mitä on pettäminen ja uskottomuus?

  • Viestiketjun aloittaja mietin vain
  • Ensimmäinen viesti
mietin vain
Mihin vedät rajan, mitä on uskottomuus?
Onko uskottomuutta se kun menee toisen kanssa sänkyyn?
Sitä kun pussailee vierasta?
Sitä kun toivoo saavansa pussailla vierasta?

Entä jos olet rakastunut toiseen ja se toinen sinuun ja teette tikusta asiaa, että saatte olla tekemisissä mutta ette pussaile ettekä puhu asiasta? Oletko silloin uskottomia puolisoillenne? Petättekö puolisoitanne?
 
Mima75
Onkohan tää vähän ympäripyöree vastaus, että sehän on jokaisen pariskunnan oma asia, mitä sopivat keskenään, että mikä on pettämistä ja uskottomuutta. Pettämistä vois olla se, että pettää toisen luottamuksen, kun ei pidä kiinni yhteisistä pelisäännöistä.
 
kevättintti
Ajattelen että konkreettinen raja on hyvä. Eli sellaiset asiat joita yleensä tehdään vain parisuhteessa on pettämistä jonkun muun kanssa. Eli pussaaminen on pettämistä. Mut toisen tunteita en lähtis kieltämään. Ihastumisia tulee elämässä vaikka olis sitoutunu puolisoonsa. Pettämistä siitä tulee vasta kun konkreettisesti tekee jotain mistä ei voi puolisolle kertoa. Näin toimin itse ja toivon toisenkin toimivan.
 
mietin vain
Jos teet tikusta asiaa ihastuksen kanssa, jotta saatte olla tekemisissä, onko se sellainen asia, jota et voisi kertoa puolisollesi? Eli olisiko se jo jonkinlaista pettämistä?
 
kevättintti
Jos se tikusta asiaa on harmitonta, niin ei se mun mielestä pettämistä ole. Jos puoliso kuitenkin valehtelisi minulle, eikä kertoisi olevansa naisen kanssa tekemisissä vaan väittäisi olevansa jossain muualla kuin tätä "tikkuasiaa" hoitamassa, niin alkaisi olla aikamoista rajan käyntiä sen pettämisen kanssa. Lisäksi aikamoista itsetuntemusta kysyisi että ei turhaan riskeeraisi liittoaan pelkän ihastumisen takia. Riskikäyttäytymistä sopisi välttää jos ei ole TÄYSIN varma että ei johda fyysiseen pettämiseen. Mutta pelkkä toisen seuraan ahkera hakeutuminen ei mielestäni kyllä ole pettämistä.
 
Mielestäni hyvä sääntö on, että kaikki mistä et voi rehellisesti kertoa puolisollesi, myös siitä, miksi toimit siten kuin toimit (eli esim. hakeudut jonkun henkilön seuraan tosi paljon), on pettämistä. Jos et ole rehellinen puolisollesi, silloin petät hänen luottamuksensa.
Ihastuksia tulee ja menee, se on totta, mutta on eri asia kuinka toimimme niiden kanssa. "Lintuja lentää pääsi yli, mutta sinä voit päättää annatko niiden tehdä pesän hiuksiisi."
Ja tuollainen ihastuksen seuraan hakeutuminen on kyllä tahallista ikävyyksien kerjäämistä... aika harvoin sellaista maltetaan lopulta jättää sille tasolle.
Oletan, että ap on nainen, joten olisiko sinusta itsestäsi mukava kuulla, että puolisosi hakeutuu esim. töissä toistuvasti tietyn naisen seuraan, on ryhtynyt kulkemaan työmatkat "kimppakyydillä" hänen kanssaan, on ruvennut lenkkeilemään samalla reitillä ja samaan aikaan kuin hän jne., koska tuo toinen on viehättävämpi kuin sinä, ja miehesi vain aivan "viattomasti" haluaa nauttia hänen seurastaan?
 
mietin vain
Tuo sovituista rajoista kiinni pitäminen kuulostaa hienolta ja käytännölliseltä tavalta käsittää, mikä on sallittua ja mikä ei.
Mutta kuinka moni teistä on sopinut näistä rajoista puolisoittenne kanssa?
Meillä on valitettavasti jäänyt sopimatta kun ei ole ollut aiemmin aihetta moista pohtia.
 
