Mitä kivunlievityksiä olette saaneet synnytyksessä?

Tämän kysymyksen haluan esittää sen takia, kun itse en kahdessa viimeisessä ole lääketieteellisestä syystä saanut epiduraalia enkä spinaali-puudutusta, vaikka jompaa kumpaa toivoin. Sain kohdunkaulapuudutuksen molemmissa, mutta ei niistä ollut varsinaista hyötyä. Synnytykset mentiin läpi siis lähinnä lämpötyynyjen ja ilokaasun avulla. Mutta silti muistissa on se kauhea kaaos synnytyksestä, kun oli niin kipeä.

Nyt haluaisinkin kuulla mitä te olette käyttäneet ja onko niistä ollut apua?

Viikkoja 33+5

 

Ilokaasua lukuunottamatta en mitään (ja siitäkin tuli vain huono olo, eli piti jättää pariin hönkäilyyn). Kumpikin synnytys siis näin.

 

4 synnytystä pelkän ilokaasun voimin.
En kokenut olevani ylitsepääsemättömän kipeä missään synnytyksessä (3 käynnistetty), mutta kyllä itsestään käynnistynyt oli helpoin ja pisimmälle mentiin ilman ilokaasuakin.

 

Ensimmäisessä sain spinaalin, joka vei kivut avautumisvaiheessa, mutta ei haitannut ponnistusvaiheessa. Vaikutus loppui ennen sitä. Spinaalin lisäksi sain kun vaikutus alkoi loppua ilokaasua. Toisessa synnytyksessä en kerennyt saada mitään, ei kyllä ollut tarvettakaan. Ensimmäinen oli käynnistetty synnytys, toinen käynnistyi itsekseen.

 

petidiiniä ja epiduraali..kummastakin hyvä apu!

 

Esikoisen synnytyksessä kohdunkaulan puudutus ja en kokenut sen auttavan yhtään mitään. Sai vaan supistukset loppumaan joten jouduin sitten tippaan ja kivut palasi kahta kovempina.
Kakkosen kohdalla sain ilokaasua ja auttoi enemmän kuin tuo kohdunkaulan puudutus
Kolmosen ja nelosen kohdalla en ole sitten kerennyt saada mitään

 

Petidiini kahteen kertaan päivän mittaan (suuri apu) ja sitten epiduraali joka ei toiminut ollenkaan.

 

Kivunlievityksenä oli lämmin kaurapussi, ilokaasu (jota en tosin oikeen osannut ottaa) ja kohdunkaulanpuudute. Ja kaikki toimi, kohdunkaulanpuudute viimesenä vei kaikki kivut pois.

 

Tuota petidiiniä mietin, miksihän en ole kuullut siitä koskaan aikaisemmin. Googletin, mutta tulin siihen tulokseen, että suositellaankohan sitä enää ns. monesti synnyttäneille, juuri kun synnytys voi edetä niin nopeasti. Sitähän ei saa olla enää äidin verenkierrossa, kun lapsi syntyy.. Oikaiskaa jos olen väärässä...

 

aluksi melkeimpä polttavaa kaurapussia,
salissa sain agua-rakkulat(joista ei ainakaan mulle hyötyy ollut)
myöskin epiduraalin otin ja sen ansiosta sain melkein tunnin levähtää ennen ponnistusta!
aukeneminen tapahtui nopeasti epiduraalin jälkeen.

 

Epiduraali oikeaan aikaan laitettuna toimii! Minä synnytin epiduraalin voimin, mitään tuntematta. Kipuja ei ollut ja kun lapsen pää oli jo ulkona, en sitä edes uskonut. Sillä mitään en tuntenut edes ponnistaessa. Hyvät fiilikset jäi ekasta synnytyksestä, sillä olen kovin kipuherkkä ihminen. Pelonsekaisin tuntein menin synnyttämään. Toivottavasti toinenkin synnytys sujuu samalla kaavalla

 

Monen monta tuntia sinnittelin pelkällä ilokaasulla. Lopulta olin niin kipeä että huusin ja itkin. Supistuksia tuli hyvin pienin välein. En pystynyt enää hengähtämään niiden väleissä. Siinä vaiheessa myönnyin epiduraaliin, joka auttoi välittömästi. Miksi sinnittelin niin pitkään? Ehkä halusin nähdä kuinka pitkälle jaksan ilman vahvoja lääkkeitä. Epiduraalin jälkeen kohdunsuukin avautui vauhdilla, kun kroppa rentoutui. Ponnistusvaihe olikin sitten toinen helvetti... Vaan hengissä selvittiin.

