mitä mä keksin viikonlopuiksi itelleni tekemistä nyt kun tuli toi ero?

viikonloput kamalampia kun kaikki on miestensä kanssa tai muuta ja mulla ei oo ku kaksi kaveria joilla siis viikoloppusin on ne miehet ja omat jutut. kyllä niitä voi päivällä häiritä ja pyytää johonki mut ei ne iltasin mihinkään tule tai pyydä luokseen.Ei mun nyt joka viikonloppu tarvii jonku seuraan päästä mut näin alkuun olis ehkä ihan jees.
Kamalaa ku vaan mietin kokoajan missä se toine on ja jos on ni kenen kans,eihän se mulle kuulu mut niinkauan yhessä oltiin et väkisinki mietin.
Anteeks nyt et tulin taas uikuttaan tänne mut nyt ku kone käytössä ni purkaan tuntoja tänne jos joku vaikka kiinnostuis lukee.

omaa konetta ei ole mut sekin on hankinnan alla mut toivottavasti siitä ei sit tule koko mun elämä....no ei kai kun siks sen hankin et saa noita asioita hoidettua.

 

Lähde elokuviin tms?

 

Leffaan, konserttiin, teatteriin, lavatansseihin...?

 

Hanki harrastus

 

Kurjaa
Ehdotan kans leffaa (mutta ei mitään romanttista, ellet ole masokisti!) tai vaikka kuntosalia.
Tai piristä ittees shoppailukierroksella huomenna!

 

Tee kuten minä, uskon suosiolla, että yksin tässä iltaa istun ja takana on se mikä on. Ei enää lapsia, ei vaimoa. Vai yksinäisyyttä ja hiljaisuutta. Saunassa kävin ja tätä ruutua katselen. Ei minua enää kukaan kaipaa, enkä jaksa lähteä mitään etsimään. On ainakin rauhallista...

 

Kurjaa
Ehdotan kans leffaa (mutta ei mitään romanttista, ellet ole masokisti!) tai vaikka kuntosalia.
Tai piristä ittees shoppailukierroksella huomenna!

kyllä mä taidan olla vähän masokisti mut en mä mitään romanttista menis katsomaan kuitenkaan koska se vaan pahentaa oloa.en pysty ees nyt musiikkia kuunteleen ku itku tulee vaikka ei olis ees mikään meidän kappale.

 

... samaa mä mietin, tällä viikolla ero poksahti, kaks pientä lasta jne. kaippa se tästä ajan myötä?

 

... samaa mä mietin, tällä viikolla ero poksahti, kaks pientä lasta jne. kaippa se tästä ajan myötä?

Niinpä, kyllä se siitä ajan myötä, vaikkei varmaan siltä nyt tunnukaan. Muutta kyllä se aika kummasti haavoja parsii (puuduttamatta).

 

Isot sympatiahalit täältä! On varmaan todella outoa, mutta siihenkin tottuu. Varsinkin yh-lle tsemppiä, toivottavasti ei tullut yllätyksenä tai mitään, vaan pystyit jo varautumaan.

 

nautit rauhasta, käyt kylvyssä, hoidat itseäsi, vietät aikaa sukulaisten ja ystävien kera sen mukaan miten he pystyvät.

aikaa se vie mut jossain vaiheessa huomaat nauttivasi yksinäisyydestä.

 

Jos olet lapseton ja pääset menemään, suosittelen lämpimästi vaikkapa kuntosalitreenauksen aloittamista. Useimmille saleille voi mennä mihin aikaan vaan ja aika sujuu fiksun tekemisen parissa. Jos jää kotiin suremaan ja möllöttämään, olo ei siitä ainakaan parane. Ja baarissa roikkumisen fiksuus nyt on vähän niin ja näin.

 

Käyt kirjastossa lukemassa päivän lehdet.

 

... samaa mä mietin, tällä viikolla ero poksahti, kaks pientä lasta jne. kaippa se tästä ajan myötä?

mulla ero poksahti kohta kolme viikkoa sitten,meillä ei lapsia mut ei se silleen nyt asiaa auta kun lapsia olisin hänen kaa halunnu ku pitkä suhde kuitenki oli.Välillä toivon et olis lapsi ni olis ees joku joka piristäis ja jonka takia pitäs jaksaa.

