Mitä mieltä? Lapset päiväkotiin vaikka vanhemmat vapaalla?

Mä olen näissä varmasti monen mielestä ärsyttävä nipo. Vanhempien vapaa, on aina meillä ollut myös lapsen vapaa ja piste. Sen enempää asiaa avaamatta.

 

Musta tuntuu oudolta tämä asenne että lapselle on jotenkin kauhean raskasta ja kurjaa mennä päiväkotiin. En tiedä millaisia teidän päiväkodit sitten on, mutta meidän lapset ainakin ihan innoissaan lähtee päiväkotiin kavereita ja kivoja tätejä katsomaan. Niistä on kiva kun on kaikkea järjestettyä puuhaa ja ohjelmaa.
Iltaisin ja viikonloppuisin sitten ollaan omalla porukalla ja nautitaan siitä.

 

[QUOTE="Ronja";30815524]Musta tuntuu oudolta tämä asenne että lapselle on jotenkin kauhean raskasta ja kurjaa mennä päiväkotiin. En tiedä millaisia teidän päiväkodit sitten on, mutta meidän lapset ainakin ihan innoissaan lähtee päiväkotiin kavereita ja kivoja tätejä katsomaan. Niistä on kiva kun on kaikkea järjestettyä puuhaa ja ohjelmaa.
Iltaisin ja viikonloppuisin sitten ollaan omalla porukalla ja nautitaan siitä.[/QUOTE]

Amen. Ja meillä lapset ovat olleet sen verran "vanhoja" päiväkotiin mennessään, että ne kaverit ja touhut siellä on kiinnostaneet varmasti ihan eri lailla kuin jotain vuoden ikäistä pikkutaaperoa.

Eli ap:n tapauksessa todellakin veisin lapset päikkyyn leikkimään ja tekisin sillä aikaa ihan mitä itse lystään. Vuorotyöläisten lapsilla on muutenkin arkivapaita vähän eri tavalla kuin normityöaikaa tekevien.

 

[QUOTE="Ronja";30815524]Musta tuntuu oudolta tämä asenne että lapselle on jotenkin kauhean raskasta ja kurjaa mennä päiväkotiin. En tiedä millaisia teidän päiväkodit sitten on, mutta meidän lapset ainakin ihan innoissaan lähtee päiväkotiin kavereita ja kivoja tätejä katsomaan. Niistä on kiva kun on kaikkea järjestettyä puuhaa ja ohjelmaa.
Iltaisin ja viikonloppuisin sitten ollaan omalla porukalla ja nautitaan siitä.[/QUOTE]

Meidän lapsilla on aivan huippupäiväkoti ja lapset ovat viihtyneet loistavasti, menneet päikkyyn aina mielellään. Siitä huolimatta ovat aina nauttineet poikkeuksellisistä arkivapaista Eli ainakin omien lasten kohdalla: päikky hyvä, koti parempi!

 

Meidän lapset tykkäävät käydä päikyssä. Siellä on kavereita ja reippaat tädit keksivät jatkuvasti monenmoista monipuolista tekemistä. Vaikkei kotonakaan laiskotella, niin kyllä päikky aina kotiolot voittaa.
Ottaa vielä huomioon että päiväkotimaksut ovat melkoiset, niin enpä koe yhtään huonoa omaatuntoa siitä että lapset ovat päikyssä vaikka toinen tai molempi vanhempi kotona olisikin.

 

Riippuu tilanteesta. Jos teillä harvoin on miehen kanssa yhtä aikaa vapaata, niin veisin hoitoon. Jos taas yhteistä aikaa on muulloinkin, pitäisin lapset kotona ja keksisin jonkun perheen yhteisen retken.
Kyllähän lapsistakin on välillä kiva saada tehdä jotain tavallisesta poikkeavaa.

 

Kyllä minä taas ihmettelen niitä perheitä missä pienet esimerkiks 2-3 -vuotiaat on mieluummin päiväkodissa kuin kotona. Ei niitä lapsia tarvitse sulkea omaan huoneeseen, vaan voi pyytää kavereita leikkimään tai itse tehdä jotain kivaa lapsen kanssa.

