Mitä järkeä elämässä on? Oletteko koskaan miettineet?

Päivästä toiseen sitä samaa vaan, samoilla kaavoilla jopa.

Kun käyt töissä viet lapset tarhaan, menet töihin olet päivän töissä, haet lapset hoidosta, kotiin, ruokaa, kotityöt, lapet nukkumaan, itse väsyneenä sohvalle, nukkumaan.

Kun taas olet kotona äitiyslomalla/hoitovapaalla tms. päivät vaan samaa, samaa, samaa päivästä toiseen. Samat kaavat samat jutut?

Joskus pääsee johonkin lomalle/reissuun ja tuo vaihtelua arkeen.

Mitä järkeä tässä kaikessa on?
Ollaanko me vaan jossain isolla pallollo mistä sitten meitä jotkut isot tyypit seuraa ja katsoo päivittäin kun muurahaiset vaan ahertaa...

Mikähä tarkoitus tällä kaikella on alun alkaneen ollut...

 

No, minä ajattelen hieman suurempia tarkoituksia, niin meneehän se arki siinä sivussa.

 

No, minä ajattelen hieman suurempia tarkoituksia, niin meneehän se arki siinä sivussa.

Kuten esimerkiksi?

 

Joskus sitä ihmettelee, mutta yleensä on liian väsynyt..

 

Kuten esimerkiksi?

Miksi energialla on pyrkimys muodostaa elämää?

 

Joskus sitä ihmettelee, mutta yleensä on liian väsynyt..

mä taa juurikin väsyneenä mietin tätä..

 

samaa monesti miettinyt mutta ei mitään lopputulosta

 

Miksi energialla on pyrkimys muodostaa elämää?

Miten energia muodostaa elämää? Mikä energia?

 

Itselläni päivät harvemmin ovat sitä samaa tylsää kaavaa, kyllä sitä vaihtelua on lasten myötä tullut enemmänkin mitä olisi edes toivottu. Siksi seuraava haaveeni olisi nimenomaans iinä että seuraavan vauvan kanssa saisi ihan vaan elää mahdollisimman tylsää kotiarkea ilman mitään jännitystä tai vaihtelua. Siinä olisi minun elämälleni tarkoitusta ihan riittämiin.

 

Miten ois RAKKAUS.

 

Miten energia muodostaa elämää? Mikä energia?

Pohdipas sitä aikasi kuluksi.

Kvanttifysiikka on mukavaa.

 

Josko kaikki onkin vain suurta BB:tä.
Joku isoveli seuraa ja heittelee eteen pikku haasteita ja sitten nauraa kaveriensa kanssa mokailuille...

Toisin sanoen, ei tässä oo mitään järkeä!

 

Pitäisikö kaikessa olla järkeä?

 

Jos nykyihmisen tarvisi itse tehdä kaikki niinkuin ennen. Ruuat hommata, valmistaa vaatteet hoitaa liutaa lapsia, lämmittää hakata itse puutjnejne. ei varmaan olisi aikaa edes miettiä. Mutta nyt kaikki valmiina rahalla saa. Mutta siis perimmäinen tarkoitus tietty pysyä hengissä ja sitten lisääntyä.

 

Ei näitä juttuja kannata miettiä, voi saada ihan kunnon masennuksen. T. yks jonka elämässä ei ole mitään järkeä

 

Pitäisikö kaikessa olla järkeä?

Aivan. Asiat, jotka tapahtuvat, tapahtuvat syystä, mutta ei niissä silti ole järkeä. Ihminen vaatii järkeä, sillä se on ihmisen tapa. Se ei siltii tee asioista järkeviä tai järjettömiä.

 

Totahan se oravanpyörässä juoksu on; järjetöntä saman ruljanssin pyöritystä päivästä toiseen - minkä hyväksi?
Ja kun jokaisella olisi mahdollisuus muuhunkin kun vaan uskaltaisi kuunnella sisäistä ääntään joka neuvoo mihin suuntaan lähteä, voisi toteuttaa itseään ja se olisi kaikille hyväksi. Uskaltaisi raapia pintaa syvemmältä.
Eivät ne omakotitalot, reimatekit ja ticketit, talviset etelänlomat ja tietyn statuksen kiillottelu pohjimmiltaan ketään onnelliseksi tee.

