Mitä luulet: Tuleeko lapsestasi koulukiusaaja vai -kiusattu?

Kumpi itse olit?

Minä olin kyllä enemmänkin kiusattu. Tosin "kiusaajat" olivat poikia, joiden luulen olleen ehkä kiinnostuneita minusta (rakkaudesta se hevonenkin potkii -tyyliin)... ;)

Pelkään pahoin, että lapsestanikin tulee kiusattu. Yritän tosin kovasti opettaa häntä pitämään puoliaan...
 
Kiusattu
Vaikeehan tuosta on vielä sanoo, ku ikää on 13vrk :D Toivoisin että ennemmin kiusaaja jos jompikumpi on valittava. En siis toivo, että hän kiusaa, mutta itseäni kiusattiin ja siitä jäi kamalat muistot. En ikinä ole niistä selvinnyt.
 
niiin
Niin varmaan että ihastuksesta, kyllä siihen tarvitaan aina jotakin syytä miksi kiusataan vaikka ruma ulkonäkö, haisee pahalle.. Olin kiusaaja ja lapseni tulee varmaan olemaan sieltä välimaastosta eti kiusaaja eikä kiusattu.
 
dfdf
Esikoistyttö on potentiaalinen kiusaamisen uhri. Hän on arka ja herkkä, eikä halua pahoittaa muiden mieltä. Nuorempi poika taas taitaa jäädä lyhyeksi ja siinäpä oiva syy kiusaamiselle. Pieniä poikia kun on helppo kiusata.

Itse en ole tosissani kuulunut kumpaakaan ryhmään. Joskus kuuli jotain ikävää huutelua ulkonäöstä muutamalta tyypiltä ja joskus taisin itsekin osallistua syrjintään.
 
Toivon ettei tule kumpaakaan.

Jos on pakko valita niin esikoinen ois enemmin kiusattua tyyppiä, kuopus kiusaaja.
Itse en ollut kumpaakaan,
mutta valitessa noista olin enemmän kiusaaja ( lähinnä vois sanoa etten puolustanutkaan kiusattuja ).
 
"jaaha"
En ollut kumpikaan ja olen vakuuttunut ettei lapsistani tule kumpaakaan eikä ole tullut.

Lapset kun on tarkoitus kasvattaakin (kai ap tiesit sen???? Toivottavasti).

Olen opettanut lapsilleni aina, ettei ketään kiusata, ei jätetä ryhmän ulkopuolelle ja olen opettanut myös puolensa pitämistä. Jos minun lastani joku uskaltaisi kiusata niin aika pelottava äiti olis vastassa. Ja kun olen kuullut kenen vain kiusaavan ketä vain, olen aina puuttunut asiaan, ilmoittanut kouluun, puuttunut asiaan. Olen aikuinen, minulla on vastuu kaikista lapsista, ei vain omistani.
 
yksi vaan
Toivottavasti ei kumpaakaan. Poika on vasta reilu vuotias, mutta ihanan aurinkoinen persoona. On suosittu tarhakavereittensa joukossa höpöttelee, nauraa muille kun he häntä hauskuuttavat ja naurattaa itsekin muita hassuttelemalla.
En ollut kumpikaan. Toki minullekin joskus keljuiltiin niin kuin varmaan kaikkille ajoittain ja olen varmaan joskus itsekin sanonut pahasti jollekin.
 
luti
Vaikeehan tuosta on vielä sanoo, ku ikää on 13vrk :D Toivoisin että ennemmin kiusaaja jos jompikumpi on valittava. En siis toivo, että hän kiusaa, mutta itseäni kiusattiin ja siitä jäi kamalat muistot. En ikinä ole niistä selvinnyt.
Harva on. En silti hyväksyisi, että lapseni kiusaisi ketään. Mieluummin kiusattu kuin kiusaaaja jos pitää valita. Toivon, että kiusaajani tulee vielä kerran vastaan niin lyön tätä lapiolla tai ainakin haukun alimpaan hornaan.
 
"vieras"
Toivottavasti ei kumpaakaan. Itse säästyin molemmista rooleista, vaikka olinkin varsin erikoinen ja olen edelleen. Kiusaamista olen kokenut vasta työpaikalla ja sekin pomon puolesta!
 
toivon mukaan ei kumpaakaan.
opetan kyllä puollustamaan itseään ja heikompiaan (koska olen itse koulukiusattu niin aion kertoa pojalle mitä se on, mitä jälkiä se jättää ja miksi se on ehdottomasti kiellettyä)
 
"vieras"
Toivon ja uskon ettei kumpaakaan. Ainakin esikoisesta (5v.) voi sanoa että on hyvin joviaali persoona jo nyt ja tulee toimeen kaikkien kanssa, olen iloinen että sosiaaliset taidot on hyvin kehittyneet. Toisaalta eihän sille kiusatuksi joutumiselle suurtakaan 'aihetta' aina ole.
 