 

nautit rauhasta, käyt kylvyssä, hoidat itseäsi, vietät aikaa sukulaisten ja ystävien kera sen mukaan miten he pystyvät.

aikaa se vie mut jossain vaiheessa huomaat nauttivasi yksinäisyydestä.

Ollaan toki yksiöitä, vaan en minä kyllä osaa nauttia tästä yksinäisyydestä. Jos yksinäisyys olisi vapaaehtoinen valinta, voisi siitä kenties nauttia. Mutta jos se ei ole sitä, voi nautinto olla kiven alla.

 

Jos linnottaudut kotiin toipuminen erosta kestää paljon kauemmin, joten ei muuta kuin ylös ulos ja lenkille....tsemppiiä. Toipumiseen voi mennä vuosikin...

 

Ota rauhottava tai jos ei oo sitä niin muutama bisse/siideri. Auttaa pahimman yli.

 

[QUOTE="Matti";24205621]Ollaan toki yksiöitä, vaan en minä kyllä osaa nauttia tästä yksinäisyydestä. Jos yksinäisyys olisi vapaaehtoinen valinta, voisi siitä kenties nauttia. Mutta jos se ei ole sitä, voi nautinto olla kiven alla.[/QUOTE]

enpä minäkään nauti tästä kun en olisi ees halunnut erota.eikä mies kuulemma jättänyt minua mut eikö se nyt sit jättäny ku yksin olen,mä vastustin koko eroa viimeseen saakka.

 

tohon vuoteen mäkin oon varautunut... ainakin. ja luottoa ei enää miehiin!!! lasten takia jaksettava, mut ei tää kivaa oo yksin kun olis halunnut kokonaisen perheen.. mut ei tää mee aina ku elokuvissa, vai miten se ny meni

 

Ota rauhottava tai jos ei oo sitä niin muutama bisse/siideri. Auttaa pahimman yli.

Oletko tosissas?

 

baareihin nyt en mene varmaan ennen ensi kesää jos nyt sillonkaan,nekun ei oikeen oo mun juttuni nykysin.

 

Jos linnottaudut kotiin toipuminen erosta kestää paljon kauemmin, joten ei muuta kuin ylös ulos ja lenkille....tsemppiiä. Toipumiseen voi mennä vuosikin...

Okohan tämän asian suhteen samoin, kuin vaikkapa läheisen kuoleman suhteen - tilanteen voivat tajuta todellisessa merkityksessään vain ne, joita se oikeasti koskettaa 24/7/365 ja vaihtoehtoja ei ole?

 

tohon vuoteen mäkin oon varautunut... ainakin. ja luottoa ei enää miehiin!!! lasten takia jaksettava, mut ei tää kivaa oo yksin kun olis halunnut kokonaisen perheen.. mut ei tää mee aina ku elokuvissa, vai miten se ny meni

Ei menny ku Strömsössä.

 

tohon vuoteen mäkin oon varautunut... ainakin. ja luottoa ei enää miehiin!!! lasten takia jaksettava, mut ei tää kivaa oo yksin kun olis halunnut kokonaisen perheen.. mut ei tää mee aina ku elokuvissa, vai miten se ny meni

Oiskohan niin, ettei luottamisessa ole olennaista se, onko kyseessä mies tai nainen? Molemmat ovat ihmisiä ja siten inhimillisiä. Vaikka olen mies, en silti pidä kaikkia naisia epäluotettavina. Me yksilöt olemmke ensisijaisesti ihmisiä ja toiseksi sukupuolisia olentoja. Ja heissäkin, jopa naisissa toivon olevan liotettavia, elämää kannatteleviin arvoihin uskovia. No, sen aika näyttää...

 

oletko sä Matti(mikäli matti on matti) koskaan yrittääny ettiä uutta naista rinnalles? vai kuinka kauan oot yksin ollu? Mitä sulla on ikää? ajattelin vaan kun ite jo pian 31 et löytyykö ketään enää rinnalle kulkemaan,ei nyt mut jossain vaiheessa.Pelottaa!