Mitä mieltä miehestä

Joka yhteisen lapsemme synnytyksessä muistelee ex-naisensa synnytystä?

 

Susta tuntui varmasti ihan kauheelta! Lämmin hali sulle. Mulla taas mun miehen äiti sanoi, että mieheni rakastaa exäänsä ja vielä kiusaamismielessä.

 

No jos miehellesi syntyi tuolloin lapsi niin aivan varmasti muistelee.

 

Kaipa ne niitä vertailee. Oon pyytänyt, ettei muistojaan mulle jakaisi.

 

No voi jumalauta. Kyseessä on sen verran iso tapahtuma kenen tahansa vanhemman elämässä että luulisi jopa keskiverto palstaämmän ymmärtävän että tulee mieleen tuossa tilanteessa.

Vai luuletko että mies siinä samalla kaiholla muistelee exänsä äärimmilleen pingottunutta revaa ja sen haltijaa? Miten heikko itsetunto voi ihmisellä olla?

 

No voi jumalauta. Kyseessä on sen verran iso tapahtuma kenen tahansa vanhemman elämässä että luulisi jopa keskiverto palstaämmän ymmärtävän että tulee mieleen tuossa tilanteessa.

Vai luuletko että mies siinä samalla kaiholla muistelee exänsä äärimmilleen pingottunutta revaa ja sen haltijaa? Miten heikko itsetunto voi ihmisellä olla?

Joo, varmaan tippa silmässä liikuttuneena ja lämmöllä muisteli exänsä paskassa ja veressä oleva persevittua. Jätä se ennenku niide suhde paljastuu.

 

Ei s**tana.

 

Jos mies on tosimielellä kanssasi, hän on todellinen typerys. Mieti, jaksatko sellaisen typeryksen kanssa elää.

 

Mitä mieltä olet jos äiti vertailee ensimmäistä ja toista synnytystä miehelleen -silloin jos eka lapsi on toisen miehen?

 

[QUOTE="jep";29488755]Mitä mieltä olet jos äiti vertailee ensimmäistä ja toista synnytystä miehelleen -silloin jos eka lapsi on toisen miehen?[/QUOTE]

Just olin tulossa tätä kirjoittamaan.

 

Ei mua haittais. Pitäskö haitata?

 

[QUOTE="jep";29488755]Mitä mieltä olet jos äiti vertailee ensimmäistä ja toista synnytystä miehelleen -silloin jos eka lapsi on toisen miehen?[/QUOTE]

Hieman eri asia. Äiti tekee kuitenkin fyysisen työn ja kantaa hormonimyrskyt.

 

Mä varmaan olisin itkenyt. Normaalitilanteessa en tietenkään, mutta synnytyksessä. Siellä mies voi pitää turpansa kiinni jos ei ole järkevää kommentoitavaa.

 

No voi jumalauta. Kyseessä on sen verran iso tapahtuma kenen tahansa vanhemman elämässä että luulisi jopa keskiverto palstaämmän ymmärtävän että tulee mieleen tuossa tilanteessa.

Vai luuletko että mies siinä samalla kaiholla muistelee exänsä äärimmilleen pingottunutta revaa ja sen haltijaa? Miten heikko itsetunto voi ihmisellä olla?

No voi jumalauta. Vaikka tuleekin mieleen entiset muistot, niin sen verran pitää olla ymmärrystä, ettei niitä ala siinä tilanteessa muistelemaan nyksälleen.

 

Mä varmaan olisin itkenyt. Normaalitilanteessa en tietenkään, mutta synnytyksessä. Siellä mies voi pitää turpansa kiinni jos ei ole järkevää kommentoitavaa.

Pitänee ottaa huomioon että miehellekin synnytys on todella jännittävä tilanne.
Jospa hän ajatteli että kokemuksen jakamisesta olisi jotakin hyötyä/apua, tiedä häntä.
(näin minä olisin asian nähnyt)

 

Niin ja tässähän mies ei VERTAILE synnytyksiä/synnyttäjiä niin en ymmärrä miksi olisi paha muistella, iloinen asia joka kerta.

