Mitä mä teen? :(

Tää on mulle oikeasti iso ongelma.

Mä oon ollut jo vuosia sinkkuna erottuani erittäin huonosta parisuhteesta. Mm. sen suhteen ansiosta itsetuntoni on hiukan huterissa kantimissa ja vaikka tiedostankin olevani ihan nätti niin silti en usko että olisin rakkauden arvoinen.

Nyt on sitten siis vuosia mennyt yksin, eikä romanttisella saralla ole hetkeen mitään ollutkaan. Ihastuin palavasti erääseen mieheen kesän alussa ja kuvittelin kaiken olevan molemminpuolista. Yhtäkkiä tapahtui jotain ja tajusin että olin kai kuvitellut liikoja, eikä tunteillani todellakaan ollut mitään vastakaikua. Ja tätä pettymystä ja sydänsurua oon nyt koettanut käsitellä, vaikka aika haavoilla olen edelleen.

Varsinainen ongelma on seuraava.
Mua piirittää eräs mies. Ihan komea ja mukava. Ja avioliitossa (joka kuulema vetelee jo viimeisiään, tämä tieto ei ole miehen itsensä suusta kuultua). Mun periaatteeni on aina ollut se, etten sekaannu varattuihin. Mutta nyt mä oon jotenkin niin sekaisin ja rikki ja suruissani tuosta omasta sydänsurusta, etten taida jaksaa enää välittää mistään periaatteista. Mä kaipaan huomiota ja hyväksyntää, helliä kosketuksia ja yhteisiä hetkiä. Ja nyt mulla on ehdokas, joka sitä kaikkea haluaa mulle antaa. Tiedän, että itse menisin siihen mukaan vaan paikkaillakseni itsetuntoani ja sydäntäni, siinä kaikki mun motiivit. Miehen motiivit.. no, ne on joko ihan raadolliset (eli pelkkää seksiä) tai sitten jotain syvempää jota kylläkin epäilen (syystä jonka jo ihan alussa kerroin).

Mitä mä teen?

Meenkö vaan mukaan, otan sen mitä mulle tarjotaan vai jatkanko yksinäisyydessä piehtarointia?
Mä en jaksais enää olla yksin, mä haluan rakkautta ja romantiikkaa.

 

Tuollaisessa tilanteessa minä varmaan vastaisin miehen kutsuun, jos en muusta syystä, niin siitä, että saisin itsetuntoni vähän kohenemaan ja ehkäpä ajatukset muualle.

Ja voihan siitä kehittyä vielä jotain suurempaakin.

 

minä en ryhtyisi mihinkään juttuun vielä varatun miehen kanssa, vaikka kuinka sen avioliitto vetelis viimesiään.. antaa vaan vedellä, ottakoon yhteyttä sit kun on tosiaan jo lopussa.

 

Sen verran pitää itseään arvostaa, ettei piehtaroi varattujen kanssa... lisäksi miten voit arvostaa sellaista äijää joka pettää vaimoaan?

 

[QUOTE="vieras";22128777]Sen verran pitää itseään arvostaa, ettei piehtaroi varattujen kanssa... lisäksi miten voit arvostaa sellaista äijää joka pettää vaimoaan?[/QUOTE]

Ei sitä tarvitse arvostaa. Voi vain pitää sen kanssa vähän hauskaa.

 

No jos sä lähet tuohon mukaan ni et sä siitä pideänpäälle ainakaan hyvää mieltä saa.. vaik kuin avioliitto vetelisviimesiään ni sinut leimattas ulkopuolisten taholta avioliiton rikkojaksi! Ensin entiset altapois ennen ku uutta tilalle!!!

 

[QUOTE="vieras";22128829]Ei sitä tarvitse arvostaa. Voi vain pitää sen kanssa vähän hauskaa.[/QUOTE]

no sillon et arvosta kyl itseäsikään!!

 

[QUOTE="anna";22128853]no sillon et arvosta kyl itseäsikään!![/QUOTE]

Hyvähän se on, että sen miehen vaimo pääsee moisesta ukosta eroon. Ap:stä voi olla siinä apua.