 

Totahan se oravanpyörässä juoksu on; järjetöntä saman ruljanssin pyöritystä päivästä toiseen - minkä hyväksi?
Ja kun jokaisella olisi mahdollisuus muuhunkin kun vaan uskaltaisi kuunnella sisäistä ääntään joka neuvoo mihin suuntaan lähteä, voisi toteuttaa itseään ja se olisi kaikille hyväksi. Uskaltaisi raapia pintaa syvemmältä.
Eivät ne omakotitalot, reimatekit ja ticketit, talviset etelänlomat ja tietyn statuksen kiillottelu pohjimmiltaan ketään onnelliseksi tee.

Mikään ei tee ketään onnelliseksi.

Mun nähdäkseni ihminen voi olla onnellinen tuollaisessa elämässä, tai sitten ei. Onnellisuus ei mun mielestä ole kiinni ulkoisista asioista, vaan on täysin kiinni ihmisen asenteesta ja henkisestä maisemasta. Siihen toki ehkä vaadditaan sitä syvemmälle menemistä, että pääsee kiinni siihen onnellisuuden ja hyväksymisen tilaan.

 

Tarkoitus voisi löytyä lähinnä biologisessa mielessä tarkasteltuna. Synny, selviä, lisäänny, kuole = olet jatkanut sukua, olet "onnistunut".

Kysymys onko tässä mitään järkeä, on sitten taas minusta jotenkin loputon kaikkien ja kaiken kohdalla tarkasteltuna. Juuri siksi minusta on parempi kysyä, onko oma elämäni mielekästä, kuinka paljon siinä on minulle sellaista, jossa on järkeä. Mielekkyyteen me voimme vaikuttaa jotenkin.

Asiat eivät tapahdu ainakaan minkään ylemmän voiman ja sen aiheuttamien tapahtumien seurauksena. Niissä voi olla tietysti järkeä siinä mielessä, jos mietimme syy-seurausketjua, voimme löytää vastauksia, miksi näin on, miten tähän päädyttiin, mitä tästä voi seurata. Silti ne voivat tuntua meistä järjettömiltä ja mielettömiltä.

 

Voi toki olla onnellinen tuossakin elämässä, mutta ei siinä tapauksessa että tuo elämä ja sen tavoittelu ja ylläpitäminen on se elämän tarkoitus. Sitten en usko että voi olla onnellinen.

 

Ja olen miettinyt paljonkin onko elämässä mitään järkeä. Mutta juuri omalta kantiltani, enkä mitenkään kovin mieltäylentävässä mielialassa.

 

Mulla on hyvä, mukava elämä ja tykkään työstäni todella paljon. Siitä huolimatta pohdin joskus että mitä järkeä on tehdä työtä niska limassa vuosikymmeniä. Eletäänkö me täällä siksi että suuri osa elämää menee työtä tehdessä?

 

Olen miettinyt, paljonkin. Sen ansiosta tiedän mikä mulle on tärkeää ja mitä minä olen valmis tekemään saavuttaakseni elämältä sen mitä haluan, ollakseni onnellinen ja tyytyväinen.

Rajat ja taloudelliset ym. resurssit tulee ulkopuolelta, ihminen itse päättää miten ne parhaiten haluaa hyödyntää. Sisimmästään pitää ammentaa halu pyrkiä onnellisuuteen ja löytää voimat sen saavuttamiseen.

 

Itseasiassa E.Valtaojan kirjaa Kotona maailmankaikkeudessa lukiessani aloin pohtimaan, josko tosiaan sen ihmisen olemassaolon tarkoituksen voisi löytää Valtaojan ehdottamasti luovuudesta, taiteesta, tekemisestä ja itse olemassaolosta.

Kun kaikki muu muualla on niin suurta, outoa ja käsittämättömän kaukana, eikä ihminen nyt kovin kukmmoinen elukka ole. Että josko sen merkityksen itselleen ja muille voisi saavuttaa sillä tietoisella ja tiedostetulla elämisen janolla?

 

Kysymys, johon ei voi lyhyesti vastata, mutta yritän. Vaikka arki rullaa samoilla kaavoilla ja rutiineilla, elämisen nautintoa saan niistä arjen hetkistä ja kaikesta muusta ihanasta, mitä maailma on pullollaan ja josta tulee hyvä olo. Järkeä? Hyvää oloa ainakin