Mitä mieltä olisit jos kumppanisi eroaisi kirkosta?

Tuossa joku kysyi "jättäisitkö kumppanisi jos hän tulisi uskoon?"
No mitä jos kumppani tai puoliso eroaisi kirkosta?

Minä en helpolla nielisi kirkosta eroa, mielestäni srk on hyvä verkosto lapsiperheelle varsinkin. Riippuu ehkä syystä, miten suhtautuisin. Tämä vaatisi keskustelua.
Siinä tavallaan menisi uusiksi moni asia lasten kasvatuksessakin.

 

Olisin huolissani puolisosta, koska ollaan molemmat aktiivia seurakunnassa ja puolison "harrastuksia" on just viikollakin seurakunnan rukousilloissa ym. käynti. Eroa ei tulisi, kuten toisessa ketjussa monelle taitaisi toisinpäin tulla.

 

Tuon miehen kohdalla se tarkoittaisi sitä että vaihtaisi astetta voimakkaampaan kristilliseen seurakuntaan.

 

Eipä oo puoliskoni koskaan kirkkoon käsittääkseni kuulunut ja itse erosin vuonna 1997.

 

Kun en itsekään kirkkoon kuulu, mua ei liikuttaisi suuntaan eikä toiseen miehen ratkaisu asian suhteen

 

Puoliso erosi samalla kirkosta kun kävin maistraatissa sopimassa vihkimisestä.

Ei kuitenkaan tarkoita et olisimme ateisteja.

 

Molemmat ollaan jo aikoja sitte erottu kirkosta.
Mutta jos hän ei olisi vielä sitä tehnyt, niin tietysti se olisi OK

 

En kuulu kirkkoon. Mieheni kuuluu. Jos hän eroaisi, se olisi ok.

 

Jos puoliso eroaisi kirkosta toteaisin todennäköisesti että "jaa" ja ajattelisin sen olevan hänen ratkaisunsa. Jos taas hän vaatisi että minun täytyisi erota kirkosta tai olla kasvattamatta lapsia niiden periaatteiden mukaisesti jotka tähän asti on ollut voimassa voisi olla että asiasta jouduttaisiin käsittelemään esim. pari-/perheterapiassa.

 

Eipä tuo vaikuttanut mitenkään mihinkään, kun mies päätti erota kirkosta. Täysin oma asia.

 

Emme kuulu kirkkoon, joten jos mieheni ilmoittaisi eroavansa kirkosta, ihmettelisin kovasti, miksi hän on kaikki vuodet teeskennellyt ettei kirkkoon kuulu tai missä kumman välissä hän on ehtinyt sinne liittyä nyt erotakseen.

 

Itse erosin jo muutama vuosi sitten, mies viime kesänä.

 

Kirkkoon kuuluminen ei liity mielestäni mitenkään uskonnollisuuteen. Mies ei usko jumalaan mutta kirkkoon kuuluu kuitenkin. Viikon parhaat naurut saadaan kirkko&kaupunki lehden mielipidepalstalta.

 

Ihan sama minulle olisi.En edes tiedä kuuluuko mieheni kirkkoon vai ei.. vähän epäilen ettei kyllä kuulu.

 

Uskomme kumpikin Jumalaan, mutta emme kuulu kirkkoon.
Tuskin liitymmekään.

 

no hänen asiansahan se olis. mitä se mun elämään vaikuttais. ei mitään

 

Ei me kuuluta kirkkoon ku se on semmoinen pölyinen instituutio johon kuuluu suurimmaksi osaksi ne ketkä ei usko Jumalaan tai välitä Jumalasta.

 

No mies ei koskaan oo kuulunutkaan ja itsekin erosin sitten uskoon tultuani. Enpä tiedä. Ateistiveljenikin erosi kirkosta homoillan jälkeen. Muista sukulaisista en tiedä.

 

Ajattelisin että on viimein tullut järkiinsä, eihän se mihinkään jumalaan usko, mutta kuuluu vaan kirkkoon kun tapana on.

 

Yllättyisin ja kysyisin, missä välissä liittyi takaisin ja miksi.

 

En ollut millänikään

 

Tuossa joku kysyi "jättäisitkö kumppanisi jos hän tulisi uskoon?"
No mitä jos kumppani tai puoliso eroaisi kirkosta?

Minä en helpolla nielisi kirkosta eroa, mielestäni srk on hyvä verkosto lapsiperheelle varsinkin. Riippuu ehkä syystä, miten suhtautuisin. Tämä vaatisi keskustelua.
Siinä tavallaan menisi uusiksi moni asia lasten kasvatuksessakin.

Tämä sama ajatus tuli esille toisessakin kommentissa.

Mitkä asiat lastenkasvatuksessa menisivät uusiksi? Millaiseksi oletatte kirkkoon kuulumattomien lastenkasvatuksen ja miten se lopulta poikkeaa kirkkoon kuuluvien vastaavasta?
Samalla tavalla ei toista saa satuttaa henkisesti eikä fyysisesti, yhteisiä sääntöjä noudatetaan, muita kunnioitetaan, annetaan suunvuoro, ollaan avoimia erilaisuuden edessä, illalla pestään hampaat ja luetaan iltasatu, aamulla herätään tarhaan ja kouluun.
Lähimmäisistä välitetään, autetaan kun pystytään, sanotaan kiitos ja anteeksi, maistetaan kaikkea ruokapöydässä, opetellaan tekemään töitä ja kotitöitä, pyritään ilmaisemaan tunteet rakentavasti, haetaan lohtua kuka mistäkin.

En oikein ymmärrä, mikä lopulta muuttuisi? Ainakin kaikki minun tuntemani kirkkoon kuulumattomat jakavat saman arvopohjan kuin kirkkoon kuuluvat, he vain tekevät sen itsensä ja yhteisen hyvinvoinnin vuoksi, eivät siksi, että jumala käskee.

 

Jo oli aikakin!

 

Mitä välii.

 

Ilolla tervehtisin.