Mitä mieltä äidistä joka ei pärjää tai halua pärjätä hetkeäkään keskenään lastensa kanssa?

En tunne tuollaisia äitejä, mutta ei hyvältä kuulosta.

Minä itse joudun/saan käyttää paljon oman äitini apua kodinhoidossa ja vauvanhoidossa. Useimmiten se on sellaista että olen nukkunut huonosti, mies töissä, koti sekaisin ja turhauttaa. Äiti tulee ja tiskaa tai vie vauvan kävelylle tai jotain muuta mukavaa.

Onhan se aivan ihanaa kun on mummi meillä auttamassa ehkä 2-3 kertaa viikossa, mutta useimmiten se myös tuo lisää turhautumista ja ahdistusta ainakin minulla. Juuri tämän "lapset pitää hoitaa itse jos ne on tehnyt" -oletuksen takia. Tunnen itseni huonoksi äidiksi jos haluan vain jäädä nukkumaan ja oma äitini ottaa lapsen vähäksi aikaa hoitoon. Samalla kuitenkin tiedän ettei saisi valittaa...

No, pointtini oli, että olen itsekin syyttävällä kannalla tätä ap:n kuvailemaa äitiä kohtaan. Ja tämä ketju lisäsi omia huonoäitiviboja. :|

 

Mä tiedän yhden äidin, jolla on yksi lapsi, mutta ei ole lapsensa kanssa keskenään koskaan. Kaksi tuntia on jo liian pitkä aika äidille. Perheen isä tekee vuorotöitä ja aina isän iltavuoropäivinä lapsi on illat mummolla. Aamuvuoropäivinä lapsi lähti aamulla isän kyydillä mummolle. Yövuoroissa aamulla mummolle, kun isä nukkuu. Tää siis näin ekan vuoden, kun äiti oli "kotona lapsen kanssa". Vuoden iässä äiti lähti töihin ja lapsi päivähoitoon. Isä käy töissä myös viikonloppuisin (vastaavasti viikolla vapaata) ja silloinhan äidin täytyy päästä tuulettumaan eli lapsi taas mummolle. Ihan vauvasta asti isä hoiti lapsen, leikki, syötti, kylvetti, nukutti jne ja kävi töissä. Äiti oli äitiysvapaalla, vanhempainvapaalla ja vieläpä hoitovapaallakin, mutta lapsen kanssa hän ei koskaan ollut.

No, erohan siitä tuli lapsen ollessa 3v. Äiti olisi halunnut lapsen kokonaan isälle, mutta onneksi isä piti puolensa ja vaati vuoroviikot. Aika harva mies oli katsellut tuota naista edes sitä kolmea vuotta...

 

Ekana ajattelisin, että olisiko äiti masentunut. Tokana varmaan ajattelisin, että onko hän avuton.

Mulla oli suuria vaikeuksia jaksaa yksin lasten kanssa, kun olin masentunut. Olin kyllä lasten kanssa, mutta olin ihan puhki.

 

En ymmärrä yhtään. Äidin kuuluu hoitaa lapsensa oli niitä sitten yksi tai viisi.

 

No että lisääntymiseensä tarvitsisi sitoutumislupauksen ainakin mummolta miehen lisäksi...

Eli mummo mukaan seksihetkiin, ja vahtimaan kondomin käyttöä, pillereiden syöntiä tai että meneekö se sinne vai ei...

 

Mun tuttavalla on 4 lasta. Ja mitä ilmeisemmin ihana ja pitkäpinnainen mies. Lapset tuttavani hakee hoidosta ja ruokkii, sitten pakkaa tenavat autoon ja vie miehen äidille 2 ja omalleen 2. Ja hakee ne sieltä sit iltapestyinä ja pyjamassa kotiin. Ja raskasta on, kun kukaan ei auta ja kuika kukaan ei voi ymmärtää kuinka raskasta on niin monen lapsen kanssa. Mies jos lähtee työreissulle, niin heillä pitää olla 2 muutakin aikuista sen aikaa yökylässä, tai ainakin muksujen nukahtamiseen asti "auttamassa" tai siis lastenhoitajana, kaveri kyllä tuttavani kyllä avuliaasti kertoo mistä raaka-aineista pitää tehdä mitäkin ruokaa ja mistä löytyy pyykinpesuaineet yms.

