Mitä mieltä miehet naisista jotka ei halua käydä töissä

[Ylläpidetty?]

Onko tällä palstalla ketään muita naisia jotka ei halua mennä töihin ja tykkää, että mies maksaa kaiken. Entä mitä miehet ajattelee tästä?

 

[amalja]

minä en ole töissä, olen kotona, en saa mistään palkkaa. MUTTA, hoidan huushollin ja olen miehen mukana hänen yrityksessään töissä, joskus pitkiäkin päiviä, hoidan yrityksen kirjanpitoa...olenkohan minä nyt sitten ylläpidetty ??? Juolahti mieleen, kun moni on sanonut, kun sinä olet vain kotona. Vedetään henkeä ja sanotaan, että voi kauheeta, kuinka paljon teillä on töitä. Me emme ole naimisissa, emme luultavasti tulekkaan ottamaan sitä ensimmäistä askelta, kohti avioeroa. Mutta, minun luontoni ei anna kuitenkaan miehen maksaa kaikkea, kuten omaa puhelinlaskuani ja muita omia menojani. Jos maksan miehen asioita hän tilittää ne minulla.
Alkoi ihan vaivaamaan, olenkohan minä ylläpidetty nainen???? Elätti?

 

[häh????]

Milläs ne laskut maksat jos et oo töissä? Sossustako rahat haet.

 

[Koiperhonen-85]

Olen ollut mielenterveysongelmien vuoksi kotona lähes vuoden. Mieheni on saanut tehdä töitä niska limassa. Olisin niin mieluusti tehnyt töitä... Mieluummin olisin tehnyt vaikka välillä vuorokauden ympäri, kuin kärsinyt kamalasta masennuksesta. Viikkoon en päässyt sohvalta ylös erään masennusjakson aikana. Toisinaan manian takia on kuin olisi muurahaisia pää täynnä ympäri vuorokauden. Koulu jäi kesken, töihin en kyvennyt. Maniassa kyllä touhuan, mutta keskittymiskyky ja järjenkäyttö tulee vähän viiveellä. Aikaan saa kyllä, mutta tulos ei välttämättä ole kovin toivottu. Maniassa saan aikaisiksi todella paljonkin tuhoa, jos niikseen. Joo, olen hullu ja pyysin välillä, että pääsisin mielisairaalaan, mutta mieheni ei siihen suostunut.

Helppo se on mieheni vittuilla, kuinka loisin. Helppo se on mieheni haukkua, kuinka en tee mitään ja "aijon varmaan tähän jäädäkkin pillu paljaana makaamaan joka aamu kun hän lähtee töihin" (olen kuntouttanut itseäni ja nyt olen valmis töihin, joten en aijo todellakaan niin tehdä!!)

Helppo se on muiden haukkua, kuinka elän helppoa elämää ja miehen kukkarolla. Annoin miehelleni tilaisuuden lähteä. Olen yrittänyt erota vaikka kuinka monta kertaa. Hän ei suostu eroon tästä tilanteestakaan (jota en ole tahallani aiheuttanut, vaikka niin luulisi) huolimatta. Olen pahoillani, että sairastuin.

Älkää vittu moralisoiko kaikkia työttömiä tai ns. "työtävieroksuvia ja yhteiskunnan loisia", jos teillä ei ole 110% varmuutta siitä, miksi se ihminen ei ole töissä. Monet ovat sairaita tai eivät vain saa töitä. Monet heistä olisivat töissä, jos pääsisivät. Monet pitkäaikaissairaat olisivat niin vitun paljon mielummin töissä, kuin eläisivät 24/7 sairautensa oireiden kanssa.

 

[koiperhonen-85]

...kesken... sitä mä sillä "koulut jäi kesken" jutulla meinaan. Vaikka joskus kyllä tulee funtsittua, että vittu peruskoulu 20 vuotiseks, heh!

 

[panacea]

Olen ollut mielenterveysongelmien vuoksi kotona lähes vuoden. Mieheni on saanut tehdä töitä niska limassa. Olisin niin mieluusti tehnyt töitä... Mieluummin olisin tehnyt vaikka välillä vuorokauden ympäri, kuin kärsinyt kamalasta masennuksesta. Viikkoon en päässyt sohvalta ylös erään masennusjakson aikana. Toisinaan manian takia on kuin olisi muurahaisia pää täynnä ympäri vuorokauden. Koulu jäi kesken, töihin en kyvennyt. Maniassa kyllä touhuan, mutta keskittymiskyky ja järjenkäyttö tulee vähän viiveellä. Aikaan saa kyllä, mutta tulos ei välttämättä ole kovin toivottu. Maniassa saan aikaisiksi todella paljonkin tuhoa, jos niikseen. Joo, olen hullu ja pyysin välillä, että pääsisin mielisairaalaan, mutta mieheni ei siihen suostunut.

