietty määrä - luultavasti pieni, mutta enivei sellainen, että siististi elämällä sillä varmaan pärjäisi. Ilon vapaasta elämästä vie tehokkaasti se, jos toimeentulon kanssa saa koko ajan taistella... Mutta minulla ei toistaiseksi kyllä ole mitään järjellistä perustetta päästä eläkkeelle, joten se ei tule kysymykseen.

Sinuna ehkä selvittäisin sairaseläkkeen mahdollisuuden, kyllähän perusteita sinulla voisi siinä ollakin eläkkeeseen (jos kohta en tiedä kiristetäänkö niitäkin ehtoja koko ajan...).

Eläke tietysti olisi se paras juttu. Mutta en mä ehkä sittenkään vielä. Mitä pidempään kitkutan, sitä parempi eläke. Mutta luultavasti - jos lakkaisin sietämästä näitä jatkuvia kipuja - olisin eläkkeellä jo parin kolmen vuoden kuluttua.

Vaan olisi se kyllä niin hienoa. Herätä linnunlauluun, kiehauttaa vesi ja lisätä sekaan kaurahiutaleet. Kuuman puuron päälle omalta tontilta kerätyt mustikat. Keittää kahvit. Ja siirtyä - vuodenajasta riippuen enemmän tai vähemmän vaatetettuna - kuistille katselemaan taivaanrantaa. Ja miettiä, lähtiskö kirjastoon tänään vai vasta ensi viikolla =)

Mä muuten muistan, kun parikyt vuotta sitten yksi hoitsu töissä maalaili visioita eläkepäivistään. Musta ne oli ihan ufojuttuja, kuka nyt eläkkeelle haluaa jäädä Ja nyt olen itse se, joka ihan mielellään antaisi työnsä jollekin nuoremmalle.

 

Mun isäni teki tuon ratkaisun vuodenvaihteessa (on 51-vuotias). Eläkerahasto ja omat säästöt takaavat toimeentulon ja koska ei osaa olla tekemättä kerrassa mitään aina välillä, myy rakennusalan asiantuntemustaan parille firmalle aina kun harrastuksiltaan ehtii B) Vähällä tulee ihminen toimeen, todellakin. Mikäs siinä eläessä kun ei ole elätettäviä eikä velkaa...

Juuri noin =) Toi kuullostaa aivan ihanalta.

 

Mun isäni teki tuon ratkaisun vuodenvaihteessa (on 51-vuotias). Eläkerahasto ja omat säästöt takaavat toimeentulon ja koska ei osaa olla tekemättä kerrassa mitään aina välillä, myy rakennusalan asiantuntemustaan parille firmalle aina kun harrastuksiltaan ehtii B) Vähällä tulee ihminen toimeen, todellakin. Mikäs siinä eläessä kun ei ole elätettäviä eikä velkaa...

Juuri noin =) Toi kuullostaa aivan ihanalta.

Kyllä iskä on ollutkin tyytyväinen ratkaisuunsa. Hyppy oravanpyörästä pois yksinkertaisempaan elämään... Me lapset oltiin alkuun ihmeissämme kun kuultiin sen suunnitelmista. Vaikea oli kuvitella isää tekemässä jotain muuta kuin töitä aamusta iltaan :xmas: Mutta täytyy sanoa että tätä nykyä hää voi selvästi paremmin niin henkisesti kuin fyysisestikin...

 

Onkohan muuten kenelläkään muulla samanlaisia ajatuksia? Siis että kun lapset ovat aikanaan aikuisia, voisikin tehdä elämässään jotain ihan muuta kuin mitä nyt tekee?