 

Nyt haluaisinkin kuulla mitä te olette käyttäneet ja onko niistä ollut apua?

Esikoinen: Supistukset kävi kipeästi, sain epiduraalin ja ponnistus vaihe oli täysin kivuton.

Kuopus: Supistukset oli kipeitä, sain spinaalin ja mulla oli alapää niin tunnoton etten tuntenut edes ponnistusvaihetta, joten se oli taas täysin kivuton.

Kuopuksen kanssa otin myös ilokaasua, mutta ei se hirveästi auttanut.

 

ilokaasua: het ku olis ollu pikku kännissä, kipuihin ei auttanut yhtään



epiduraali: taivaallinen keksintö, vei kaikki kivut. haittapuoli: supistuksia ei tuntunut eikä jostain syystä saatu näkymään käyrällä, joten ponnistaminen oli vähän arpapeliä. tyhmältä tuntui ponnistella kun ei tuntunut mitään... ja ihan synnytyksen lopussa iski paniikki kun hetken aikaa sattui, muistaakseni...mutta sitten se oli jo ohi.

 

ekassa epiduraali ja todella helppo ja "ihana" synnytys

toisessa kohdunkaulanpuudute ja tuntuu et tohdinkohan enää sinne mennä...sattu niin s......sti!
Siis ihan hirveä kokemus.

*muoks* lisäksi molemmissa imeskelin ilokaasua ja se vei ajatukset ihan muualle ja toi väliin helpotusta. harmivaan että ponnistus vaiheessa ei saanu ilokaasua tokassa synnytyksessä.. olo oli ihan kun olisi baarista tullu ja meet sänkyyn selälles. silmissä pyörii...

 

Sain ilokaasua, joka auttoi hyvin. lisäksi sain aquarakkuloita, joiden laittaminen sattui enemmän kuin supistukset, enkä niistä muutenkaan saanut apua ja sain vielä epiduraalinkin neljään kertaan, mutta se ei auttanut mitään. synnytys kesti 31 tuntia, joten ihan jaksamisen vuoksi yritettiin lievittää kipua näinkin monin konstein

 

Ensimmäisenä kokeilin ammetta. Rentoutti hieman ja lämmin vesi tuntui selkäkipujen takia ihan mukavalta. Petidiinipiikin sain kylvyn jälkeen, hetken kuluttua siitä ilokaasua ja pudendaalipuudutteen. Petidiinin antamisen jälkeen en huomannut olossa muutoksia, sattui edelleen paljon! Ilokaasu vei ajan tajun ja sai kädet ihan veltoiksi. Auttoi ehkä hieman, kun kivun kokemisen sijaan keskityin ilokaasun hengittelyyn. Pudendaalipuudutteesta en osaa sanoa oliko hyötyä, kun kokemusta ei ole siitä olisiko sisuksiin sattunut ponnistaessa enemmän ilman sitä, mutta järkyttävä selkäkipu säilyi näistä llievityksistä huolimatta.

 

Nyt haluaisinkin kuulla mitä te olette käyttäneet ja onko niistä ollut apua?

Ekassa sain spinaalipuudutuksen, joka vaikutti PUOLEN TUNNIN ajan avautumisvaiheessa, tunsin supistukset mutta sai hieman levätä kivuista. Ilokaasua otin lisäksi ja siitä oli oikeasti apua, toki sattui supistukset, mutta ei niin kovasti.

Toisessa synnytyksessä en saanut mitään koska oli syöksysynnytys ja poika siis syntyi ambulanssiin eikä niillä ollu siellä edes ilokaasua :kieh:

 

Kokeilin kaikkia!
1.ammeeseen loikoileman -tuntu aluks ihanalle,harmi vaan et vesi ei saannut olla kuumaa.
2. Keinutuoli ja vehnäpussi teekse -myöhemmin toinen.
3. paikallispuudutus kohdunsuulle
4.ilokaasua
5.paikallispuudutus-ilokaasua....
ja sit viimeks uskalsin ottaa epiduraalin...samalla alkoikin ponnistusvaihe.