Helppo se on mieheni vittuilla, kuinka loisin. Helppo se on mieheni haukkua, kuinka en tee mitään ja "aijon varmaan tähän jäädäkkin pillu paljaana makaamaan joka aamu kun hän lähtee töihin" (olen kuntouttanut itseäni ja nyt olen valmis töihin, joten en aijo todellakaan niin tehdä!!)

Helppo se on muiden haukkua, kuinka elän helppoa elämää ja miehen kukkarolla. Annoin miehelleni tilaisuuden lähteä. Olen yrittänyt erota vaikka kuinka monta kertaa. Hän ei suostu eroon tästä tilanteestakaan (jota en ole tahallani aiheuttanut, vaikka niin luulisi) huolimatta. Olen pahoillani, että sairastuin.

Älkää vittu moralisoiko kaikkia työttömiä tai ns. "työtävieroksuvia ja yhteiskunnan loisia", jos teillä ei ole 110% varmuutta siitä, miksi se ihminen ei ole töissä. Monet ovat sairaita tai eivät vain saa töitä. Monet heistä olisivat töissä, jos pääsisivät. Monet pitkäaikaissairaat olisivat niin vitun paljon mielummin töissä, kuin eläisivät 24/7 sairautensa oireiden kanssa.

Kukaan tässä keskustelussa ei ole haukkunut sairauslomalla olevaa ihmistä loiseksi. Jos miehesi niin tekee, mitä hyötyä on siitä että räyhäät täällä meille asiasta? Räyhää sille miehellesi siellä kotona.

 

[maksan omat kiitos]

hm jos asun yksin ja olen työtön opiskelen tai olen eläkkeellä kukaan ei kysele. Kun muna mankeli asustaa kanssasi alkaa ongelmat näillekin kysymyksille

 

[Kotirouva päiviä odotellessa]

Huoh. Nyt oli kyse siitä, ettei HALUA mennä töihin. Ei siitä onko töitä tai sairautta tms.

Olisin mielelelläni kotirouva jos mahdollisuus siihen tulee. Jättäisin mieluusti työni enemmän sitä tarvitsevalle. Miehelleni tämä on ok, hän ei laske kenen rahat on käytössä. Ehkä noin 2-5 vuoden sisään tämä on totta.

 

[Anni62]

Kyllä minäkin mielummin olisin vain kotona kun pompoteltavana työkkärissä. No, nyt olen ollutkin sairaslomalla kohta vuoden ja ainakin olen vielä toisenkin vuoden. Se vain, että miehen palkka ei niin hirmu iso ole ja jää reilun vuoden päästä eläkkeellekkin. Voi olla, että on pakko mun mennä tai saada jotain töitäkin. Se, että pystyykö mihinkään töihin kun on sairaslomalla näinkin kauan on sitten eri juttu.
Minä olen nauttinut kotona olemisesta, miehellä on ruokaa päivisin ja kahvit kun vaan soittaa, että tulee kahville. Käy kotona sekä kahvi- että ruokatauot. On hiljaista kun kaikki ovat koulussa, eikä kotona ole kun kaksi nuorinta ja tyttö kohta 18-v, poika 12-v.
Mutta rahat ovat aina vähissä ja tarpeeseen on nää mun sairaspäivärahtkin. Mies ei kuitenkaan ole koskaan patistanut töihin vaan auttaa joka tilanteessa ja ollut tukena aina.

 

[mies1]

Ei kai kotirouvuudessa ole mitään väärää, jos on kysymys pitkästä suhteesta. Aika haastavampi tilanteesta tulee, jos puoliso on jäämässä uuden kumppanin kotiin "keittelemään kahvia" ja odottelemaan miestä töistä kotiin; lapset on tehty ja työ olisi lähinnä omia harrastuksia kuten netissä oleilua.

 

[nainen 30+]

Eihän tuossa ole mitään väärää tai oikeaa, jokainen varallisuutensa mukaan. Mikäli ei ole varallisuutta/toimeentuloa, on väärin elää yhteiskunnan loisena. Mutta perheen/parisuhteen sisällä asiat hoidetaan sisäisesti. Jos talous tuleen toimeen talouden "omilla" tuloilla, on kai sama mitä kukakin tekee tai on tekemättä. Se on talouden sisäinen asia.