"heh"
Toivottavasti ei kumpaakaan. Poika on vasta reilu vuotias, mutta ihanan aurinkoinen persoona. On suosittu tarhakavereittensa joukossa höpöttelee, nauraa muille kun he häntä hauskuuttavat ja naurattaa itsekin muita hassuttelemalla.
En ollut kumpikaan. Toki minullekin joskus keljuiltiin niin kuin varmaan kaikkille ajoittain ja olen varmaan joskus itsekin sanonut pahasti jollekin.
Eikös 1-vuotiaat yleensä olekin tuollaisia ;-> ja miten voi 1v. olla jo SUOSITTU tarhakavereiden keskuudessa.... Hoh hoi....
 
"minä"
Olin itse koulukiusattu ja kärsin edelleen siitä. Esikoinen oli koulukiusattu ja voi että mun sydän vuosi verta monta kertaa hänen vuokseen. Oli niin helppo samaistua hänen rooliinsa :( Nyt on jo isompi, mutta ei enää kiusattu. Kuopus on hyvin herkkä, mutta voimakas persoona, joten hänen kuvittelen olevan enemmän se kiusaaja sitten. Hänellä on paha tapa "pomottaa" jo nyt kavereitaan, vaikka ikää 5v. Joskus on tosin joutunut kiusatuksikin ja ulkopuolelle jätetyksi, joten uskon, että hän osaa siis samaistua kumpaankin rooliin.
 
huonoja muistoja koulusta
Kun palstamammojen kasvatusperiaatteita seuraa niin heidän kullanupuistaan tulee varmasti kiusaajia.
Niinpä! Sama tulee mullekin mieleen.. Ja tää kysymyksen asettelukin on aika erikoinen. Toivon, ettei lapsistani tule kumpiakaan. Sillä ainakin minä aion myös puuttua tilanteeseen, jos kiusaamista ilmenee.. Olipa kiusaaja sitten se toinen lapsi tai omani..
 
joohan
[QUOTE="heh";23402506]Eikös 1-vuotiaat yleensä olekin tuollaisia ;-> ja miten voi 1v. olla jo SUOSITTU tarhakavereiden keskuudessa.... Hoh hoi....[/QUOTE]

Mä katoin samaa :D Ehk se on niin suosittu et sillä on Facebooksis 1000 kaveria ;)
 
Mama the strange
Toivottavasti ei kumpikaan. Itse olin kiusattu ja se on jättänyt elinikäiset arvet mieleen.

Lapsi 5v on herkkä poika, mutta on sosiaalisesti lahjakas ja suosittu niin hoidossa kuin pihakavereidenkin keskuudessa. Tytötkin tykkäävät. Pihakaverit ovat hiukan vanhempia ja tuntuvat silti paljonkin kaipaavan lapseni seuraa. Hän ei ole kuitenkaan kauhea urheilullinen ja urheilullisuus tuntuu olevan pojilla SE juttu, että sulautuu porukkaan.

Vähän pelkään, että saattaa joutua kiusatuksi, toivottavasti kuitenkin sosiaalinen ja "mukava" luonne auttavat, että säästyisi kiusaamiselta.
 
"Minä"
Eihän tuota voi tietää ennen ku se kouluun menee. Varmimmillaan sitä kiusataan jos hänessä on jotain poikkeavaa, erilaista. Jos se vaikka änkyttää, on liika-lihava, haisee, kummallinen näppylä poskessa, asuu köyhässä perheessä, höpöttää liikaa tai vielä pahempi on liian hiljanen, pukeutuu oudosti tai vaikka silmälasien käytöstäkin voidaan ruveta kiusaamaan. Tai VARSINKIN jos on yksinäinen. Se saattaa lähteä hyvinkin pienestä ja vielä vuosienki päästä sitä kiusataan koska se kiusattu ei päässy irti siitä kiusatun roolista. Ja vaikka kuinka vanhemmat tulee väliin se ei auta läheskään aina.



Itse olin enemmän kiusaaja yhdessä parin kaverin kanssa enkä tietenkään oo siitä ylpeä mutta muistan joitakin syitä miksi siihen lähettiin. Joskus myös jos se toinen on yksinkertaisesti pienempi kooltaan niin sitä voidaan kiusata, vaikkei välttämättä vuosikausia sitä kiusattaiskaan pelkästään sen takia. On hyvä opettaa sitä puolustautumaan mutta paras konsti kiusaamiselta välttymiseen on että se lapsi on melko samanlainen kun muut, ei oo liian hiljanen ja saa kavereita. Ja pukeutuu ihan normaalisti, ei mitään ärsyttäviä värikkäitä liivejä ja solmioita vaikka kuinka ois aurinkoinen päivä(kokemusta on, mulla onneks oli uskolliset kaverit ja kiusaajan maine niin mulle ei siitä sanottu mutta moni muu ois saanu kuulla siitä)
 
ei kumpikaan
En itsekään ollut kumpikaan ja toivon, että näin käy myös lapsilleni. Kukaan ei tähän asti ole ainakaan joutunut kiusaamisen kohteeksi eikä myöskään ole kiusannut muita eli näyttää hyvältä...
 
Toivottavasti ei tule kumpaakaan, haluisin kasvavan vahvaksi ja tasapainoiseksi ettei tarvitse muita talloa tai tulla tallotuksi. Kuitenkaan se ei mielestäni ole lapsesta itsestään kiinni joutuuko kiusatuksi.
 

Yhteistyössä