Olen vuosia ihmetellyt heidän lähipiiriään, jotka mahdollistavat tämän, itsekin perheellisiä ja paljon harrastavia.

 

Hiphei, minä täällä!

Tunnustan että meillä oli noin, sain esikoisvauvoiksi kaksoset joiden kanssa pärjäsin kyllä päivät mutta illat ja iltayöt oli yhdessä vaiheessa aivan kamalia kun toista vauvaa sai kokoajan kantaa rintarepussa tai sylissä. Muuten ei ongelmaa mutta mihinkä sen toisen vauvan laitan siksi aikaa???

 

Hiphei, minä täällä!

Tunnustan että meillä oli noin, sain esikoisvauvoiksi kaksoset joiden kanssa pärjäsin kyllä päivät mutta illat ja iltayöt oli yhdessä vaiheessa aivan kamalia kun toista vauvaa sai kokoajan kantaa rintarepussa tai sylissä. Muuten ei ongelmaa mutta mihinkä sen toisen vauvan laitan siksi aikaa???

Ei ole kyse tuplien äidistä, se olisi jo asia erikseen vauva vuotena ainakin.
Tässä kyse kahden normaalin lapsen äidistä jolla lapset kolmen vuoden ikäeroll. Ei pärjää hetkeäkään keskenään lasten kanssa, aina mummo hätiin tai mies ei saa mennä. Ja silti tuo esille tuon tuosta kuina rankkaa hänellä on ja kisaan hän saisi oikein levätä...

 

Parempi vaan että hakee apua ja sitä saa tarvitessaan. Ennen muinoin oli ihan tavallista, että perheessä oli useampi sukupolvi eikä nykyisin kaltaista parjaamista esiintynyt? Huudellaan kylillä ja toreilla yhteisöllisyyden puolesta, mutta kateudesta evättäisiin se niiltä, jotka siitä jo nauttivat?

Olen samaa mieltä: on parempi häpeilemättä pyytää apua, kun tuntee, ettei itse pärjää. Ärsyttää niin suunnattomasti ihmiset, jotka kauhistelevat uutisia lapsensa surmanneista äideistä ja isistä, mutta toisaalla parjaavat minkä ehtivät niitä äitejä ja isejä, jotka hakevat apua ulkopuolelta ja saavat sitä. Eli kyllä: hakekaa apua, jos tuntuu, että itse ei pärjää.

Mutta toisaalta tässä on myös varjopuoli. On olemassa sellaisiakin, jotka uuvuttavat lähimmäisensä loputtomilla vaatimuksilla ja avunpyynnöillä yrittämättä edes itse. Ihmiset, jotka eivät jaksa vaivautua edes yrittämään ja hyväksikäyttävät muita vedoten osaamattomuuteen ovat yhtä ärsyttäviä kuin nuo kaksinaamaiset parjaajat, joista yllä kirjoitin.

 

Olen samaa mieltä: on parempi häpeilemättä pyytää apua, kun tuntee, ettei itse pärjää. Ärsyttää niin suunnattomasti ihmiset, jotka kauhistelevat uutisia lapsensa surmanneista äideistä ja isistä, mutta toisaalla parjaavat minkä ehtivät niitä äitejä ja isejä, jotka hakevat apua ulkopuolelta ja saavat sitä. Eli kyllä: hakekaa apua, jos tuntuu, että itse ei pärjää.

Mutta toisaalta tässä on myös varjopuoli. On olemassa sellaisiakin, jotka uuvuttavat lähimmäisensä loputtomilla vaatimuksilla ja avunpyynnöillä yrittämättä edes itse. Ihmiset, jotka eivät jaksa vaivautua edes yrittämään ja hyväksikäyttävät muita vedoten osaamattomuuteen ovat yhtä ärsyttäviä kuin nuo kaksinaamaiset parjaajat, joista yllä kirjoitin.