Varsinainen kotirouvuus on jo käytännössä kadonnut. Yhteiskunta on hoitanut lapsenhoidon eri tavalla, joten perinteistä kaavaa jäädä kotirouvaksi ei käytännössä ole. Eri asia on vielä muualla Euroopassa. Jos äitiysloma on 3kk ja lastenhoitajat maksaa maltaita. Asettaa se asiat eri valoon. Silloin lasten hankkiminen asettaa talouden sisäisen tulopoliitiikan oikeudenmukaisesti ajateltuna aivan eri mittakaavaan, kuin esim. pohjoismaissa. Silloin "kotirouvuus/kotiäitiys" on miltei pakkokin.

Suomessa taloudelliselta kannalta, ei tuota puoliksi pakollista jatkomua kotiäityiteen/kotirouvuuteen ole samalla tavalla. Täällä kyse on todella enemmän talouden sisäisestä tulonhankkimislähteistä ja talouden varallisuudesta.

 

[nainen 30+]

amalja:lle

Mitä ihmeen ihmettä. Mitenkä niin et saa palkkaa. Tuohan on nyt ihan järjetöntä. Vai oletko yhteiskunnan "loisena" ja nostat tukiaisia ja samalla silti töissä. Toki miehen pitää maksaa työstäsi palkkaa! Eihän tuossa ole mitään järkeä. Eri tilanne olisi jos kysessä olisi perheyritys tai yhteinen yrityksenne. Oletko siis pimeästi töissä vai ilmaiseksi. Ei tuossa ole mitään järkeä. Jos mies nostaa itselleen niin isoa palkkaa, että se riittää, niin miksei mies silloin voi maksaa sinulle palkkaa työstäsi? Oletko nyt ihan todella ajattelut asiaa nokkaasi pidemmälle. Mietis nyt hieman.

 

[tuli.]

Just samaa ajattelin, kuin edellinen. Mies hyötyy, kun ei tarvitse maksaa tellejä ja lellejä, eikä palkata erikseen kirjanpitäjää yms. Nainen häviää eläkeasioissa.

 

[työhän on kivaa]

Suoraan sanottuna minun ainakin on hyvin vaikea ymmärtää, mitä sisältöä elämässä on jos loikoilee kaikki päivät kotosalla tai vähän lounastaa, harrastaa ja tekee kotitöitä... Itse ainakin saan surta tyydytystä työstä ja tunnen saavani jotain aikaan ja kehittyväni eri osa-alueilla. Itselläni on kiva ammatti, mutta en ole mikään uraohjus silti. Kotitöiden tekemisen voisin kyllä "lahjoittaa" kenelle tahansa, niistä en juuri innostu.

 

[tuli.]

Eihän se vapaaehtoinen työttömyys tarkoita sitä, että pitäisi loikoilla kotosalla kaiket päivät! Itsellänikin ihan mukava työ, mutta jos olisi mahdollista, niin voisin hyvinkin jäädä jo nyt oloneuvokseksi. Tekemistä kyllä riittäisi harrastuksien, opiskelun, vapaaehtoistyön yms. parissa.

Olin viimevuoden vuorotteluvapaalla ja kyllä aika meni ilman loikoilua vähän turhankin nopeasti. Opin uusia asioita nikkaroinnista, veneen laitosta, kivitöistä mm muurauksesta jne.

Itsestäni on taas vaikea ymmärtää, jos työ on elämän koko sisältö. Kehittyä voi eri aloilla ilman varsinaista palkkatyötäkin.

 

[En tahtoisi]

Kiva jos olet ollut nuoresta asti kotiäiti. Yhtäkkiä mies saa jonkin keski-iän kriisin ja vaihtaa vaimon nuorempaan. Eipä ole juuri eläkettä kertynyt, saati työkokemusta ja yritä siinä sitten keksiä itsellesi työ ja toimeentulo. (Näin kävi vanhempieni tuttavapiirissä vastikään.) No, kukin tyylillään, mutta minä en haluaisi olla miehen elätti. Ehkäpä olen liian vanhana (miltei kolmekymppisenä vasta) pariutunut ajatellakseni niin, että miehen pitäisi haluta elättää minua.