 

Luojan kiitos, mun elämään kuuluu lapset erittäin vahvasti, eikä pelkästään omat
KUITENKIN mulla on elämää myös ilman lapsia. Ja kyllä, nautin välillä ajasta, vain mieheni tai pelkästään aikuisten seurassa.
Olenko nyt sitten kauhea ihminen? (ei tarvitse vastata, mielipiteellänne ei ole väliä)

 

Avaan sittenkin.... Mulla itselläni päiväkotitausta 9kk->. Siihen maailman aikaan äidit eivät kurvanneet edes kauppaan ennen lapsen hakua.Omat lapset olen vienyt myös päiväkotiin /perhepäivähoitoon heti töihin palattuani. Tarhoja on ollut monia matkan varrella ja aina on lapset tykänneet. Ei ole valittamista suuremmin. Hienoa kun saavat tehdä ja touhuta ja sosiaalistua siinä samassa. MUTTA. Liekö sitten omasta taustasta sellainen periaate, että päiväkoti on työssäkäyvien/opiskelevien vanhempien lapsille. Se on kuitenkin ns. lapsen "työpaikka", jossa hän on, koska vanhemmat tai vanhempi tienaa/opiskelee. Ja kun vanhemmilla vapaa, niin kyllähän se on myös lapsen vapaa. Ei päiväkoti ole mikaan lapsiparkki tai joku MLSL: hoitoapu tms....Parisuhteen laatuaikaa pitää tietenkin olla, mutta eihän se nyt sentään ole päiväkodin asia pitää lapsia silloin...Sehän on jokaisen perheen "sisäinen" ratkaisu, mihin lapsi menee silloin tai tuleeko joku kotiin hoitamaan... Olen näissä kyllä niin näköjään "vanhoollinen".

 

dumdum, meidän kunnalliset päivähoitomaksut on varsin pienet jos yhtään vertaa muihin maihin, tiedoksi vaan.

 

Ihan voitte ne lapset viedä päiväkotiin, jos haluatte viettää aikaanne kahdestaan, tai on esim. joku isompi kotiprojekti jossa lapset olis enemmän vaan tiellä.

Mutta toki voitte pitää lapsetkin kotona ja viettää perhepäivää.

Ihan mikä tällä hetkellä tuntuu teistä hyvältä ja tarpeelliselta.

 

No ilman muuta viette lapset hoitoon jos sitä kaipaatte, ja siltä tuntuu. Jos se teidän arjessa ja parisuhteessa jaksaminen vaatii nyt sen yhden kahdenkeskeisen vapaapäivän, niin olkoon niin. Eipä siinä auta luiden arvostella.

Itse ehkä harkitsisin kuitenkin sitä perhepäivän pitämistä. Että tehtäisiin jotain mukavaa porukalla. Olisihan se lapsillekkin niin mukavampi. Viettää yhdessä aikaa äidin ja isän kanssa. Jos se kerran teilläkin on niin harvinaista herkkua? Mutta toisaalta meillä on isovanhemmat niin aktiivisia lapsenvahteja, että meillä on mahdollisuus viettää myös kahdenkeskeistä aikaa muutoinkin. Te päätätte

 

