mitä mieltä olette naisista, jotka eivät halua lapsia?

viisas nainen
maapallo kiittää

 

He eivät onnekseen tiedä, mistä kaikesta ihanasta jäävät elämässään paitsi. Toista tilaisuutta ei tule.

Heillä voi olla ihanaa siitä huolimatta. Kukaan lapsellinen taas tätä ei pääse kokemaan... Vapautta toteuttaa itseään, harrastaa, jne. Uskon että olisin ollut onnellinen puuhanainen ilman lastakin.

Miksi ihmeessä lapsi on ainoa oikea onnellisuuden tae?

 

Jos on yli 30v, niin ihmettelen ehkä hieman mielessäni ja mietin, että onko takana sitten kenties joku sairaus, ei ole ehkä miestä, tekee uraa niin kovasti, ei voi saada lapsia, vaikea luonteenlaatu sitoutumiseen ja perheen perustamiseen? Jos taas alle 30v, niin todennäköisesti se mieli vielä muuttuu ja on vaan joku "uhma" menossa. Nuorena ei kannata tehdä mitään turhan isoja päätöksiä.

 

jos puolisoiden välillä vallitsee yhteisymmärrys ettei hankita lapsia niin eipä se mielestäni silloin kuulu kellekään. Tiedän kuitenkin pariskunnan jossa mies haluaisi lapsen mutta vaimo ei (vaimo on tämän minulle kertonut), tässä tapauksessa nainen mielestäni toimii itsekkäästi. Itse en voisi kuvitellakaan olevani sellaisen ihmisen kanssa joka ei lapsia haluaisi.

 

En pisä sitä itsekkäänä.
Ja ne jotka sanoo että lapseton ei tiedä mitä "menettää" niin se on totta, en minäkään tiennyt minkälaista on olla äiti ennenkuin sain lapsen. Mutta en usko, että ne jotka tietoisesti tekevät sen päätöksen ettei lasta halua, mitenkään miettii sitä että mitä ole nyt menettänyt. Heillä elämä koostuu muusta kuin biologisesta omasta perheestä. Onhan monilla lapsettomilla kuitenkin PERHE, joiden luona voivat joulua viettää ym. Myöskään se perustelu, että kukaan ei vanhana tule hoitamaan kun ei ole lapsia. Ni, eipä nuo aikuiset nykyisinkään vanhoja vanhenpiaan hyvin hoida, hyvä kun käyvät syntymäpäivänä, äitienpäivänä tai jouluna katsomassa vanhainkodissa. Ymmärrän heidän päätöksensä täysin. Tosin täytyy myöntää, että jos tapaan vaikka 50- vuotiaan naisen jolla ei ole lapsia, käy omassa mielessä, et oliko tietoinen päätös vai eikö luoja ole suonut.

 

[QUOTE="vieras";23661431]jos puolisoiden välillä vallitsee yhteisymmärrys ettei hankita lapsia niin eipä se mielestäni silloin kuulu kellekään. Tiedän kuitenkin pariskunnan jossa mies haluaisi lapsen mutta vaimo ei (vaimo on tämän minulle kertonut), tässä tapauksessa nainen mielestäni toimii itsekkäästi. Itse en voisi kuvitellakaan olevani sellaisen ihmisen kanssa joka ei lapsia haluaisi.[/QUOTE]

Tarkoitit varmaan että tässä tapauksessa mies toimii itsekkäästi?
Miksi sitten otti sellaisen vaimon joka ei lapsia halua?

 

Mä tiedän yhden sellaisen pariskunnan varmaksi joka ei halua omia lapsia, nainen ei varsinkaan. Tämä nainen hoitaa lapsia työkseen.

