Ap, ei ole vielä keksinyt "lapselle" ikää, pohtii minkä ikäinen olisi kaikista sopivin tähän tarinaan.
Mutta mutta, meidän entinen naapuri (tai asui samassa talossa, eri rapussa ja välillä pihalla juteltiin kun lapset leikki) ensin tappeli itselleen lähivanhemmuuden. Sitten tapasi uuden miehen ja ensihuumassaan ja vaaleanpunaisissa kuvitelmissaan/vauvakuumeessaan, totesi lapsen olevan tiellä. Ei voinutkaan nauttia siitä ihanasta vastarakastuneiden ajasta, kun millään muulla ei ole väliä, vaan se lapsi oli estämässä.
No, lapsi siirtyi isälleen. Uusi vauva syntyi äidille ja kun tää vauva oli hiukan reilun vuoden tajusi äiti (ehkä hormoonien hälvettyä ja arjen alkaessa) haluavansa myös tämän esikoisensa kotiin. No, eipä onnistunut enää :/
Ja onhan täällä palstallakin tullut huomattua, että ei ne lapset uuden rakkauden löytyessä ole ne tärkeimmät. Muutetaan uuteen paikkaan rakkauden perässä, lapset uuteen kouluun, uudet kaverit, uudet sisaruspuolet... Todetaan ettei tää nyt ollutkaan kivaa, ja muutetaan taas...