Mutta on minunkin kyllä sen verran omasta mielipiteestäni joustettava, että päivähoidossa viihtyminen, siitä kuormittuminen, lapsen loman tarve, kotona viihtyminen ja vanhempien luona olemisen tarve on lapsilla hyvin tapauskohtaista. Mä en vaan silti näe asiaa niin, että retket, askartelut, kaverit jne on sidoksissa vain päivähoitoon. Oman kokemuksen mukaan päivähoidossa voi viihtyä erinomaisesti ja hoitopaikka olla ihan timanttinen, mutta siitä huolimatta lapsi tarvitsee ja haluaa lomaa. Jo pelkästään se, että saa nukkua pidempään, heräillä rauhassa, tehdä asioita omaan tahtiin, saada kiireetöntä aikaa vanhemmiltaan ja tehdä niitä kivoja asioita päivähoidon lisäks myös kotona (kavereiden kanssa tai ilman) on vielä mieluisampaa kuin hoidossa oleminen, vaikka lapsi oliskin jo iso. Puhumattakaan siitä, mitä voi tehdä vanhempien kanssa muttei hoidossa, kuten lähtee vaikka kykäilemään tai ihan yks kaks elokuviin tai leipoo pullaa. Kyllä minäkin nautin vapaapäivistä vaikka töissä viihdynkin, enkä yhtäkään ansaittua vapaapäivää jätä käyttämättä. Miksi vaatisin sitä lapselta? Plus että minun tietääkseni ykskään kasvatusalan ammattilainen ei ainakaan kovin pienelle lapselle suosittelis päiväkotia. Korjatkaa toki jos olen väärässä.

 

Meillä lapsi on yleensä kotona, jos vapaapäivä jommallakummalla sattuisi olemaan arkena, MUTTA voin myös hyvin viedä hoitoon. Viimeksi tein etänä vappuaattona töitä ja olin ajatellut pitää lapsen kotona, mutta niilläpä sattuikin olemaan naamiaiset juuri sinä päivänä, joten lapsi halusi mennä mieluummin hoitoon ja mikäpä minä olen sitä iloa pilaamaan. Muutenkin tuo 3 v. viihtyy mainiosti tarhassa ja viikon loman jälkeen ikävöi jo kovasti sinne ja musta se on vaan normaalia, koska päivittäin näkee niitä ihmisiä normaalisti.

Aion olla kesän kotona ja lapsi on pois hoidosta kesä-ja heinäkuun. Mun vapaa alkaa jo toukokuun puolessa välissä, mutta hui kauheaa, aion viedä lasta hoitoon noina kahtena viikkona, koska varmasti ehditään siinä tekemään yhtä sun toista kesän aikana. Tänään äitienpäiväkahveilla lapsi heitti mut jo pihalle, että pääsee toisten lasten kanssa leikkimään

 

Ei se yksi päivä varmasti maata kaada, vaikka pitäisittekin kahdenkeskeisen parisuhdepäivän. Jos olette sen tarpeessa, niin onhan se ok. Tehän sen parhaiten tiedätte onko se tärkeämpi teidän pariskuntana viettää aikaa kahdestaan, vai koko perheenne kesken.

Lähinnä mua kyllä jaksaa ihmetyttää monen muun perheen päivähoito asiat. Ehkä kummallisin tapaus on lähipiirissäni. Äiti oli raskaana, ja esikoinen 3v oli useana päivänä viikosta hoidossa tarhassa. Ei nyt mitään maraton päiviä, mutta apauttiarallaa klo 8-13. Siis äiti oli tämän ajan kotona yksin maha pystyssä. Kävi kahvilla, tapasi kavereita. Tätä perusteltiin naama peruslukemilla siksi, että poika tarvitsee leikkikavereita. No miten olisi oma äiti, tai vaikka treffit ystävien kanssa joilla samaikäisiä lapsia (näitä löytyi). sitten syntyi lapsi ja poika edelleen hoidossa. Ja kiukuttelee ja uhmaa iltaisin ja päivisin. Ihanko totta, mistähän johtuisi?

Olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että kyllä se päivähoito on lapselle työtä. Päivät ovat usein pitkiä, työpäivän mittaisia. Ja jatkuvasti aktiviteettia, ärsykkeitä tunkee joka paikasta. Aikaisia herätyksiä. Ja kun ollaan kotona pahimmillaan vasta alkuillasta kauppareissujen jälkeen, on jo nukkumaanmenoaika lähellä. Ja sama runba taas seuraavana päivänä.

Ei päivähoidossa ole sinänsä mitään väärää. Olen itse ollut töissä päiväkodissa. Itse kuitenkin säästäisin lasta kaikelta siltä rumbalta, ja jos vaan on pienikin mahdollisuus pitää lapsi kotona, käyttäisin sen. Siihen oravanpyörään ehtii myöhemminkin täysillä mukaan.