 

[QUOTE="vieras";23661431]jos puolisoiden välillä vallitsee yhteisymmärrys ettei hankita lapsia niin eipä se mielestäni silloin kuulu kellekään. Tiedän kuitenkin pariskunnan jossa mies haluaisi lapsen mutta vaimo ei (vaimo on tämän minulle kertonut), tässä tapauksessa nainen mielestäni toimii itsekkäästi. Itse en voisi kuvitellakaan olevani sellaisen ihmisen kanssa joka ei lapsia haluaisi.[/QUOTE]

Pitäisikö vaimon siis tehdä lapsi jota hän ei halua? Eikö se olisi aika itsekästä miehen vaatia sellaista kun kuitenkin nainen on se johon se enemmän vaikuttaa. Ja muuten: kaksikin ihmistä muodostaa jo perheen ja useimmat lapsettomat elävät perheenä.

 

No voi hyvä ihme, paljon itsekkäämpää on vimmatusti haluta lasta! Lapseton voi olla sata kertaa epäitsekkäämpi juuri siksi, että tunnistaa omat puutteensa eikä halua sen vuoksi lapsia - ajattelee siis lapsen parasta.

 

Mikään ei ole koskaan hyvin...on itsekästä hankkia lapsia ja itsekästä olla hankkimatta....plääh....Ajattelen, että hän ei halua lapsia.

 

Pitäisikö vaimon siis tehdä lapsi jota hän ei halua? Eikö se olisi aika itsekästä miehen vaatia sellaista kun kuitenkin nainen on se johon se enemmän vaikuttaa. Ja muuten: kaksikin ihmistä muodostaa jo perheen ja useimmat lapsettomat elävät perheenä.

Minusta suhteessa jossa toinen laspsia ehdottomasti haluaa toinen niitä ei halua missään tapauksessa, eletää melko risiriitaisessa parisuhteessa. Onko sellaisella parisuhteella tulevaisuutta? Sitä en osaa sanoa kumpi on itsekkäämpi, minusta molemmat jos haluavat vaikuttaa toisen mielipiteisiin tai haluihin lasten hankkimisessa tai hankkimatta jättämisessä. Kompromisseja toki voi tehdä ja parisuhde muilta osin olla riittävän tyydyttävää vaikka jompi kumpi tässä asiassa joutuisi joustamaan.

 

On jokaisen oma asia, haluaako lapsia vai ei.
Mutta. Toki on niin, että jos ei omia lapsia ole, ei voi koskaan tietää ja tajuta mistä jää paitsi.

 

Jos on yli 30v, niin ihmettelen ehkä hieman mielessäni ja mietin, että onko takana sitten kenties joku sairaus, ei ole ehkä miestä, tekee uraa niin kovasti, ei voi saada lapsia, vaikea luonteenlaatu sitoutumiseen ja perheen perustamiseen? Jos taas alle 30v, niin todennäköisesti se mieli vielä muuttuu ja on vaan joku "uhma" menossa. Nuorena ei kannata tehdä mitään turhan isoja päätöksiä.

Kun parikymppinen tekee lapsia häntä kehutaan hienosta päätöksestä, kun parikymppinen ei halua lapsia hän on kakara, joka ei vielä tiedä mitä oikeasti haluaa.

 

[QUOTE="äiti";23661725]On jokaisen oma asia, haluaako lapsia vai ei.
Mutta. Toki on niin, että jos ei omia lapsia ole, ei voi koskaan tietää ja tajuta mistä jää paitsi.[/QUOTE]

Samaa voi sanoa ihan mistä vaan. Jos ei ole ikinä hypännyt benjihyppyä, ei voi tietää kuinka mahtavaa se olisi. Lapsissa on vain se, että niiden teko on se elämän ainoa päätös, jota ei voi perua. Ei kannata tehdä lapsia vaan kokeillaakseen, että onkohan se niin ihanaa kuin kaikki hehkuttaa.

 

aika itsekästä tehdä myös niitä tänne kamalaan maailmaan vaan sen takia kun haluaa taas olla raskaana.

 

Samaa voi sanoa ihan mistä vaan. Jos ei ole ikinä hypännyt benjihyppyä, ei voi tietää kuinka mahtavaa se olisi. Lapsissa on vain se, että niiden teko on se elämän ainoa päätös, jota ei voi perua. Ei kannata tehdä lapsia vaan kokeillaakseen, että onkohan se niin ihanaa kuin kaikki hehkuttaa.