Kyse on tästä henkilöstä joka kuuluu tuohon viimeiseen osioon. Ei masentuneesta tai muutenkaan sairaasta. Tykkää vaan pompottaa, juoksuttaa, käskyttää ympärillä olevia ja samalla tuoda esiin kuinka hänellä on niin raskasta ja tekee jokaisesta pienimmässäkin omasta tekemisestä kuten vaikkapa imuroinnista suurista suuremmankin numeron. Ikään kuin hän olisi suurin arjen sankari joka on ainutta laatuaan kun imuroi.

 

Herää mieleen kysymys: kuka tuollaista ihmistä jaksaa katsoa?

 

Mun kaverilla on kaksi lasta. Ei jaksa niitä yhtään. On ihan katastrofi, jos lapset ovat kaksi viikonloppua putkeen kotona. On vuorotyössä ja arkivapainakin lapset silti 7.30-16.30 hoidossa. Lapset 1,5v ja 3v.

 

Mistä noita tyyppejä oikein tulee???

 

Mullakin on kaveripiirissä vastaava tapaus, vähän lievempi tosin. Ei saa lapsia nukkumaan itse, vaan pitää odottaa isi töistä klo 23, jos lapsi saa raivarin kerhossa, pitää hälyyttää isi hätiin. Samoin isin pitää olla aamuisin lapsia pukemassa, ei saa itse lapsia pukeutumaan, ruoka pitää isän tehdä valmiiksi. No pärjää kuitenkin melkeen itse lasten kanssa, ei tarvitse ihan vieressä jonkun olla koko aikaa, jos kaikki menee putkeen..
Ei voi vaan kun ihmetellä, luulisi omankin elämän olevan melko hankalaa näillä äideillä.

 

Että huh huh

 

[QUOTE="Vieras";28077507]Aina juoksutetaan hätiin mummo. Siis aina.
Pelkästään jos mies menee harrastukseen niin mummo hätyyttävät hätiin kun on niin kauhean hankalaa ja raskasta kahden kanssa. Miehen pitää suunnitella menonsa niin että mummo on käytettävissä, jos mummoksi pääse ei pääse mieskään.
Mummo palvelu on auki 24/7.
Ja kyseessä aivan tavalliset lapset, ei mitään ongelmia tai erityis lapsia.[/QUOTE]

Mulla on samanlainen kaveri. Silläkin kaksi täysin normaalia lasta ja kaikki on NIIN vaikeaa. Ei voi siivota eikä tehdä ruokaa puhumattakaan kaupassakäynnistä jos mies ei oo käytettävissä tai joku saatavilla lapsenvahdiksi.

 

Ihmettelen, että miksi edes on lapsia hankkinut...

 

Mulla on samanlainen kaveri. Silläkin kaksi täysin normaalia lasta ja kaikki on NIIN vaikeaa. Ei voi siivota eikä tehdä ruokaa puhumattakaan kaupassakäynnistä jos mies ei oo käytettävissä tai joku saatavilla lapsenvahdiksi.

Onkohan meillä sama kaveri...

 

Miehen sisko on tuollainen. Hänellä kaksi lasta ja se ämmä ei voi yhtä ainutta parin tunnin iltaa päiväkotipäivän jälkeen (17-20) olla lapsiensa kanssa itse, vaan aina pitää olla joku seurana ja auttamassa.
Jos mies on työmatkalla yhden yön, tämä äiti pakkaa itsensä ja lapset ja menee vanhemmilleen, koska ei voi olla lasten kanssa yksin.

Asia kirvelee minua sikäli, että joskus harvoin kun olen anopilta lastenhoitoapua pyytänyt, tämä miehen sisko kiilaa väliin omine tarpeineen. Minä sentään joudun oikeasti olemaan paljon lapsen kanssa yksin, kun miehellä on paljon työmatkoja (1- 2 viikkoa kerrallaan). Suoraan sanoen vituttaa, jos sellaisella viikolla anoppi peruu meille luvatun apvun ja menee tyttärensä luo, koska tytär ei voi olla yhtä ainutta iltaa lastensa kanssa itse (ja hänellä on kuitenkin hoitoapuna samalla paikkakunnalla myös miehensä vanhemmat)

 

[QUOTE="Sitruuna";28083898]Miehen sisko on tuollainen. Hänellä kaksi lasta ja se ämmä ei voi yhtä ainutta parin tunnin iltaa päiväkotipäivän jälkeen (17-20) olla lapsiensa kanssa itse, vaan aina pitää olla joku seurana ja auttamassa.
Jos mies on työmatkalla yhden yön, tämä äiti pakkaa itsensä ja lapset ja menee vanhemmilleen, koska ei voi olla lasten kanssa yksin.