 

... ja jatkanpa vielä sen verran, että nämä asiat eivät sulje toisiaan pois - kotona voi olla kivaa, päikyssä voi olla kivaa, mummolassa voi olla kivaa, leirillä voi olla kivaa. Tasapainoiseen elämään näitä sitten sovitellaan sen mukaan, kun kukin perhe oikeaksi kokee. Minä olen esim. itse valinnut olla lasten kanssa kotona pitkät perhevapaat ja teen tälläkin hetkellä lyhennettyä työaikaa. Meidän tenavat eivät siis ikinä ole ollut päiväkodissa yhtään 8h päivää, saati että 07-17 kuten KAIKKIEN työttömien luuserien lapset tämän palstan mukaan siellä päikyssä on Ja koska meillä tilanne on näin leppoisa, niin todellakin käyn jumpassa lounastunnilla tai haen kaupasta sen maitopurkin ennen kuin kurvaan päikkyyn.

 

Aivan huoletta pitäkää se vanhempien "lomapäivä" kaksin
Mielipiteitä on monia kuten tarpeitakin. Joillekin riittää yhteinen aika lasten kanssa pelkästään ja toiset kaipaa aikuisten "aikaa" toisinaan.
Eroja olisi luultavasti vähemmän mikäli osa ihmisistä osaisi nähdä myös sen puolison tarpeet.. Niitähän ei joidenkin mielestä saisi edes olla kun on lisäännytty. Tunnempa muutaman naispuolisenkin, jotka ottivat eron miehestään kun tunsivat olevansa vain kämppiksiä ja näille miehille riitti yhteinen aika perheenä ainoastaan..

Kukin perhe omalla tyylillään. Ei ne lapset siitä säry jos vanhemmat välillä nauttivat kaksin vapaa-ajastaan. Parisuhde voi ajan myötä kyllä särkyä jos syrjäytetään aikuisten tarpeet. Se yksikin "parisuhdelataus" voi auttaa pitkälle.

 

Jos tuo 3 v. on tottunut olemaan tarhassa, niin en näe mitään ongelmaa että se on siellä vaikka kolmena päivänä 8-13. Muutoksia sen elämässä on varmasti tarpeeksi ilman että otetaan tutusta paikasta pois- kiukuttelu taas johtunee enemmän uudesta vauvasta kuin lyhyestä tarhapäivästä. Ja jos äiti on väsynyt vauvan kanssa, niin ei jaksa lähteä joka päivä leikkitreffeille, sillä moni tuon ikäinen ihan oikeasti kaipaa lapsiseuraa ja tekemistä. Äitikin toki kelpaa, jos sitten jaksaa leikkiä jotain junaleikkiä kaksi tuntia putkeen, mutta jos ei jaksa. Eri asia taas olisi, jos toinen lapsista olisi hoidossa joka päivä täydet päivät- toisaalta jossain tilanteessa sekin olisi ok (masennusta, koliikkia tms.). Pointtina siis se, että kun toisen tilanne ei koskaan ole samanlainen kuin se oma tilanne, niin turha sitä niin kovasti ihmetellä ja paheksua.

 

[QUOTE="Hömelö";30815290]En todellakaan veis päiväkotiin lapsia jos vielä ollaan totutteluvaiheessa! Varmasti kaipaisivat enemmän kotiin kuin hoitoon. Ihme touhua että vanhemmat ajattelee enemmän sitä omaa jaksamistaan kuin lasten jaksamista. Eri asia, jos lapset on isoja, tottunu olemaan hoidossa, viihtyvät siellä hyvin, päivä pidetään lyhyenä ja vanhemmat ei harrasta tuota säännöllisesti.[/QUOTE]

No itseasiassa, totutteluvaiheessa juurikin olis tärkeää (ja lapselle helpompaa, seen that!) olla siellä päiväkodissa säännöllisesti.
Vuorotyöläinen itsekin ja kyllä meidän lapset on satunnaisesti olleet päiväkodissa mun vapaapäivinä! Miehen kanssa ollaan sit käyty esim.lounaalla tai sit oon ihan vaan nauttinut hiljaisesta talosta yksikseni!