 

[kannattaa funtsata]

Minäkin olisin huolissani asioista vähän pidemmällä aikavälillä katsottuna. Jos on vapaaehtoisesti ilman työtä, niin silloinhan ei saa työttömyyskorvausta. Myöskään eläkettä ei kerry. Jos jossakin vaiheessa haluaa takaisin työelämään, se voi olla tosi vaikeaa ja vaikka uudelleenkouluttautuisi, niin ikärasismia on yhä olemassa. Kaupan kassallekaan on vaikea päästä, kun haluavat mieluummin nättejä parikymppisiä ylioppilastyttöjä ja siivoamaankaan ei tahdo päästä, kun huonosti suomea puhuvat ovat nuorempia ja rivakampia työntekijöitä.

Jos jää kotirouvaksi, niin kannattaisi maksaa vapaaehtoista eläkettä, jonka saa muuten vähentää verotuksessa. Monelle saattaa tulla muutoin yllätyksenä se, että eläkeiässä mies saa sen n. 60 % tuloista eläkettä ja vaimo vain sen minimieläkkeen, jolloin ei välttämättä selviä toimeentulosta varsinkin, kun yleensä tulee kaikenlaista sairastelua ja nämä yhteiskunnan jonot tuntien olisi kiva, että säästössä olisi rahaa, jotta voisi tarvittaessa käydä yksityisellä puolella silmän kaihileikkauksen, jalkojen suonikohjujen tms. operaatioiden vuoksi. Vanhemmiten tulee myös yleensä jotakin sairautta, joka vaatii jatkuvan lääkityksen (aikuistyypin diabetes, verenpainetauti, sydänsairauksia). Rintasyöpäkin osuu nykyään joka kymmenenteen naisista eikä lääkkeet ole nekään ilmaisia.

Tämä yllämainittu on siis arkipäivää pitkässä parisuhteessa. Puolet liitoista päätyy kuitenkin eroon, joten jos kotiäiti joutuu pois potkituksi, niin taloudellinen katastrofi on valmis varsinkin, jos ei ole naimisissa tai on avioehto, jossa toisen omaisuuteen ei ole asiaa.

Kokonaan töistä pois jättäytyminen voi tarkoittaa myös sosiaalisten suhteiden katkeamista. Omalla kohdallani paras ratkaisu olisi mielestäni osa-aikatyö tai kiireapulaisena/projektityössä tehtävä työ. Jos itselläni olisi mahdollista, niin mielelläni pitäisin vuorotteluvapaata tai tekisin esim. 6 h/päivä eli 30 h/vko tai esim. 2,5 - 3 pv/vko. Sillä tavalla eläkettä karttuisi, saisi omaa rahaa ja kuitenkin vapaa-aikaa jäisi hyvin.

 

[allaliini]

Meillä itse opiskelen ja silloin täällöin teen töitä miehen omassa firmassa. Mies maksaa palkkaa minulle. Tosin en sitä palkkaa häneltä ruinaa, kun hän muutenkin maksaa kaiken asumisesta ja autosta ruokaostoksiin ja mun vaatteisiin.

Tämä tilanne on tietysti väliaikainen, koska aijon mennä hyviin töihin vamistuttuani. En jaksa odottaa että saan oman toimistoni, jossa voin istua uusi armanin jakkupuku päälläni ja kastella viherkasvejani.

Ja tulisin hulluksi jos istuisin kotona kaiket päivät, varsinkin jos joudun hoitamaan lapsia samalla siivoamaan yms. pahin painajainen.

 

[amalja]

eläkemaksun minullekkin ja hirveen ison maksaakin.
Milläkö maksan laskuni? En minä ole sossun elätti, enkä saa mitään tukaisia, mutta minulla on leskeneläke, edellisen ukon jäljiltä jota en menetä vaikka menisinkin naimisiin uudestaan ja jonkin verran muita tuloja ja omaisuutta. Pitäähän nyt yli viiskymppisellä olla jo jotakin omaakin kertynyt, "vanhuuden turvaksi".;-))
Joten huvikseni, minä töitä teen.
Ei kaikki "oikeissa töissä" käymättömät elä sossun rahoilla.

 

[aina välillä kotona loisimassa]

Ei se muille kuulu haluaako joku käydä töissä vai ei.
Pikkaisen nyppii ajatus että aina pitää puolustautua ja tehdä tili vieraillekin ihmisille millä elämisen maksaa jos ei töissä käy. Aivan kuin se olisi perusedellytys että on sossun/yhteiskunnan elätti jos ei töitä tee.