Mima75
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.05.2007 klo 14:50 mietin vain kirjoitti:
Tuo sovituista rajoista kiinni pitäminen kuulostaa hienolta ja käytännölliseltä tavalta käsittää, mikä on sallittua ja mikä ei.
Tuo on ihan totta! Sitä kuvittelee kumppanin tajuavan omat ajatukset ja arvot. Ehkäpä pitäis ottaa puheeksi joku ilta.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.05.2007 klo 08:03 varpunen kirjoitti:
Mielestäni hyvä sääntö on, että kaikki mistä et voi rehellisesti kertoa puolisollesi, myös siitä, miksi toimit siten kuin toimit (eli esim. hakeudut jonkun henkilön seuraan tosi paljon), on pettämistä. Jos et ole rehellinen puolisollesi, silloin petät hänen luottamuksensa.
Ihastuksia tulee ja menee, se on totta, mutta on eri asia kuinka toimimme niiden kanssa. "Lintuja lentää pääsi yli, mutta sinä voit päättää annatko niiden tehdä pesän hiuksiisi."
Ja tuollainen ihastuksen seuraan hakeutuminen on kyllä tahallista ikävyyksien kerjäämistä... aika harvoin sellaista maltetaan lopulta jättää sille tasolle.
Oletan, että ap on nainen, joten olisiko sinusta itsestäsi mukava kuulla, että puolisosi hakeutuu esim. töissä toistuvasti tietyn naisen seuraan, on ryhtynyt kulkemaan työmatkat "kimppakyydillä" hänen kanssaan, on ruvennut lenkkeilemään samalla reitillä ja samaan aikaan kuin hän jne., koska tuo toinen on viehättävämpi kuin sinä, ja miehesi vain aivan "viattomasti" haluaa nauttia hänen seurastaan?

No kyllä minä ainakin haluan, että minulla on myös ajatuksia ja tunteita, joita en mieheni kanssa jaa. Eikä hän kanssani. Jos hän on ollut ohimennen ihastunut johonkuhun tai tuntenut vetoa toiseen, en ikinä haluaisi sitä tietää! Haluaisin tietää siinä vaiheessa, jos tunne ei katoaisi ja tulisi tosi paikat.

Olen itsekin tavannut ihmisiä, joista olen ajatellut, että "kuinka ihana tyyppi, JOS en olisi naimisissa, lähestyisin häntä". Mutta olen naimisissa enkä koskaan halua miestäni vaihtaa, joten tämä ajatus on vain ajatus enkä siis ikuna asialle mitään tekisi.

Myös kevyt flirtti on aivan ok ja kohdallaan. Mulla on terve itsetunto enkä huolestu ajatuksesta, että mieheni joskus jollekulle flirttaisi.


 
Kerron oman juttuni tähän väliin, kun vähän samaa aihetta liippaa. Itse elän yksin, mutta elämässäni pyöri ajoittain varattu mies, joka itse otti minuun yhteyttä. Mitään emme koskaan tehneet, juttelimme vain, mutta hänen seurassaan oli silti hyvä olla. Pitäisikö minun tuntea olevani huono ihminen, kun suostuin häntä näkemään?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kerron oman juttuni tähän väliin, kun vähän samaa aihetta liippaa. Itse elän yksin, mutta elämässäni pyöri ajoittain varattu mies, joka itse otti minuun yhteyttä. Mitään emme koskaan tehneet, juttelimme vain, mutta hänen seurassaan oli silti hyvä olla. Pitäisikö minun tuntea olevani huono ihminen, kun suostuin häntä näkemään?
No minusta sinun ei kannata potea huonoa omaatuntoa. Ensinnäkin jos ette tehneet muuta kuin juttelitte niin miksi edes ajatella asiaa? Toisekseen sinä et ole vastuussa siitä mitä mies tekee. Varmaan kuitenkin kannattaa tarkkaan harkita varatun kanssa vehtaamista etenkin jos heillä on perheessään lapsia. Toisten liittoa olisi syytä kunnioittaa, vaikka liiton osapuolet eivät sitä aina itse tekisikään.. pitkissä liitoissa kun on kaikenlaisia alamäkivaiheitakin. Mutta kyllä kai nainen saa varatun miehen ystävä olla, miksi ei saisi.

 
Alkuperäinen kirjoittaja kevättintti:
Ajattelen että konkreettinen raja on hyvä. Eli sellaiset asiat joita yleensä tehdään vain parisuhteessa on pettämistä jonkun muun kanssa. Eli pussaaminen on pettämistä. Mut toisen tunteita en lähtis kieltämään. Ihastumisia tulee elämässä vaikka olis sitoutunu puolisoonsa. Pettämistä siitä tulee vasta kun konkreettisesti tekee jotain mistä ei voi puolisolle kertoa. Näin toimin itse ja toivon toisenkin toimivan.

Peesailen täysin tätä, ja vielä tuota seuraavaakin kirjoitustasi!
 
Hlö.koht. ajattelen niin, että kaikki, mitä luettelit, on pettämistä. Tottahan joka parisuhteessa voi vetää rajat, jotka molemmille sopii- jos sopii. Ja toivoa, ettei toinen ole samaa mieltä vain toista miellyttääkseen :D

Jos kokisin olevani rakastunut toiseen, ainakin uskoisin, että olisi sen verran munaa, että oma ukko jäisi, eikä olisi kolmas pyörä.

Ei ole minkäänlaista tarvetta pettää. Minulle riittää hyvin se, että tiedän sen tunteen, petetyn osapuolen siis. En kyllä kaipaa toista samanlaista tämän katon alle
:D

Kyllä kieltämättä he.evetin monta kertaa olen kostoa hautonut, mutta olen päätynyt siihen, etten vaivu tai taivu niin alas. Tuskin se kostokaan mitään auttais. Toivoisin ainakin niin, että jos tulisi mieleen tositarve pettää, niin eikun äkkiä tästä suhteesta pois.
 

Yhteistyössä