 

Mun pointti (mitä moni ei ole tainnu oikein ymmärtää) on se, että vanhemman halu ja lapsen tarve voi olla kaks täysin eri asiaa. Minusta sillon vanhemman haluista pitäis joustaa. Jos taas ne on yks ja sama asia niin ongelmaahan ei ole. Kyseenalaistan vaan sen, etteikö vasta kaks viikkoo hoitoon totutelleet (minkä ikäset?) lapset kaipais ylimäärästä vapaapäivää koko perheen kesken jos semmoseen on mahdollisuus.

Onko ap:lla muuten mahdollisuutta siihen kahdenkeskiseen aikaan miehen kanssa esimerkiks viikonloppuna töiden jälkeen niin että lapset viedään vaikka mummolaan muutamaksi tunniksi? Tarkotan tällä sitä, että onko sitä aikaa järjestettävissä muutenkin kuin pitämällä lapsia suotta päiväkodissa? Tai pystyiskö sitä kahdenkeskistä aikaa odottamaan vähän pidempään että lapset ennättäis tottumaan kunnolla päivähoitoon. Minusta nämä on tosi oleellisia asioita, voiko sitä omaa aikaa järjestää muutenkin kuin pitämällä lapsia turhaan päiväkodissa. Jos ei kertakaikkisesti voi, niin sitten ehkä täytyy jostain tinkiä (vaikka siis siitä että lapset on ylimääräsen päivän hoidossa) että parisuhde pysyy kasassa. Mutta ilmeisesti se on aika monelle semmonen helppo ratkaisu vanhemman kannalta eikä asiaa edes vaivauduta miettimään lapsen kannalta.

 

Omasta kokemuksestani taas sanoisin, että lapsen on helpompi sopeutua päivähoitoon jos saa vastapainoks myös sitä vapaata. Isomman on myös helpompi ymmärtää hoidon tarve, kun tietää ettei vanhemmat kippaa häntä sinne että itse saa olla rauhassa omalta lapseltaan vaan hoidossa ollaan siksi että vanhempien on mentävä töihin eikä sinne voi ottaa lasta mukaan.

 

Jos tuo 3 v. on tottunut olemaan tarhassa, niin en näe mitään ongelmaa että se on siellä vaikka kolmena päivänä 8-13. Muutoksia sen elämässä on varmasti tarpeeksi ilman että otetaan tutusta paikasta pois- kiukuttelu taas johtunee enemmän uudesta vauvasta kuin lyhyestä tarhapäivästä. Ja jos äiti on väsynyt vauvan kanssa, niin ei jaksa lähteä joka päivä leikkitreffeille, sillä moni tuon ikäinen ihan oikeasti kaipaa lapsiseuraa ja tekemistä. Äitikin toki kelpaa, jos sitten jaksaa leikkiä jotain junaleikkiä kaksi tuntia putkeen, mutta jos ei jaksa. Eri asia taas olisi, jos toinen lapsista olisi hoidossa joka päivä täydet päivät- toisaalta jossain tilanteessa sekin olisi ok (masennusta, koliikkia tms.). Pointtina siis se, että kun toisen tilanne ei koskaan ole samanlainen kuin se oma tilanne, niin turha sitä niin kovasti ihmetellä ja paheksua.

Kyllä sitä saa ihmetellä onhan tuo vähän erikoinen tilanne. En vieläkään ymmärrä siis miksi lapsi on silloin hoidossa kun äiti on kotona? Ja tuossa aikaisemmassa kuvauksessa tuli ilmi todella aktiivinen äiti. Joka siis muutenkin on liikkeellä, näkee kavereitaan yms. Niin miksi lapsi silti hoidossa? Eikä tuonkaan ikäinen tarvitse joka päivä sitä oman ikäistä seuraa, myös ulkoilu ja kotona leikit riittävät myös. Kyllä lapsi tarvitsee muutakin kun tarkkaan aikataulutetun aikuisten maailman. Ja jos on uusi sisarus syntymässä, niin panostaisin varmaan itse vielä aikaa siihen esikoiseen kun vielä voi.