Jos puoliso haluaa elättää toisen ja perheen varallisuus sen sallivat ei siinä pitäisi olla muilla nokan koputtamista.

Tässäkin torpassa on miljoona työtä mitkä seisovat vain siksi kun ei niitä kerkeä tekemään, jos töissä pitää käydä.

 

[Viulu]

Mitä tuumaatte jos se onkin mies, joka on kotona??

Minulla sellainen, pyysi pomoltaan päästä työttömyysputkeen. Tekee kyllä kotityöt, mutta rahaa tulee vähän, ja kun pääsee kuuskymppisenä työttömyyseläkkeelle, tulot vieläkin pienenevät. Itse hankin kaksi kertaa enemmän kuin hän. En siis arvosta häntä kuten arvostaisin miestä jolla olisi kunnon tulot.

En kyllä miehenäkään arvostaisi naista, joka eläisi siivelläni. Kotityöt ehtii kyllä tehdä viikonloppuisin ja illallakin, jos siihen vetoatte "kotirouvat".

 

[hhhhhhhh]

Tämä tilanne on tietysti väliaikainen, koska aijon mennä hyviin töihin vamistuttuani. En jaksa odottaa että saan oman toimistoni, jossa voin istua uusi armanin jakkupuku päälläni ja kastella viherkasvejani.

Justiinsa joo, että saat sitten oman toimiston ja Armanin jakkupuvun viherkasveineen. Oletko ajatellut tehdä jotain töitä siellä toimistossasi? Opettele ainakin suomen kieltä ennen kuin AIJOT mitään sen enempää.

 

[Minäkin haluaisin kotirouvaksi!]

Jos todella olisi mahdollista, niin kyllä minäkin haluaisin jäädä kotirouvaksi. Olisi ihanaa aamulla rauhassa herätellä lapset kouluun, katsoa, että syövät kunnolla aamupalaa ja sitten päivän mittaan kävisi kaupassa, tekisi ruoan, siivoaisi ja hoitaisi fyysistä ja henkistä terveyttä. Kyllä saisin ajan kulumaan: kävisin kirjastossa, harrastaisin liikuntaa, tekisin käsitöitä, osallistuisin työväenopiston päiväryhmiin, lukisin jne jne. Olen muutenkin vähän erakkoluonne, joten viihdyn hyvin yksinkin.

Käytännössä tällaiseen elämään ei ole mahdollisuutta, koska ei ole rahaa. Työstä saatavia minunkin tulojani tarvitaan asuntolainan lyhennyksiin ja tähän elämäntapaan, jonka olemme valinneet. En haluaisi olla kotirouva, jos se tarkoittaisi pihistämistä ja tinkimistä kaikista menoista. Jos taas jompikumpi meistä olisi vaikkapa varakkaasta suvusta eikä työssäkäynti olisi pakollista, niin voisin ihan hyvin keskittyä perheen hyvinvointiin.

 

[pit.]

Hmm..no aika erikoista, jos toisen arvostus on kiinni palkan suuruudesta. Itse olen jotenkin pohjattoman kyllästynyt tähän tapaan määritellä ihmisen ihmisarvo hänen ammattinsa tai työnsä perusteella.

Olen ollut pitkiä pätkiä elämästäni sairaslomalla ja kyllä on kyllästyttänyt nämä ihmisten "mitä sinä teet"-tyyppiset tiedustelut. No makaan ja syljeskelen kattoon tietty .. Onneksi olen opiskellut yliopistossa samalla, joten olen voinut vastata opiskelevani. Sairauksiani en ole halunnut käydä kenellekään selittelemään. Nyt kun olen valmistunut, alibini on poistunut, joten taidan tosiaan vastata kaikille, että en tee mitään, kunhan makaan soffalla ja shoppailen netissä.

Odotan innolla, minkänäköisiksi kyselijöiden naamat menevät.

 

[nainen 30+]

amalja:lle
Hmp. Hieman eri kuvan annoit ensimmäisessä viestissäsi, kuin toisessa. Jos kerran toimeentulosi on järjestetty muulla tavalla kuin palkkatyöllä tai tukiaisilla. Niin mitä sitten. Tilanteesi on silloin täysin eri, kuin mistä muuten oli alunperin puhetta.

Jos toimeentulo on riittävä muutoin kuin tukiaisilla, niin samahan se silloin oletko kotona, ulkomailla tai vapaaehtoistyössä, tämän asian näkövinkkelistä.