 

Mä oon niin hemmetin kyllästynyt siihen, että kenenkään muun ei tartte ajatella muita itsensä kustannuksella paitsi mun. Mua on petetty kymmeniä kertoja. Mun paras kaveri vietteli mun lasteni isän -eikä siinäkään vaiheessa _kukaan_ miettinyt mun tunteita. Mä oon tähän saakka aina ajatellut muita ihan joka asiassa. En ole lähtenyt varattujen mukaan, oon pitänyt rimani korkealla. Ja mitä mä oon saanut? Täydellisesti kuolleen seksi- ja rakkauselämän. Että kiitos.
Se ei ole mun vikani, jos joku mies musta kiinnostuu ja mua piirittää koska mä tiedän tasan tarkkaan sen, että itse en ole ollut se joka on aloitteen tehnyt tai yrittänyt iskeä. Vaan jos hyvännäköinen ja ihan mukava ja muuten normaali mies muhun ihastuu, niin miksi hemmetissä mä torjuisin itseltäni TAAS mahdollisuuden rakkauteen ja seksiin? Ei sitä kukaan muukaan enää nykymaailmassa tee. Mun typerä elämäntyyli on tehnyt musta marttyyrinunnan, ja arvatkaa ottaako se päähän.

Tätä menoa mun seksittömyyteni ja miehettömyyteni jatkuu hamaan hautaan saakka. Ja ihan vaan siksi, ettei kenellekään toiselle naiselle tulis paha mieli.

Aargh.

 

[QUOTE="Onneton";22128914]Mä oon niin hemmetin kyllästynyt siihen, että kenenkään muun ei tartte ajatella muita itsensä kustannuksella paitsi mun. Mua on petetty kymmeniä kertoja. Mun paras kaveri vietteli mun lasteni isän -eikä siinäkään vaiheessa _kukaan_ miettinyt mun tunteita. Mä oon tähän saakka aina ajatellut muita ihan joka asiassa. En ole lähtenyt varattujen mukaan, oon pitänyt rimani korkealla. Ja mitä mä oon saanut? Täydellisesti kuolleen seksi- ja rakkauselämän. Että kiitos.
Se ei ole mun vikani, jos joku mies musta kiinnostuu ja mua piirittää koska mä tiedän tasan tarkkaan sen, että itse en ole ollut se joka on aloitteen tehnyt tai yrittänyt iskeä. Vaan jos hyvännäköinen ja ihan mukava ja muuten normaali mies muhun ihastuu, niin miksi hemmetissä mä torjuisin itseltäni TAAS mahdollisuuden rakkauteen ja seksiin? Ei sitä kukaan muukaan enää nykymaailmassa tee. Mun typerä elämäntyyli on tehnyt musta marttyyrinunnan, ja arvatkaa ottaako se päähän.

Tätä menoa mun seksittömyyteni ja miehettömyyteni jatkuu hamaan hautaan saakka. Ja ihan vaan siksi, ettei kenellekään toiselle naiselle tulis paha mieli.

Aargh.[/QUOTE]

no mutta. en usko, että sun itsetunto paranee tuollaisesta tarjolla olevasta varatusta miehestä. eikö se riitä siihen itsetunnon kohenemiseen, että hän on sinusta kiinnostunut? miksi viedä se pidemmälle? seksin ja hellyyden takia? en itse ikinä lähtisi tollaiseen mukaan. en arvostaisi itseäni sen jälkeen pätkääkään.

vaikka sulle on tehty kurjasti niin sun arvot on silti oikeat ja sinuna olisin itsestäni ylpeä. minuakin on kohdeltu kurjasti, en silti tee niin toisille, saisin siitä vain huonon mielen.

 

siis aatteletko oikeasti et kosto parantaisi sun haavat tai nostaisi sinut itsesi paremmalle jalustalle.. ole itsestäsi ylpeä ja elä lähte sille tiettl

 

Mikä ihmeen kosto? En mä ole kostamassa mitään yhtään kenellekään. Ajattelinpa vaan, että jos kerrankin ajattelis vaan omaa napaa, eikä yhtään mitään muuta. Se toinen tie (toisten napojen ajattelu) on tehnyt musta sisäisesti kuolleen, ei seksielämää, ei romanttista elämää, ei rakkauselämää. Mä oon uhrannut oman elämäni toisten takia saamatta siitä itse yhtikäs mitään. Voi vaan miettiä, onko se ollut kaiken tän arvoista? Noup.

 

[QUOTE="Onneton";22127874]
Miehen motiivit.. no, ne on joko ihan raadolliset (eli pelkkää seksiä) tai sitten jotain syvempää jota kylläkin epäilen (syystä jonka jo ihan alussa kerroin).

Mitä mä teen?

Meenkö vaan mukaan, otan sen mitä mulle tarjotaan vai jatkanko yksinäisyydessä piehtarointia?
Mä en jaksais enää olla yksin, mä haluan rakkautta ja romantiikkaa. [/QUOTE]

Jos miehen motiivit on raadolliset (haluaa seksiä), niin luuletko saavasi RAKKAUTTA ja ROMANTIIKKAA?

Todennäköisesti saat sitä seksiä. Seksin jälkeen mies häipyy ja ottaa suhun yhteyttä sit ku sitä alkaa taas panettaan. Ei sillä ole aikaa romantisoida. Jos romantisoi, todennäköisesti hänen avioliittonsakin kukoistaisi.

Eli kysynpä sulta suoraan. Helpottaako sua henkisesti se, että saat nyt joltain varatulta äijältä seksiseuraa silloin ku sille äijälle sopii? Rakkautta häneltä tuskin tulet saamaan.

 

No mistäs sitä tietää saako siltä mieheltä rakkautta vai pelkkää seksiä. Et sä voi sitä tietää, ei kukaan muukaan. Ei ne kaikki varatut aina pelkän seksin perässä ole, on niitäkin jotka oikeesti on ihastuneet ja rakastuneet. Ja sitäpaitsi, kyllä niissä pelkissä seksisuhteissakin on läheisyyttä ja romantiikkaa, paitsi jos alkaa seksisuhteeseen maksullisen kanssa.
Ehkä mua helpottaiskin se, että ois edes sitä seksiä. Kai se mun itsetuntoa korjais jotenkin, että oikeasti joku mua haluaa ja on valmis piirittämään mua.

 

[QUOTE="Onneton";22129148]No mistäs sitä tietää saako siltä mieheltä rakkautta vai pelkkää seksiä. Et sä voi sitä tietää, ei kukaan muukaan. Ei ne kaikki varatut aina pelkän seksin perässä ole, on niitäkin jotka oikeesti on ihastuneet ja rakastuneet. Ja sitäpaitsi, kyllä niissä pelkissä seksisuhteissakin on läheisyyttä ja romantiikkaa, paitsi jos alkaa seksisuhteeseen maksullisen kanssa.
Ehkä mua helpottaiskin se, että ois edes sitä seksiä. Kai se mun itsetuntoa korjais jotenkin, että oikeasti joku mua haluaa ja on valmis piirittämään mua.[/QUOTE]

No todennäköisemmin on pelkkää seksiä, jos on itse vielä avioliitossa ja alkaa yhtäkkiä nyt hakemaan jotain muuta. Tuskin hakee mitään rakkautta ja romantiikkaa -vaikka sanoisikin niin. Ei kannata itselleen edes päästää sellaista ajatusmaailmaan, ettet taas tule saamaan vaan sydänsuruja itsellesi.

Tämän tekstin jälkeen kuitenkin sanoisin, että lähtisit taas lyömään päätä seinään hakemaan sitä tosi rakkautta ja läheisyyttä, etkä edes ole varma, haluatko pelkästään sitä seksiä.

Panopuuna oleminen ei kyllä kovin mieltä ylennä ja pitemmän päälle se murentaa sen lopullisenkin itsentunnon ihmiseltä, joka etsii romantiikkaa.

Mille susta tuntuisi jos panon jälkeen mies nostaa housut jalkaansa ja tuumaa, että haluatko ensi tiistaina klo 18 ottaa uudelleen panon? Ottaa takkinsa ja lähtee pois. Jos et halua panoa, et näe miestäkään sen jälkeen ja tasantarkkaan piiritykset jää siihen. (jos siis mies hakee vaan sitä seksiseuraa mitä itsekin oletat sen hakevan).

Minä sinuna nauttisin piirityksestä ja antaisin miehen piirittää miten haluaa, mutta housut pitäisin visusti jaloissani. Siten voit nostaa itseluottamustasi, että pidät itsesi arvossa, etkä suostu toisen panopuuksi.

 

[QUOTE="Onneton";22128914]Mä oon niin hemmetin kyllästynyt siihen, että kenenkään muun ei tartte ajatella muita itsensä kustannuksella paitsi mun. Mua on petetty kymmeniä kertoja. Mun paras kaveri vietteli mun lasteni isän -eikä siinäkään vaiheessa _kukaan_ miettinyt mun tunteita. Mä oon tähän saakka aina ajatellut muita ihan joka asiassa. En ole lähtenyt varattujen mukaan, oon pitänyt rimani korkealla. Ja mitä mä oon saanut? Täydellisesti kuolleen seksi- ja rakkauselämän. Että kiitos.
Se ei ole mun vikani, jos joku mies musta kiinnostuu ja mua piirittää koska mä tiedän tasan tarkkaan sen, että itse en ole ollut se joka on aloitteen tehnyt tai yrittänyt iskeä. Vaan jos hyvännäköinen ja ihan mukava ja muuten normaali mies muhun ihastuu, niin miksi hemmetissä mä torjuisin itseltäni TAAS mahdollisuuden rakkauteen ja seksiin? Ei sitä kukaan muukaan enää nykymaailmassa tee. Mun typerä elämäntyyli on tehnyt musta marttyyrinunnan, ja arvatkaa ottaako se päähän.

Tätä menoa mun seksittömyyteni ja miehettömyyteni jatkuu hamaan hautaan saakka. Ja ihan vaan siksi, ettei kenellekään toiselle naiselle tulis paha mieli.

Aargh.[/QUOTE]

tuota olin minäkin 3vuotta yksin, silloin tuntui siltä että sai alkaa jo painia oman moraalinsa kanssa.koska yksin olo oli niin musertavaa. mutta torjuin silti kiusauksen(kun varattu oli kiinnostunut) seuraava mies siitä pyörittikin toista naista samaan aikaan kanssani, ja ilmeisesti päätyi hetkeksi tähän toiseen naiseen koska mä en antanut seksiä kun mies ei sitoutunut ja hyvä niin sillä täysin samaan aikaan ukko vonkasi serkultani. siitä äsittnn vuoden päästä tapasin aviomieheni! joka muuten oli vapaa mies

että älähän hätäile voit hyvin odottaa että ukko päättää liittonsa ensin.tuskin edes tekee niin kuhan hakee seksiä

 

Niin..ootte oikeessa, tuskinpa se mussa mitään näkee. Muuta kuin helpon seksin, kai mä oon sen mielestä niin ruma ja muuta, että oon varma nakki sen silmissä

Mä en oikeasti jaksa tätä soopaa enää. Kuus vuotta sinkkuna, eikä tää lopu ikinä. Mulla ei ole edes seksielämää enää, oon varmaan kasvanut umpeen kokonaan. Mä kuolen pikkuhiljaa kosketuksen ja rakkauden puutteeseen. Itkettää.

Mä oon ikuisesti yksin

 

No kyllä mä ymmärrän, mitä tarkoitat. En tietenkään ala patistamaan ketään suhteeseen varatun kanssa, mutta ymmärrän sun kantasi kyllä. Ehkä sun pitää tehdä niinkuin hyvältä tuntuu, mutta kannattaa tietysti ottaa seuraukset huomioon myös. Kyllä se taitaa, ikävä kyllä, vähän niin nykyään mennä, että ajatellaan vaan sitä omaa napaa. Ihan yleisellä tasolla siis, en tarkoita että kaikki niin tekis.

 

Ymmärrän, että tuossa tilanteessa vain antaisi mennä ajattelematta sen enempää moraalikysymyksiä.

MUTTA, jos pysyt lujana ja jätät tuon varatun miehen omaan arvoonsa, niin eikö ole helppo olla itsestä ylpeä sitten, kun löydät sen OIKEAN. Luulisi silloin olevan monenkertaisesti syytä hyvälle itsetunnolle kun olet hyvässä parisuhteessa ja toiminut oikein jo ennen suhdettasi?

 

Ymmärrän, että tuossa tilanteessa vain antaisi mennä ajattelematta sen enempää moraalikysymyksiä.

MUTTA, jos pysyt lujana ja jätät tuon varatun miehen omaan arvoonsa, niin eikö ole helppo olla itsestä ylpeä sitten, kun löydät sen OIKEAN. Luulisi silloin olevan monenkertaisesti syytä hyvälle itsetunnolle kun olet hyvässä parisuhteessa ja toiminut oikein jo ennen suhdettasi?

Näinpä. Mutta kun mun kohdalle ei ole tulossa mitään Oikeeta. On se jo niin monesti nähty.

 

Ja kuinkahan vanha oikein olet?