\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.06.2006 klo 13:35 anoppimummu kirjoitti:
Minkälaisia odotuksia teillä miniät on anopille ja mummolle?
Mitä meidän tulisi tehdä ja mitä jättää ehdottomasti tekemättä?
esim. lastenhoitoapu: jos en ole jatkuvasti tyrkyllä, en välitä lapsenlapsesta ja jos ilmaisen haluni hoitaa lasta olen nuoren perheen asioihin tuppautuva.
Jätän nyt välissä olevan keskustelun kommentoimatta... ja palaan alkuperäiseen kysymykseen.
Itselläni on hyvä anoppisuhde ja muistan oikeastaan yhden isomman asian, joka olisi voinut vaurioittaa tätä suhdetta, jos olisin niin antanut tapahtua. Kun synnytin esikoisemme ja anoppini ensimmäisen lapsenlapsen, oli hän tietenkin aivan tohinoissaan asiasta. Kun kävimme heillä muutaman kuukauden ikäisen vauvan kanssa, halusi hän pitää lasta koko ajan. Tottakai, koska hän näki tätä pientä harvoin ja lisäksi hän varmaan ajatteli antavansa meille aikaa hengähtää. Tämä oli kuitenkin meidän tapauksessamme aivan väärä toimintatapa!
Itse koin uutena äitinä, että tarvitsen rauhallisen ajan leimautua lapseen ja opetella hänen tapojaan. Koin suorastaan fyysistä kipua ja ahdistuin anoppiviikonloppujen aikana, kun oma fyysinen kontaktini lapseen jäin pelkkien syöttöjen varaan. Lisäksi ahdistuin siitä, että en saanut lasta välittömästi syliini, kun hän alkoi huutaa, vaan anoppini yritti itse rauhoitella lasta. Koin tämän aivan turhaksi. Miksi edes yrittää, kun vauvan oma äiti istuu vieressä?
Anopit! Antakaa uudelle äidille ja vauvalle ensin rauha ja vapaus tutustua toisiinsa myös silloin, kun ollaan anoppilassa. Tottakai haluaisitte itsekin helliä lasta, mutta malttakaa noin puoli vuotta. Ainakin itse koin, että n. puolen vuoden jälkeen oma suhtautumiseni lapseen ja äitiyteen yleensä muuttui ja pystyin helpommin "jakamaan" lapsen isovanhempien kanssa. Nyt meillä on vilkas yksivuotias ja suorastaan nautin, kun voin antaa hänet hetkittäin isovanhemmille.