Ei tietenkään. Mutta ihanaahan oman lapsen saaminen on , se että kantaa lastaan monta kuukautta,synnyttää ja hoitaa, pitää olla aika tunnevammainen jos ei elämä tunnu ihanalle (ja ennenkuin kukaan tulee puhumaan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta jne. ,niin tarkoitan nyt yleisesti on ihanaa; tuskin masentunutkaan lapsestaan haluaa Tosissaan luopua ikinä)

 

No voi hyvä ihme, paljon itsekkäämpää on vimmatusti haluta lasta! Lapseton voi olla sata kertaa epäitsekkäämpi juuri siksi, että tunnistaa omat puutteensa eikä halua sen vuoksi lapsia - ajattelee siis lapsen parasta.

ja maailman parasta

 

mieluummin oma vapaus ja tahto tehdä omia juttuja kuin jatkuva pelko ja huoli.. unohtamatta tuskaa jonka lapset aiheuttavat

 

Mikään ei ole koskaan hyvin...on itsekästä hankkia lapsia ja itsekästä olla hankkimatta....plääh....Ajattelen, että hän ei halua lapsia.

Moni asia on mielestäni itsekästä, mutta itsekkyys ei ole välttämättä huono asia.

 

[QUOTE="vieras";23661431]jos puolisoiden välillä vallitsee yhteisymmärrys ettei hankita lapsia niin eipä se mielestäni silloin kuulu kellekään. Tiedän kuitenkin pariskunnan jossa mies haluaisi lapsen mutta vaimo ei (vaimo on tämän minulle kertonut), tässä tapauksessa nainen mielestäni toimii itsekkäästi. Itse en voisi kuvitellakaan olevani sellaisen ihmisen kanssa joka ei lapsia haluaisi.[/QUOTE]

Mutta olisi aika ikävää ja vastuutonta tehdä lapsi, jos ei sellaista halua. Jos mies tahtoo kovasti lapsen, hän voi erota ja etsiä naisen, joka lapsia haluaa. Olisi sekin aika itsekästä, että pakottaa toisen vanhemmaksi.

 

Mieluummin nainen, joka ei halua lapsia, kuin nainen, joka haluaa lapsia.

 

Lapsien tekeminen on siis uhrautumista, velvollisuus, epäitsekästä? Kuulostaa aika ilottomalta. Minä tein lapsia, koska halusin. En tunne uhrautuvani tai olevani mitenkään epäitsekäs. Ei ne lapset ole minulle mikään taakka tai tehtävä, joka nyt oli vain tehtävä.

 

Fiksuja naisia!

 

Täällä eräs 33-vuotias nainen, joka kovasti pohdiskelee, haluaako ikinä lapsia vaiko eikö. Todella vaikea päätös ja se päätös kannattaisi tässä parin vuoden sisään varmaankin tehdä.. Pidän todella paljon lapsista!! Meillä on aivan ihana parisuhde, mies ajattelee sanoin kuin minä, emme osaa oikein päättää. Elämämme on niin täydellistä nykyään, saamme tehdä mitä haluamme, milloin haluamme jne. jotenkin pelottaa, että se lapsiperheen arki pilaisi tämän kaiken TAI sitten ei. Ympärillämme on muutamia onnellisia lapsiperheitä, mutta jotenkin siinä mättää jokin... Toisaalta tiedän, että olisimme varmasti hyvin omistautuvia ja hyviä vanhempia, lapsi ehdottomasti menisi kaiken edelle..sekin juuri pelottaa ja houkuttaa.. Emmätiiä, ehkä joku ratkaisu pitäisi vain tehdä ja elää sen kanssa.

 

Ajattelen että mahtavaa kun tahtoo elää vain itselleen ja tehdä ja matkustaa ja elää niin kuin haluaa!

Toisaaltaan jos ajattelen elämää sitten eteenpäin monen monta vuotta niin lapsettoman vanhuksen elämän näen aika yksinäisenä..

Kolikolla on kaksi puolta...