Mulla!!
Olen useamman lapsen yh, ja todellakin olen jo haaveillut mitä teen reilun kymmenen vuoden päästä kun jään yksin. Siihen saakka käyn töissä ja kehitän ammatillista osaamistani. Mutta kun viimeinenkin lentää pesästä, alkaa ihan toisenlainen elämä.
Muutan jonnekin kauas syrjäiseen pikkukylään jossa tosiaan vaan se lähikauppa. Paljon luontoa, omaa rauhaa, hiljaisuutta. Saan toteuttaa itseäni, keskittyä elämän ihmeisiin, henkiseen kasvuun, kommunikointiin luonnon kanssa. Ryhtyä oikeaksi Noidaksi Ja sen kissan tai kaksi tahdon kaveriksi siihen mökkiini.
Siinä mun Unelma ja Suunnitelma, jota toteutan

 

Saakos yrittäjänä toimineet edes ilmoittautua työkkäriin ja jos saa, niin kuinka monen kuukauden kuluttua hanskojen naulaanlyömisestä? Kämppä varmaan pitää laittaa myyntiin ja asumistukea saa kai mihin tahansa vuokra-asuntoon? Millanenkohan kunnan vuokra-asuntotilanne on Lieksassa tai Pihlajavedellä, kellään tietoa? Mitäs muuta pitää vielä muistaa?

En lukenut ketjua, joten en tiedä mitä on vastattu...
Yrityksen kun lopettaa, niin voi ilmoittautua työttömäksi...
Jos taas yrittäjällä ei ole töitä niin muistaakseni vasta neljän kuukauden kuluttua lasketaan työttömäksi...
Jopa sairasloman karenssi on niin pitkä, että tavallisesta lentsusta ehtii toipua monta kertaa...
Mutta jos ei huvita tehdä töitä, niin pitää lopettaa töiden teko...

 

En lukenut ketjua, joten en tiedä mitä on vastattu...
Yrityksen kun lopettaa, niin voi ilmoittautua työttömäksi...
Jos taas yrittäjällä ei ole töitä niin muistaakseni vasta neljän kuukauden kuluttua lasketaan työttömäksi...
Jopa sairasloman karenssi on niin pitkä, että tavallisesta lentsusta ehtii toipua monta kertaa...
Mutta jos ei huvita tehdä töitä, niin pitää lopettaa töiden teko...

No jos yksi kuudesta osakkaasta kyllästyy työntekoon, niin yritystä ei varmaankaan sen takia lopeteta?

 

Mulla!!
Olen useamman lapsen yh, ja todellakin olen jo haaveillut mitä teen reilun kymmenen vuoden päästä kun jään yksin. Siihen saakka käyn töissä ja kehitän ammatillista osaamistani. Mutta kun viimeinenkin lentää pesästä, alkaa ihan toisenlainen elämä.
Muutan jonnekin kauas syrjäiseen pikkukylään jossa tosiaan vaan se lähikauppa. Paljon luontoa, omaa rauhaa, hiljaisuutta. Saan toteuttaa itseäni, keskittyä elämän ihmeisiin, henkiseen kasvuun, kommunikointiin luonnon kanssa. Ryhtyä oikeaksi Noidaksi Ja sen kissan tai kaksi tahdon kaveriksi siihen mökkiini.
Siinä mun Unelma ja Suunnitelma, jota toteutan

Enpä voi muuta todeta kuin :heart: :heart: :heart:

 

Eläke tietysti olisi se paras juttu. Mutta en mä ehkä sittenkään vielä. Mitä pidempään kitkutan, sitä parempi eläke. Mutta luultavasti - jos lakkaisin sietämästä näitä jatkuvia kipuja - olisin eläkkeellä jo parin kolmen vuoden kuluttua.

Vaan olisi se kyllä niin hienoa. Herätä linnunlauluun, kiehauttaa vesi ja lisätä sekaan kaurahiutaleet. Kuuman puuron päälle omalta tontilta kerätyt mustikat. Keittää kahvit. Ja siirtyä - vuodenajasta riippuen enemmän tai vähemmän vaatetettuna - kuistille katselemaan taivaanrantaa. Ja miettiä, lähtiskö kirjastoon tänään vai vasta ensi viikolla =)

Mä muuten muistan, kun parikyt vuotta sitten yksi hoitsu töissä maalaili visioita eläkepäivistään. Musta ne oli ihan ufojuttuja, kuka nyt eläkkeelle haluaa jäädä Ja nyt olen itse se, joka ihan mielellään antaisi työnsä jollekin nuoremmalle.

