Mitä pahaa on rutiineissa lasten kanssa?

Kyllä rutiineja pitää olla. mutta liian tiukat rutiinit ei oo hyviä mun mielestä.
meillä syödään suunnilleen samaanaikaan n.tunninheitoilla ja sama päikkäreiden ja yöunien suhteen.
ollaan suhtkoht meneviä eikä se onnistuis jos kaiken ois tapahduttava aina samalla kellonlyömällä. lapset nukkuu autossakin ihan hyvin.

 

Jaajaa. Nää "rytmihäiriöiset" hyökkää taas urakalla. Ne kuvittelee, et jos on (niin onnellinen) tilanne, et vauvalla/lapsella on rytmi ja rutiinit, niin niitä aina ja ikuisesti ja joka ikisessä perheessä vahdataan kello kourassa samalla tavalla. Kuulkaa kun mustan ja valkoisen välissä on laaaaaja harmaa alue.

 

Niin ja rytmiperhehän ei voi koskaan kyläillä aamupäivisin koska jää se pyhä aamupäiväulkoilu tekemättä! Ja jos kutsutaan kylään missä tarjotaan lounaskin (samalla sitä kaveritkin ruokkii kun omatkin) niin ei käy sekään, koska päiväunet siiryvät varin ja elämä menee pilalle.

Jep, ei kiitos meille. Hyvin on arki sujunut vaikka meillä nukutaan sen mukaan miten väsyttää eikä sen mukaan mitä kello on.

Meillä ei tuo lounaskyläily sujunut kuopuksen kanssa, todellakaan! Ei ollut päiväunien siirtymisellä vartista kiinni, vaan parista tunnista tai unet jäivät pois jopa kokonaan niinä päivinä. Lapsi vaan kävi niin kierroksella, joten lounas meillä syötiin kotona!

 

Pakko vielä mainita meidän perheen rutiineista, että ainoa missä me nipotetaan, ja josta poiketaan vain todella hyvän syyn takia, on illan nukkumaanmenoaika. Pitää olla tosi hyvä syy, että sitä venytetään klo21 myöhemmälle...

 

Meillä ei tuo lounaskyläily sujunut kuopuksen kanssa, todellakaan! Ei ollut päiväunien siirtymisellä vartista kiinni, vaan parista tunnista tai unet jäivät pois jopa kokonaan niinä päivinä. Lapsi vaan kävi niin kierroksella, joten lounas meillä syötiin kotona!

Mutta tokkopa te ennen lounastakaan saatoitte tulla koska sitten jäi se ulkoilu tekemättä.

Eikö vaan?

 

Meidän rutiinit on muodostuneet lasten mukaan. Kyllä se on nuo lapset määritelleet, mikä on hyvä aika mennä yöunille ja mikä päiväunille. Milloin olis hyvä tarjoilla syötävää. Ja kyllä nämä aina sattuu sitten siihen +- 30 minuutin sisään. Mutta kyllä me tietty tarvittaessa joustetaankin

 

Eihän siinä mikä jos äiti on kontrollifriikki. Mutta kyllä siinä leikki-ikäisen kasvatuksessa on mennyt jotain hieman pieleen jos tunnin tai parin ohjelman muutoksella menee elämä sekaisin.

 

lääkärit suosittelevat usein tarkkoja rutiineja jos on lapsella keskittymis oppimis tai muita ongelmia, et tuskin ne ihan tekastuja ja hölöhölö hommia on

 

Eiköhän tuo joustaminenkin ole tosi paljon lapsista kiinni. Jotkut lapset tarvitsevat luonnostaan tiukempia rutiineja kuin toiset, että elämä sujuisi.