Asia kirvelee minua sikäli, että joskus harvoin kun olen anopilta lastenhoitoapua pyytänyt, tämä miehen sisko kiilaa väliin omine tarpeineen. Minä sentään joudun oikeasti olemaan paljon lapsen kanssa yksin, kun miehellä on paljon työmatkoja (1- 2 viikkoa kerrallaan). Suoraan sanoen vituttaa, jos sellaisella viikolla anoppi peruu meille luvatun apvun ja menee tyttärensä luo, koska tytär ei voi olla yhtä ainutta iltaa lastensa kanssa itse (ja hänellä on kuitenkin hoitoapuna samalla paikkakunnalla myös miehensä vanhemmat)[/QUOTE]

Hyi olkoon...

 

No että lisääntymiseensä tarvitsisi sitoutumislupauksen ainakin mummolta miehen lisäksi...

Eli mummo mukaan seksihetkiin, ja vahtimaan kondomin käyttöä, pillereiden syöntiä tai että meneekö se sinne vai ei...

peesi tälle. Kyllä joidenkin vain pitää kysyä lupa lisääntymiselleen niiltä, joille kersojaan työntävät.

 

ja eihän tuollaisiin kersoiihin kukaan halua koskea pitkällä tikullakaan... aika karseita ovat varmasti jos oma äiti ei jaksa.

 

Minustakin avun pyytäminen lähipiiriltä on ihan ok, kunhan siellä ei hoidata lastaan kokonaan. Tiedän myös yhden äidin, joka ei tavallista arkiviikkoa jaksa lastaan hoitaa. Omissa menoissa jaksaa kyllä viilettää mutta lapsen kanssa ollaan sitten niin uusavuttomia. Sivusta seuranneena luulen että kyse on lähinnä siitä ettei vaan viitsi ja lapsi rajoittaa omaa menemistä, kuin siitä ettei oikeasti jaksaisi (olisi vakavasti masentunut tms.) Tuntuu vaan niin ikävältä että tälläiset ihmiset kersoja pukkaa, kun miettii mitä nämä lapset sitten aikuisena omasta äidistään ja saamastaan lapsuudesta ajattelevat :/

 

[QUOTE="Vieras";28083838]Ihmettelen, että miksi edes on lapsia hankkinut...[/QUOTE]

Samaa mietin... Tuttavapiirissä yksi nainen joka ei ensimmäisen lapsensa hoitoon ole kummemmin osallistunut (erohan siitä tuli) Nyt sitten uusi mies ja vauvakuumetta pukkaa kun se yhteinen nyytti ois niiiiin ihana, siitä huolimatta ettei ensimmäistäkään isompaa lasta huvita hoitaa.

 

Minä tunnen tuollaisen tapauksen. Kaksi lasta melko pienellä ikäerolla ja kotiäitinä siis on, lapset vähän alle 1v ja 2v. Jo esikoisen aikana mummo hoiti lasta päivät kun isi oli töissä, samoin kuopuksen syntyessä mummo hoivaa edelleen esikoista äidin ollessa vauvan kanssa. Mitään erityislapsia ei ole, täysin normaaleja pieniä. Isä hoitaa vapaa-aikansa sitten esikoisen, taas äiti möllöttää vauvan kanssa. Tosiaan monesti olen miettinyt mitään koskaan ääneen lausumatta, että miksi noin. Kyllä ymmärrän paremmin kuin hyvin, jos mummo auttelee joskus äitiä vaikka nukkumaan univelkoja, mutta tämä on päivittäistä :O
Ehkä eniten mietityttää että tunteeko tuo vanhempi lapsi edes äitiään, kun pääasialliset hoitajat on kuitenkin mummo ja isä.