Sitä minäkin olen ajatellut, että mitä pidempään on töissä, sitä parempi eläke. Mutta entäs jos kitkuttaa töissä hirveän pitkään, saa sen mahtavan eläkkeen - ja kupsahtaa heti eläkkeelle päästyään...? =)

 

Onkohan muuten kenelläkään muulla samanlaisia ajatuksia? Siis että kun lapset ovat aikanaan aikuisia, voisikin tehdä elämässään jotain ihan muuta kuin mitä nyt tekee?

Mulla!!
Olen useamman lapsen yh, ja todellakin olen jo haaveillut mitä teen reilun kymmenen vuoden päästä kun jään yksin. Siihen saakka käyn töissä ja kehitän ammatillista osaamistani. Mutta kun viimeinenkin lentää pesästä, alkaa ihan toisenlainen elämä.
Muutan jonnekin kauas syrjäiseen pikkukylään jossa tosiaan vaan se lähikauppa. Paljon luontoa, omaa rauhaa, hiljaisuutta. Saan toteuttaa itseäni, keskittyä elämän ihmeisiin, henkiseen kasvuun, kommunikointiin luonnon kanssa. Ryhtyä oikeaksi Noidaksi Ja sen kissan tai kaksi tahdon kaveriksi siihen mökkiini.
Siinä mun Unelma ja Suunnitelma, jota toteutan

Pakko todeta että unelmahan on hieno mutta erittäin harvassa syrjäisessä pikkukylässä enää on sitä lähikauppaa...

 

Huomenta!

Älä sit vaan vahingossakaan tuo missään esille, että sulla on myös sh:n koulutus (muistanko oikein?), niistä kun on pulaa vähän joka puolella, huhujen mukaan jopa täällä eepeellä

No mä nyt totaalisesti rakastuin tuohon Teuvan taloon. Mutta onneksi tai onnettomuudekseni en ihan vielä pääse täältä Helsingin kupeesta lähtemään. Ja juu, lupaan olla ihan hiljaa siitä, että mulla on taskussani myös sairaanhoitajan paperit Mutta toisaalta.... tohon taloonhan mä voisin perustaa vaikka yksityisen vanhusten palvelutalon. Eiku ei...sittenhän mä taas olisin korviani myöten keskellä töitä |O

Sairaanhoitajan papereilla ei taida pystyä olemaan työtön missään päin Suomenmaata.

 

Onkohan muuten kenelläkään muulla samanlaisia ajatuksia? Siis että kun lapset ovat aikanaan aikuisia, voisikin tehdä elämässään jotain ihan muuta kuin mitä nyt tekee?

Mulla!!
Olen useamman lapsen yh, ja todellakin olen jo haaveillut mitä teen reilun kymmenen vuoden päästä kun jään yksin. Siihen saakka käyn töissä ja kehitän ammatillista osaamistani. Mutta kun viimeinenkin lentää pesästä, alkaa ihan toisenlainen elämä.
Muutan jonnekin kauas syrjäiseen pikkukylään jossa tosiaan vaan se lähikauppa. Paljon luontoa, omaa rauhaa, hiljaisuutta. Saan toteuttaa itseäni, keskittyä elämän ihmeisiin, henkiseen kasvuun, kommunikointiin luonnon kanssa. Ryhtyä oikeaksi Noidaksi Ja sen kissan tai kaksi tahdon kaveriksi siihen mökkiini.
Siinä mun Unelma ja Suunnitelma, jota toteutan

Pakko todeta että unelmahan on hieno mutta erittäin harvassa syrjäisessä pikkukylässä enää on sitä lähikauppaa...

No ei se haittaa. Opettelen omavaraiseksi joten pärjään kyllä ilman lähikauppaakin