Kyllähän aikuisillakin vaihtelee hirmuisesti, miten paljon vaihtelua sietävät. Ei kaikki pysty tekemään esimerkiksi vuorotyötä, koska uni ei kertakaikkiaan tule siihen väätään aikaan vaikka olisi ihan kuolemanväsynyt, koska kroppa alkaa käydä väsyneenä niin helposti ylikierroksilla. Ja pitkäksi venyviä ruokailuvälejä sekä niihin liittyvää verensokerin heittelyäkin ihmiset kestävät tosi erilailla, joistain tulee ihan sietämättömiä kärttyjä, päätä särkee tai meinaa pyörtyä, jos lounas jää välistä. Joillekin taas ei tuota mitään ongelmaa vaikka ruokailisi vain kerran vuorokaudessa. Ja aika vähän noissa pystyy sopeutumaan sen oman luonnollisen rajansa yli.

 

Kyllä meillä on aika tarkat rutiinit, siis ruoka- ja nukkuma-ajat. Nyt kun lapset on jo vähän isompia 2 ja 3.5v voi joustaa enempi. Etenkin ruoka ja päiväuni ajoista voi joustaa jo helposti. Mutta illan nukkumaan menoajasta ei jurikaan, etenkään esikoisen kohdalla joka ei nuku päiväunia. Hänen on oltava yöunilla klo 20 mennessä tai yöunet jäävät liian lyhyiksi (aamulla herää aina samaan aikaan, riippumatta siitä monelta menee nukkumaan) ja sitä väykiukkua ja univelkaista lasta ei sitten jaksa kukaan. Mun mielstä rutiinit on hyvä juttu! Mutta ei ihan pilkun päälle...

Meillä justiin näin. Kyläillään kyllä (varsinkin) aamupäivisin kun se nyt keskimäärin on lapsiperheille paras aika, meille saa tulla porukkaa iltakahville jne, mutta esikoisen on päästävä petiin tiettyyn aikaan tai seuraava päivä on aivan äsäristä. Ollaan suht. meneväisiä, mutta siis nämä tietyt lainalaisuudet pätee silti. Rutiinit on olemassa meillä siksi, että lapsi niitä näyttäis tarvitsevan

 

Eiskoisen kanssa rutiineista oli helppo joustaa. Nyt kaksosten kanssa, olen hiukan tarkempi. Se vain on helpompi niin. Varsinkin iltarutiinien kanssa.
Minusta on ihanaa tietää, että kun tyttö syö aamupalan klo7 ja poika klo7:30 seuraavan kerran heillä on nälkä porrastetusti myös. Jos erehdyn jossain kohtaan antamaan liian myöhään toiselle ruokaa, on minulla kohta kaksi nälkäänsä kiljuvaa vauvaa ja parhaimmassa tapauksessa vielä yksi taapero huutamassa. Kun äitiä on vian yksi, niin rutiinit pitää tän kaaoksen jossain järjestyksessä ja minimoi huudon
Ehkä sitten kun kaksoset kasvavat, voidaan alkaa joustamaan.

 

Rutiinit luovat turvallisuudentunnetta, se on ihan tosiasia. Olen omalla kohdallanikin huomannut tämän.

 

Kyllähän aikuisillakin vaihtelee hirmuisesti, miten paljon vaihtelua sietävät. Ei kaikki pysty tekemään esimerkiksi vuorotyötä, koska uni ei kertakaikkiaan tule siihen väätään aikaan vaikka olisi ihan kuolemanväsynyt, koska kroppa alkaa käydä väsyneenä niin helposti ylikierroksilla.

Minulla on uniongelma ja muistan miten se oli kamalaa lapsuudessa kun oli pakko mennä nukkumaan vaikka ei väsyttänyt. Salaa sitten luin kirjaa ja heti kun kuulin portaiden narisevan laitoin äkkiä lampun kiinni etten jäisi kiinni salalukemisesta. Ja teeskentelin nukkuvaa kun äiti tuli katsomaan. Sen jälkeen jatkoin unen etsimistä.

Mulle ei todellakaan sopinut kellon mukaan nukkumaan meneminen ja niitä ongelmia kannan mukanani yhä. Toinen lapsistani näyttää olevan samanlainen, hän pyörii ja hyörii sängyssä jos on sinne väsymyksen kannalta väärään aikaan laitettu. Toinen nukahtaa sängyssä kesken lauseen. Ollapa minullakin sellaiset unenlahjat!

