Alkuperäinen kirjoittaja julle ankanpää;22160740:Olen kuullut, on kaupunki tuolla.
Kristallivirta
Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa. Satumaa tango.No mutta sitten joku rauhallinen valssi tai tango jostain mummon nuoruudesta?
Niin on..tämä on kaunis
Tämän lauloimme erään läheisemme hautajaisissa, oli yksi vainajan suosikkilauluista :'(
TAIVAASSA EI KUOLON VAARAA
1. "Taivaassa ei kuolon vaaraa, ei ole kyyneleitäkään",
näin lauloi musta Saara tuolla majassaan hiljaa, mietteissään.
2. "Taivaassa Jeesus tuskat poistaa ja huokaukset kokonaan.
Ja Herran kasvot siellä loistaa, kun aina luonaan olla saan."
3. Iloisen uutisen sai kerran opettajalta kuulla sen,
se ristinpuusta kertoi Herran ja ystävästä lapsien.
4. Hän sai myös kaupungista kuulla, on sillä autuus muurinaan.
Hän siellä kerran naurusuulla myös tahtoo kiittää Jeesustaan.
5. Nyt kärsii lapsi tuskissansa niin hiljaa olkivuoteellaan,
vaan rauha loistaa kasvoiltansa, odotus suuri katseessaan.
6. Ei ystävää näy vierellänsä, on kova, kylmä vuode tuo,
vaan luottavasti yksinänsä hän taivaaseen nyt katseen luo.
7. Hän miettii vielä monta kertaa nyt noita ihmesanoja:
taivaassa riemulla ei vertaa, on kaikki siellä onnea.
8. "Taivaassa ei siis koskaan kuolla", hän laulaa hiljaa yksinään.
"En sairasta, en itke tuolla, ei mitään vaaraa, yötäkään."
9. Hän huokaa yhä heikommasti: "Oi kaupunki sä ylhäällä,
ei kuolemaa", ja rauhaisasti hän sulkee viimein silmänsä.
10. Nyt Jeesuksensa kunniaksi hän soittaa siellä kanneltaan.
Karitsan veri puhtahaksi sai pienen Saaran kokonaan.
Se on hyväKaunis on myös Elämälle kiitos, ainakin Liisa Tavi laulaa sen.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Sain lyhtyä kaksi, kun niillä katson, erotan selvään kirkkaan ja mustan, korkean taivaan, sen tähtisen pohjan, läpi ihmisjoukon puolison, jonka tahdon.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Sain siltä kuulon leveän virran, se imee öin ja päivin liverryksen, laulun, hylyn, naputuksen, haukun, sateen pauhun
ja ne hellät äänet, joilla minua kutsut.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Sain siltä äänen ja kirjainten muodon. Ne sanoiksi yhtyy ja lausuu selvään nimet äidin, veljen ja valon heittää sille tielle, jota yksin kuljet.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Jalat, joilla kuljin uuvuttavat matkat kaupunkien halki, poikki lammikoiden, arojen ja hiekan, vuorien ja soiden, lattiasi poikki, pihas puutarhoiden.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Se sydämen antoi, joka ilosta takoo, kun kasvavan huomaan ihmisen taidon, kun pahasta irti näen hyvän ja aidon, kun silmies syvää kirkkautta katson.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon, kun sain siltä naurun, sen vierelle itkun. Niin erotan selvään onnen ja tuskan, jokaisen laulun läikkyvän pohjan, yhteisen laulun, jota itsekin laulan.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon.