Mitä mä sanon likalle joka ei halua oppia ajamaan ilman apupyöriä?(Päivitystä)

meillä kokeiltiin ottaa ennen eskaria apparit pois, ei tullut mitään. laitettiin takasin (tisn medän pihalla kun ei ota kuin toinen appari kiinni maahan kerrallaan) ja tyttö oppi ajamaan ilman appareita eskarin keväällä.
poika taas lähti kertalaakilla ajaman ilman appareita alle 4vanhana omasta halusta.

 

Lahjoin kaikki lapseni sillä, että saavat jonkun pienen palkinnon, kun osaavat pyöräillä tietyn matkan (muistaakseni oli kympillä saivat valita mitä haluavat). Kaikki oppivat nelivuotiaina muutamassa päivässä.

Meillä toi on niin iso juttu, kun normaalisti ei ostella mitään ylimääräistä lahjaa, vain tarpeelliset.

 

Sanot että olet itse käyttäytynyt kurjasti, lupaat laittaa ne apparit takaisin. Olen varma että hän oppii viimeistään ensi kesänä.

Oishan tuo jo hyvä opetella ton ikäisen.

 

minä nostasin pikkuhiljaa ylemmäksi appareita, siinä vahingossa kehittyy se tasapaino =D

 

Me lahjottiin poika, et saa hienon radio-ohjattava auton, ku oppii ajamaan pyörällä. Siitä intoutuneena rupes treenaamaan pyörällä ajoa, pari vkoa meni ni oppi. Ja sai sen radio-ohjattavan!

 

Kaikki oppivat nelivuotiaina muutamassa päivässä.

Nelivuotiaana on oikea aika opetella. Sen yli mentyä on hankalampaa...

 

Minäkään en pienenä halunnut oppia ajamaan ilman apurattaita, sanoin että menen kouluunkin niin että on apurattaat pyörässä. Vaan kävipä silti niin että yksi kerta vaan lähdin ajamaan vahingossa nojaamatta apurattaaseen enkä enää osannut ajaa sen jälkeen niin että olisin nojannut apurattaaseen joten sen jälkeen sai isi luvan ottaa rattaat pois pörästä..

 

Sanot että olet itse käyttäytynyt kurjasti, lupaat laittaa ne apparit takaisin. Olen varma että hän oppii viimeistään ensi kesänä.

Oishan tuo jo hyvä opetella ton ikäisen.

No ilmiselvästi ei ole, lapsen mielestä. Sillä, mitä sä olet asiasta mieltä, ei ole mitään merkitystä.

 

minä nostasin pikkuhiljaa ylemmäksi appareita, siinä vahingossa kehittyy se tasapaino =D

Näin mullekkin siis tehtiin..

 

Mä sanoin, että esikouluun ei voi pyöräillä apupyörien kanssa. Naapurin samanikäiselle tytölle sanottiin sama asia, ja myös ystäväni samanikäiselle tytölle; tytöt sitten alkoi opettelemaan yhdessä samaan aikaan.

Oman tytön "pakotin" ajamaan ilman apupyöriä, koska tiesin että hän osaa kyllä, kunhan vaan kokeilee. Little Miss Perfektionisti ei vaan halunnut edes kokeilla koska luuli ettei osaa. Istui pyörän selässä ja rutisi ettei osaa. Sanoin, että harjoitellaan hetki; jos se ei suju, niin sitten lopetetaan, mutta yrittää täytyy.

Mentiin hiekkakentälle (vähemmän pelottava kuin asfaltti), työnsin lapsen vauhtiin ja käskin polkea. Ekana pidin kiinni itse, sitten päästin irti, ja kun tyttö polki muutamiakin metrejä niin kehuin kovasti.

Sanoin, ettei haittaa jos kaatuu, sillä kaikki lapset kaatuilee opetellessaan ajamaan ilman appareita. Painotin sitä; kaatuminen taisi olla tytön mielessä merkki epäonnistumisesta.

15 minsaa siinä meni ja tyttö polki jo kuin vanha tekijä, myös jalkakäytävällä, asfaltilla, jne. Jarruttaminen/pysähtyminen ilman kaatumista opittiin myös saman iltapäivän aikana.

 

Kaikki oppivat nelivuotiaina muutamassa päivässä.

Nelivuotiaana on oikea aika opetella. Sen yli mentyä on hankalampaa...

Joo, 5½-vuotiaan kanssa siihen tosiaan meni noin vartti.

 

Lähdettiin ajelemaan tuonne parin kilsan päähän. Menomatka oli vähän sellaista pelotusta ja valitusta, tulomatka ei.

Loppumatkasta päästin aina välillä irti, ja tyttö polki sellaisi parin metrin pätkiä ilman tukea Mä huudan, että "Hyvähyväjeejee" ja likka nauraa ja hihkuu ihan onnessaan. Haluaa pian uudestaan, sillä ostin hälle sieltä määränpäästä euron maksavan sydämenmuotoisen kiven, ja lupasin, että toisella kertaa saa valita jotain muuta pientä kivaa. Kyseli jo, että koska lähdetään uudestaan

 

Noin meilläkin alkoi tänä keväänä lähes kuusivuotiaan kanssa. Ei meinannut lähteä ollenkaan kokeilemaan. Sovittiin sitten, että vain pari minuuttia päivässä kokeillaan ja kun oppii saa palkinnon. Ja kokeiltiinkin, pitkin hampain... Sitten tein niinkuin sinä, että välillä laskin irti ja ajoi muutaman metrin ja siitä se lähti. Nyt on pyöräillyt reilun kuukauden ja on täys tekijä jo =) Menee lujaa ja pääsee itse jo liikkeelle. Palkinto ostettiin opettelusta =) jatka vain sitkeästi samaan tahtiin niin pian et saa tyttöä pysymään pois enää pyörän päältä =D

 

Meillä tyttö on 4v ja haluaa opetella ajamaan tänä kesänä ilman apupyöriä. Tuo innostus johtuu varmaan siitä kun pyysi potkulautaa ja iskä sanoi, että ostaa sitten kun osaa ajaa ilman apupyöriä

 

Meillä poika oppi ilman apupyöriä vasta hieman ennen esikoulua, 6 vuotiaana. Monenlaista yritystä ja apparien poistoa ja ylösnostoa oli sitä ennen, mutta ei auttanut.

Se idea, miten pyörän saa pysymään pystyssä kun se kallistuu vähän ajellessa - hän aikaisemmin ikään kuin päästi sen pyörän kaatumaan, eikä osannut korjata tätä heilumisliikettä.
Sitten keksin miten neuvoa. Se on vähän kuin motoristien ohjausliike, vastaliike, jonka opetin: kun pyörä lähtee kallistumaan esim. vasemmalle, kevyesti nostat ohjaustangosta ylöspäin, teet vastaliikkeen, korjausliikkeen. Käsi kahvalla näytin.

Tämä taisi olla se viimeinen oivallus ja sitten lähti sujumaan.

Kaatumista hänkin pelkäsi, kun apparit otetaan pois. Se oli se suurin pelko.
Sanoin, että jos kaadut, sitten kaadut. Sinulla on kypärä päässä, joten päätä et voi loukata. Laitetaan näin alkuun pitkähihaiset ja lahkeiset vaatteet, niin naarmut tulee vain vaatteisiin, ei iholle ja jos niin pahasti että tulee reikä ja nyrhäymää ihoon, sitten mennään sisälle ja putsataan, laitetaan laastari.

Joskus ne pelkojen poistamiset on aika yksinkertaisia juttuja, kun ne vaan oivaltaa.

 

Kaikki oppivat nelivuotiaina muutamassa päivässä.

Nelivuotiaana on oikea aika opetella. Sen yli mentyä on hankalampaa...

Joo, 5½-vuotiaan kanssa siihen tosiaan meni noin vartti.

Jep. se on kyllä 5-6 vuotiaana paras ikä. Jos kouluikäiseksi ehtii on vaikeampaa.