 

Mun on pakko myöntää, että eräs ystävyyssuhde jäi, kun kaverille syntyi vauva.

Kun hän ei enää koskaan päässyt mihinkään, heille ei voinut mennä, puhelimeenkaan hän ei meinannut ehtiä kun oli ne Aikataulut ja Rutiinit joista ei voinut tinkiä. Me muut jatkettiin elämää, hän jäi porukasta :/

Eräs? Siis vain yksi? Mulle noin on käynyt useasti... Rutiinimammojen on turha itkeä, ettei lapsettomat kaverit enää pidä yhteyttä.

 

Ei mitään pahaa. Mua lähinnä säälittää lapset, joiden elämässä ei ole mitään rutiineja Mut siis tottakai lapset on hyvä totuttaa siihen, että JOSKUS niistä rutiineistakin poiketaan ja maailma ei saa kaatua siihen... Aina kun ei voi mennä sun lasten pillin mukaan.

Peesi!

 

Saan moitteita siitä, että lapset menevät aikaisin nukkumaan enkä pidä kyläilyistä iltaisin koska tiedän, että lapset nukkuvat levottomasti, kun kotiin mennäään myöhään. Mitä pahaa on siinä, että on tarkat syömis ja nukkumisajat? Tekeekö se minusta tiukkiksen, että en jaksa taas sitä kiukkua sun muuta, kun lapset ovat väsyneitä? Kukin tavallaan, mutta toivoisi hieman kunnioitusta myös näiltä ns. rennoilta?

No ei oo mitään. Mitä sä välität tollasista typeristä moitteista? Moiti takaisin. :xmas:

 

lääkärit suosittelevat usein tarkkoja rutiineja jos on lapsella keskittymis oppimis tai muita ongelmia, et tuskin ne ihan tekastuja ja hölöhölö hommia on

Meillä erityislapsi itsekin toimi siten, että halusi asiat tehtävän joka päivä samalla tavalla. Siitäkin tietää, että rutiinit ovat tärkeitä ja tuovat turvaa ja jatkuvuutta lapsen elämään.

 

Rutiinit tuovat turvallisuutta lapselle. Se on ihan tutkittua tietoa ymmärtääkseni.

Mutta tuskin siinä tarkoitetaan sekunttikellon kanssa juoksua tai sitä, että joka päivä tehdään tasan samoja asioita?

Kyllä meilläkin on aina rutiineihin kuulunut herääminen, ruokailut ja nukkumaanmeno.
Sen kummempaa pingottamatta

 

lääkärit suosittelevat usein tarkkoja rutiineja jos on lapsella keskittymis oppimis tai muita ongelmia, et tuskin ne ihan tekastuja ja hölöhölö hommia on

Meillä erityislapsi itsekin toimi siten, että halusi asiat tehtävän joka päivä samalla tavalla. Siitäkin tietää, että rutiinit ovat tärkeitä ja tuovat turvaa ja jatkuvuutta lapsen elämään.

Ja meillä lapsi suistuu täysin raiteiltaan kun johonkin rutiiniin tulee poikkeama. Siksi täytyy erittäin tarkasti miettiä minkä asian voi ottaa rutiiniksi ja millainen rutiini se sitten on.

Tänään viimeksi oli erinäköistä ruokaa ja lapsi ahdistui siitä että ruokaa piti syödä. Eilen taas muisteltiin viime vuonna yhden kerran tapahtunutta juttua minkä olisi pitänyt tänä vuonna mennä täsmälleen samalla tavalla.

 

Mun on pakko myöntää, että eräs ystävyyssuhde jäi, kun kaverille syntyi vauva.