Aquarakkulat jäi kokeilematta ja olisko se spinaali ollut kevyempi kuin epiduraali. Vehnäpussit ja ilokaasu oli tosi jees, ja niillä pääsi yllättävän pitkälle.

M ja rv 38 kohta uudelleen ja edelleen pelkään sitä epiduraalia enemmän kuin mitään koko synnytyksessä.

 

Olin synnytysosastolla lähes kaksi vuorokautta, joten kaikenlaista ehti kokeilla.
Aluksi mentiin kaurapusseilla ja lämpimällä suihkulla, sekä pistettävällä kipulääkkeellä, jonka avulla hiukan nukuin.

Sitten sain AQUA-rakkuloita, jotka oikeasti TOIMIVAT. Kätilö sai suostutella pitkään, koska olin lukenut niistä lähes vain huonoja kokemuksia. Supistukset olivat kuitenkin vesien menosta johtuen tosi kovia ja kestäneet harvakseltaan jo vuorokauden, joten olin uupunut ja kipea. Laittaminen sattui, mutta vei selkäpuolen kivun reiluksi tunniksi ja sain hiukan hengähtää.

Salissa ilokaasua ja epiduraali, joka toimi hienosti ilmeisesti taitavan laittajan ansiosta. Puudutettakin laitettiin epparin leikkaamista varten.

 

Lämminvesipullo, suihku, petidin, ilokaasu, epiduraali. Ainoot, joista oli mitään apua oli suihku ja epiduraali.

 

Vain lämminvesi pullon alaselälle. Mulla oli käynnistetty synnytys mutta en ikinä tullut niin kipeäksi että jotain olisi tarvinnut saada. Kätilö kyllä mainitsi kerran että voidaan kohta miettiä jos haluan kokeilla ilokaasua mut poika ehti syntyä ennen kuin hän ehti asiaa ottaa uudelleen esiin

Nyt jännitän tämän toisen kanssa miten käy! Menossa rv38+0 :heart:

 

Ensimmäisenä kokeilin ammetta. Rentoutti hieman ja lämmin vesi tuntui selkäkipujen takia ihan mukavalta. Petidiinipiikin sain kylvyn jälkeen, hetken kuluttua siitä ilokaasua ja pudendaalipuudutteen. Petidiinin antamisen jälkeen en huomannut olossa muutoksia, sattui edelleen paljon! Ilokaasu vei ajan tajun ja sai kädet ihan veltoiksi. Auttoi ehkä hieman, kun kivun kokemisen sijaan keskityin ilokaasun hengittelyyn. Pudendaalipuudutteesta en osaa sanoa oliko hyötyä, kun kokemusta ei ole siitä olisiko sisuksiin sattunut ponnistaessa enemmän ilman sitä, mutta järkyttävä selkäkipu säilyi näistä llievityksistä huolimatta.

Sattuiko pudendaalin laittaminen?

 

Mulla oli ilokaasu, 2 x spinaali ja pudendaali.
Mitään luonnonkeinoja ei ollenkaan.

Ilokaasu oli lähinnä henkinen tuki, kyllä se varmaan jonkinverran auttoi.
Eka spinaali auttoi hyvinkin, toka ei kun se meni jotenkin väärään paikkaan. Spinaali vei ponnistamistarpeen kokonaan.
Pudendaali vei sitten itse sen synnytyskivun (ei supistuskipua), en tuntenut mitään kun vauva syntyi. Parkaisusta vasta tiesin että jaahas sitä onkin tultu maailmaan.
Ja mulla ei pudendaalin laitto tuntunut, en edes tiennyt että semmosta oli laitettu, vasta jälkikäteen sain kuulla.

Mähän toivoin epiduraalia mutta kätilö omapäisesti valitsi spinaalin, olen siitä vähän katkera..

 

Mä sain ilokaasua (kiitos sen keksijälle ) ja sitten sain epiduraalin, mutta kas kummaa siitä ei ollut sitten mitään apua! yläselkä oli tunnoton ei alapää niinkuin pitäisi. ilokaasu autto mulla ihan kamalan paljon. tosin ne supistukset ei ollu niin pahoja, mutta se ponnistaminen! sitä en suosittelisi edes pahimmalle vihollisellenikaan. :/