 

No voi jumalauta. Kyseessä on sen verran iso tapahtuma kenen tahansa vanhemman elämässä että luulisi jopa keskiverto palstaämmän ymmärtävän että tulee mieleen tuossa tilanteessa.

Vai luuletko että mies siinä samalla kaiholla muistelee exänsä äärimmilleen pingottunutta revaa ja sen haltijaa? Miten heikko itsetunto voi ihmisellä olla?

no luulis että jokanen ukko tajuais pitää mölyt mahassa!

 

No jospa vaikka ajattelisit sitä näin: mies muisteli ensimmäisen lapsensa syntymää toisen lapsen synnytyksessä.

Aika normaalia?

 

Moniko teistä "ihan normaalia ja mitä pitäs olla mieltä?" -tyypeistä on ollut tilanteessa, jossa ittelle uusi kokemus on jo miehellä plakkarissa toisen kanssa? Onko vaikea hyväksyä toisen tunteet, vaikket niitä ymmärräkään?

 

Moniko teistä "ihan normaalia ja mitä pitäs olla mieltä?" -tyypeistä on ollut tilanteessa, jossa ittelle uusi kokemus on jo miehellä plakkarissa toisen kanssa? Onko vaikea hyväksyä toisen tunteet, vaikket niitä ymmärräkään?

:wave:

 

Moniko teistä "ihan normaalia ja mitä pitäs olla mieltä?" -tyypeistä on ollut tilanteessa, jossa ittelle uusi kokemus on jo miehellä plakkarissa toisen kanssa? Onko vaikea hyväksyä toisen tunteet, vaikket niitä ymmärräkään?

Älä nyt suutu mutta se mies otetaan sellaisenaan, eli tässä tapauksessa on hyväksytty se että "eka kerta" on jo takana ja mies haluaa niitä vertailla siinä missä nainenkin sitä tekisi.

 

Älä nyt suutu mutta se mies otetaan sellaisenaan, eli tässä tapauksessa on hyväksytty se että "eka kerta" on jo takana ja mies haluaa niitä vertailla siinä missä nainenkin sitä tekisi.

Mies voi vertailla sitte, kun on ite lapsen ulos pusannut. Vai harjoittaako naiset sitten synnytystukena olleiden exien ja nyxien vertailua synnytyssalissa? "Rane, et sä osaa hieroa mun alaselkää yhtä hyvin ku Pera."?

 

Moniko teistä "ihan normaalia ja mitä pitäs olla mieltä?" -tyypeistä on ollut tilanteessa, jossa ittelle uusi kokemus on jo miehellä plakkarissa toisen kanssa? Onko vaikea hyväksyä toisen tunteet, vaikket niitä ymmärräkään?

:wave:

En voi ymmärtää sinun näkemystä mutta asia on ihan ok, ollaan erilaisia.

 

Mies voi vertailla sitte, kun on ite lapsen ulos pusannut. Vai harjoittaako naiset sitten synnytystukena olleiden exien ja nyxien vertailua synnytyssalissa? "Rane, et sä osaa hieroa mun alaselkää yhtä hyvin ku Pera."?

Mut eihän tässä ollu kyse vertailusta vaan tapahtuman muistelemisesta.

 

Mies voi vertailla sitte, kun on ite lapsen ulos pusannut. Vai harjoittaako naiset sitten synnytystukena olleiden exien ja nyxien vertailua synnytyssalissa? "Rane, et sä osaa hieroa mun alaselkää yhtä hyvin ku Pera."?

Eli esim. "kun meidän Lissu syntyi niin..." ei siis ole hyväksyttävää.

Hassua että äideille tämä sallitaan muuta iseille ei.

Tuskin ap:n mies on kuitenkaan mennyt sanomaan että "kyllä Marja silloin ponnisti paremmin kuin sinä".