Kun hän ei enää koskaan päässyt mihinkään, heille ei voinut mennä, puhelimeenkaan hän ei meinannut ehtiä kun oli ne Aikataulut ja Rutiinit joista ei voinut tinkiä. Me muut jatkettiin elämää, hän jäi porukasta :/

Eräs? Siis vain yksi? Mulle noin on käynyt useasti... Rutiinimammojen on turha itkeä, ettei lapsettomat kaverit enää pidä yhteyttä.

Vain yksi, onneksi. Muilla on sitä kuuluisaa maalaisjärkeä. Mulla oli kyllä itsellänikin jo tuolloin lapsia.

 

Lukematta ketjua läpi, mun 7kk on huomattavasti iloisempi, helpompi, nukkuu ja jopa syökin paremmin, kun päivässä on säännöllinen rytmi. Siis että unet ja ruoka-ajat on suunnilleen samat, en nyt puhu mistään minuuttiaikataulusta. Paljon silti kyläillään ja käydään kaupungilla, mutta sen vaan huomaa että jos esim päikkäriaika siirtyy, tyttö on koko illan väsynyt ja kärttyinen ja nukkuu yön levottomammin.. eli ihan myös itseäni ajattelen siinä, että yritän pysyä jonkunlaisessa rytmissä. Ystävyyssuhteiden yms en sitä vastoin ikinä vauvan rytmin takia antaisi kärsiä, se nyt menee jo naurettavuuden puolelle! Järjen käyttö sallittu tässäkin asiassa, taas kerran.

 

Mun lapsilla on olemassa rutiineja, mutta koska heidän äitinsä ei ole maailman paras pitämään niistä aina kiinni....
niin ovat oppineet olemaan myös tarpeen vaatiessa joustavia. Tai sitten ovat muuten vaan joustavia tyyppejä.
Jokatapauksessa meidän perhe tarvitsee rutiineita. Ne ovat välillä aika joustavanlaatuisia, välillä taas tarpeen vaatiessa "tiukempia".

 

Saan moitteita siitä, että lapset menevät aikaisin nukkumaan enkä pidä kyläilyistä iltaisin koska tiedän, että lapset nukkuvat levottomasti, kun kotiin mennäään myöhään. Mitä pahaa on siinä, että on tarkat syömis ja nukkumisajat? Tekeekö se minusta tiukkiksen, että en jaksa taas sitä kiukkua sun muuta, kun lapset ovat väsyneitä? Kukin tavallaan, mutta toivoisi hieman kunnioitusta myös näiltä ns. rennoilta?

Ei mitään pahaa. Lapset pitävät rutiineista ja saavat niistä turvaa ja helpottaa elämää, jää monet kiukut pois. Vanhempia se joskus tympäisee mutta vaiva palkitaan helpoilla lapsilla.

Tää on niin Asiaa!

 

Meillä on ollu tiukat rutiinit kun lapset oli pienempiä. Se vaan oli kaikille helpointa. Toki niistä voitiin joustaa, esim sillai et ysmyt tuli meille juttelee lapsen päikkäri/iltauni aikaan, mutta me kyl pysyttiin kotona.
Vielä nykyäänkin on ihana huomata, kun aamusin tehdään asiat samalla aikataululla, niin lähtö tarhaan onnistuu ilman mutinoita. Toisaalta taas, isänsä luona tekevät eri aikataulussa, eikä se tunnu haittaavan.
Eikä meillä nuo rutiinit oo rajoittanut, ainakaan meidän elämää. Kaverit on naureskellu, mutta se taas on niiden ongelma.

 

rutiinit on hyviä, mutta mäkin sitä mieltä ettei tarvii olla kellon tarkka. päivärutiineista voi joustaa herkemmin kun iltarutiineista, iltarutiinit jos menee pyllylleen niin lapsia hankala saada nukkumaan.

meillä 4v on ihan super vilkas ja olen nyt oikein paneutunu siihen että iltarutiinit menee samalla tavalla, suihkut, iltapalat, nukkumaan menot jne samoihin aikoihin ja nukkumaanmeno on helpottunut.