 

Meillä vuorohoitopäiväkoti. He tarkistavat työvuorot, myös miehen

 

Kyse on vain yhdestä päivästä, joten viekää vaan hoitoon. En ymmärrä kauhisteluja. Eri asia on, että jos joka viikko on yksi vapaa viikolla... Jotkut vie kyllä silloinkin aina lapset hoitoon, että saavat rauhassa siivota, tehdä remppaa, pihahommia tms. Onhan vanhempia jotka jopa laittavat lapset hoitoon koko viikonlopuksi tai viikoksi ja lähtevät reissuun ilman lapsia! Sillon tietty lapset isovanhemmilla, mutta kuitenkin... Varmasti kysyjän lapsilla on vapaata ja lomaa muulloin.
Musta tuntuu kyllä oudolta olla edes tunti yksin kotona tai koko päivä, jos olen esim. kipeänä. Joten en tiedä osaisinko viedä lapsen hoitoon, jos olisi viikolla vapaapäivä. Ei ole koskaan, mutta jos olisi, niin ehkä se voisi olla ihan kiva, kun voisi olla miehen kanssa kaksin tai tehdä jonkun tekemättömän homman kotona. Meillä ei ole esim. isovanhempia joille vie lapset hoitoon. Nauttikaa!

 

Enkä muuten käsitä sitäkään ajatusta, että ihmisten toimintatapoja ei sais koskaan arvostella, ihmetellä tai kyseenalaistaa jos niitä ei ole erikseen lailla kielletty, vaikka on syytä olettaa että jollekulle sivulliselle siitä saattaa aiheutua haittaa. Minusta aikuiset ihmiset tehköön itse omaan piikkiin itselleen ihan mitä haluaa, mutta ei toiselle ihmiselle, etenkään puolustuskyvyttömälle pienelle lapselle joka on täysin riippuvainen vanhemmistaan. Jos yhteiskunnan tarjoamia palveluja käytetään väärin (eli siis siihen, mihin niitä ei ole tarkotettu) tai jostain toiminnasta on haittaa vaikka lapselle niin miksi muiden pitää vaan myhäillä että "kaikki tavallaan", vaikka siinä samalla käytetään myös meidän muiden maksamia resursseja? En nyt tällä tarkota ap:ta jos hän yhden päivän pitää lapset hoidossa vaikka itse lomailee, vaan ylipäätään tätä "te itse päätätte mitä haluatte tehdä, viis muiden mielipiteestä" -hölynpölyä, jos kotona lorviva vanhempi tai vanhemmat kippaa lapsensa silti jatkuvasti hoitoon kun muuthan senkin hoidon maksaa, tai tupakoi raskausaikana mutta on heti vaatimassa apua yhteiskunnalta kun ei vieroitusoireista kärsivää, kiljuvaa vauvaa jaksakaan hoitaa (puhumattakaan vakavammista seurauksista). Noin esimerkiksi. Enkä todellakaan usko siihen, että päivähoito olis normaalin perheen lapselle välttämätöntä varhaiskasvatusta ennen eskari-ikää eikä kotona olevat vanhemmat yksinkertasesti pysty mitenkään järjestämään kaikkea sitä mitä pieni lapsi kehittyäkseen tarvitsee (kuten lapsen ikäistä leikkiseuraa, ulkoilua, retkeilyä ja käytöstapoja). Vaivaa se vähän vaatii, mutta niinhän lapsenkasvatuksen kuuluukin. Ihme ajatus että kasvattamisen pitäis olla helppoo ja ihanaa ja että ikävät asiat, kuten se vaiva mitä leikkipuistoon lähteminen tai lasten välisten riitojen selvittely vaatii, voidaan tai jopa pitää ulkoistaa muiden hoidettaviksi.