no, huh.. yritän saada jotenkin jäsennettyä mitä mielessä liikkuupi, niin että sen myös te muut ymmärtäisitte.
Onko kukaan koskaan kuullut sellaista kuin varhainen tunne-elämänhäiriö? Eli jos alle 1v. joutuu äkillisesti eroon pääasiallisesta huoltajastaan niin sillä voi olla myöhemmälle tunne-elämälle aika kurjat seuraukset. Itse hoidan sellaista lasta nyt ja hän on joutunut eroon äidistään alle 1v., tarkalleen oli silloin 8kk vanha. On todella rankkaa häntä hoitaa, testailee kokoajan mitä teen, kun hän tekee niin tai noin jne.+paljon muuta..
Nyt en puhu tuosta, jos jompikumpi vanhempi on poissa, lapsihan kiinnittyy kyllä molempiin, mutta esim tuo että esim isä on merillä monta kuukautta niin kyllähän hän on aluksi aina pienelle ihan vieras (niin kurjalta kuin se tuntuukin, niin se vain on) ja ei näin pääse samanlaista tunnesidettä muodostumaan kuin esim äitiin joka on pienen kanssa.
Turha nyt sitten pillastua, kyllä pienet voi olla yökylässäkin ilman vaurioita alle vuosikkaina, jos ne esim isovanhemmat on olleet palojn tekemisissä pienen kanssa. MUTTA jos ei niin silloin kanattais noudattaa tuota suositusta eli h/lapsen ikä kk, eli jos on yksi kk vauva niin 1h:n vois olla vieraalla hoidossa ja siis vieraalla, läheinen tunneside voi muodostua myös mummiin, jos päivittäin näkee ja näin vois olla myös pidempään hänellä hoidossa, mutta tuo 2 viikon loma on kyllä aivan liian pitkä ja siinä tulee väkisinkinkin jo mieleen et onko äidillä jotain ongelmia esim synnytyksenjälkeistä masennusta, koska kuka äiti oikeesti kykenee jättämään noin pienen hoitoon loman takia. Pakkotilanne on taas eri ja niin vain joskus elämä heittelee, et voi joutua sairaalaan jne., mutta sinnekin voidaan oien yleensä tuoda visiitille..
No tälläistä täältä minulta tuli teidän riepoteltavaksi. En pahalla mitään kirjoittanut ja ymmärrän toki eri elämäntilanteet, mutta todellakin kannattaa tutustua pienen ihmisen kehityksen vaiheisiin, jos suunnittelee pidempää poissa-oloa hänen luotaan.